Näin on. Kyse on kahdesta eri kansasta. Vähän niin kuin Jenkkilä ja Kanada. Kieli on sama, mutta meininki on tyystin eri.Rokka wrote:Mielestäni ruotsalaisia ja Suomenruotsalaisia ei pidä millään tavalla yhdistää samaan joukkoon, näitä kahta ryhmää yhdistää ainoastaan jonkin verran äidinkieli...
"Framom främsta linjen" oli mielestäni lähinnä puolidokumentaarinen kertomus Harry Järvistä ja hänen partioretkistä ja valokuvauksista. Lopussa olleet Tienhaara-kohtaukset olivat hieman kökköjä eivätkä antaneet kuvaa mistään erityisen kovista tappeluista.Rokka wrote:Itse pidin Lindmanin edellisestä elokuvasta viihteenä, en dokumenttina!
Tienhaaraan liittyen on olemassa hyvä kirja (på svedupellespråket) jonka kirjoittaja oli JR61:ssa paikan päällä kesällä 1944:
Göran Westerlund: Tienhaara - Finlands lås, Söderströms & Co. 1995.
Näin on koskien Ruotsin hallitus etc. Mutta ne yksityishenkilöt jotka vapaaehtoisesti tulivat tänne meidän avuksi sekä Talvi- että Jatkosodassa ansaitsevat saman kunnioituksen kuin meidän omat veteraanimme.Rokka wrote:Mutta kyllä itse ruotsalaiset antoivat enemmin tyhjiä lupauksia kuin konkreettista apua, ainahan joukkoon poikkeuksiakin mahtuu, mutta tämä on oma mielipiteeni!
- - -
En osaa sanoa. Ymmärtääkseni Närpiössä on vielä tänä päivänä noin 90% ruotsinkielisiä. Uskoisin, että luku oli vielä suurempi sodan aikana. En tiedä muista ruotsinkielisistä kunnista Pohjanmaalla.Sturmmann wrote:Mutta eikö täysin ruotsinkieliset alueet kieltäytyneet ottamaan vastaan karjalaisia, koska kieli ja kulttuuri olisi kärsinyt?
No, ei tässä nyt mitään suurempia katumusharjoituksia tarvita...Sturmmann wrote:Ymmärrän hyvin miltä Andreas Lärkasta tuntuu, joten kerran vielä anteeksi.
![Very Happy :D](./images/smilies/icon_biggrin.gif)
Historiantutkimuksessa pitää aina olla tosi tarkkana. Yleensä meillä ihmisillä on taipumus ensin olla jotain mieltä, ja sen jälkeen etsiä todisteet tukemaan meidän mielipiteitä. Oikeassa historiantutkimuksessa tutkitaan ensin ja tehdään johtopäätökset vasta sen jälkeen.
Minä olen joskus ollut vahvasti jotain mieltä, ja sitten myöhemmin huomannut miten pahasti olen ollut metsässä. Ennen sitä olen tietysti ehtinyt suurella äänellä toitottaa "totuuteni" joka paikkassa...
Siksi pyrin nykyään välttämään kaikki "kaikkihan tietävät tämän" -tyyppiset yleistykset.