Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Onko joku katsonut? mielipiteitä?

samaa minäkin utelisin? Jos huomenna marssin videonauhavuokraamoon ja löyvvän tämän sieltä, niin kannattaako mokomaan markkojaan tuhulata?

Roskaa.

leksa wrote:Roskaa.

kui? hiukkasen perustelut olis poikaa niin vois yrittää pongailla katsoessa samoja virheitä....

http://www.ksml.fi/viihde/elokuvat/hella-w/640683

Siinä arvostelu osuu nappiin, samaa mieltä minäkin

Hella W: "Enkä ollut vanki" - ai jaa, muuten vaan kuritushuoneessa aikaa viettämässä??

Kuulemani tarinan mukaan Pallen (R.Hirviseppä) ja YLEn yhteistyö päättyi, kun P keksi hupiohjelmassa julkistaa ilmoituksen "Yleisradio etsii Hellan lämmittäjää..".Ei ollut johtaja W tykännyt..

No nytpä se olisi nähty. Puvustus ja vastaavat seikat olivat kunnossa, siitä nuo pisteet. Elokuvan kulku ja kerronta sai minut nukahtamaan kaksi kertaa, eli jouduin aloittamaan elokuvan kolmesti.. Militarian kannalta ainoa ilo oli oikean näköinen severi lähetin.
Nimekkäitä näyttelijöitä mukana useampi. Pisteitä siis nuo 1 ja 1/2.

Dome.fin Olli Sulopuiston arvostelu kuvaa mielestäni kokemusta hyvin.
Hella W on kummallisen päämäärätön sekasotku. Se tahtoo olla mahtipontinen epookkielokuva, tosipohjainen elämäkerta ja eeppinen kertomus kaikki vaikeudet ylittävästä päähenkilöstään. Jotain on kuitenkin mennyt pieleen elokuvan perustuksia valettaessa, sillä kaiken kivijalkana toimiva tarina on mahdottoman hutera.

Nimihenkilö Hella Wuolijoki on monien tietämä mutta harvojen tuntema, tai niin mainokset ainakin haluavat antaa ymmärtää. Tämä elokuva nostaa salaisuuden verhoa ja päästää meidät näkemään, mistä hänet on todella tehty. Hyvä niin, mutta ei sitä kyllä tajua valmiista elokuvasta. Sekavuus alkaa aivan alusta asti, jossa kaikkien maiden tiedustelupalvelut - myös omamme - kertovat kilvan Hella Wuolijoen (Tiina Weckström) vaarallisuudesta. Ahaa, tämä on siis kertomus naisesta, joka pitää puolensa suurvaltapolitiikan kiemuroissa 1900-luvun alkupuolella.

Tai ei sittenkään, koska nyt soppaan lisätään kertoja eli Wuolijoen tytär (Matleena Kuusniemi). Ahaa, tämä onkin hänen näkökulmastaan kerrottu tarina. Vai onko kuitenkin niin, että tärkeämpää on Hella Wuolijoki bisnesnaisena. Ihan kiinnostava kulma - miten hän pärjää miehisessä maailmassa? Onnistuuko hän sovittamaan yhteen perheen ja talouden?

Vaan ei sittenkään, koska kyse onkin hänen poliittisesta aktiivisuudestaan, tai ehkä sittenkin vielä yhdestä toisesta asiasta, tai jostain muusta. Outi Nyytäjän ja Juha Wuolijoen käsikirjoitus on valitettavan muodoton, ja se naksauttaa tarinan pari-kolme kertaa kokonaan uusille raiteille niin, että aiemmin käytetty näkökulma unohdetaan kokonaan.

Se on erityisen turhauttavaa, koska aineksia olisi aivan taatusti vaikka miten moneen tarinaan. Valintoja on selvästi tehty, koska ajallisesti Hella W kattaa vain reilun vuosikymmenen. Väitän, että näkökulmaa olisi pitänyt rajata yhtä rajusti. Ehkä selvin esimerkki on kolmas näytös, jonka dramaattinen idea on sinänsä kohtalaisen tehokas, mutta erittäin irrallaan kahdesta erillisestä.

Onkos elokuvan ohjaaja Juha W sukua Hellalle?

Elokuvaa tuskin viitsin katsoa - kun en ole päähenkilöstäkään kiinnostunut.. Yhden sortin sosialisti - rikas kartanon omistaja - ja maallista hyvää itseensä ahtanut.

En tiedä onko ollut puhetta siitä että Hella Wuolijoki (vuoteen 1908 Ella Maria Murrik) oli syntyjään virolainen. Eli Wuolijoki-sukunimi tuli hänelle avioliiton kautta.

Ohjaaja on sukua, en tiedä tarkalleen mitä. (Samoin Tuomiojat, siitä foorumilla onkin muistaakseni ollut jo puhetta)

Elokuvan mukaan Hella W sai aikaan yksinään välirauhan, en kyllä oikeasti tiedä oliko hänellä osuutta ja kuinka paljon. Kuulosti kuitenkin kovasti liioitellulta.

Sulo Wuolijoen veli Väinö oli Juha Wuolijoen isoisän isä.

Hella W oli Erkki T:n äidinpuoleinen mummo.. Että sieltäpäin tulevat ylistyspuheet ovat omaa kehua..

Erkki Tuomiojan kirja Häivähdys punaista on ihan kiinnostava teos ja avartaa taustoja Hella W:sta.