Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tämähän on jo hyvä minisarja. Juutalaisten käsittely Ukrainassa, jossa Wehrmachti vs. Gestapo. Sarjan taistelukohtaukset kyllä toimi minulle.
Varusteet hyvän näköisiä. Tosin pitkä putkinen T34 näky liian varhain, joskin romuna.

http://areena.yle.fi/tv/2103746

Ps. Yle arena lataajalla kopsaa sarjan kovalevylle, suosittelen.

Joo, tv-sarjaksi tosi hyvän näköistä jälkeä (tosin nykyään laatu-tv-sarjat ovat useinkin teatterielokuvia paremmin tehtyjä) ja ihan mielenkiinnolla tuota katsoi muutenkin. Pitkä tykinputki T-34:n raadossa tosiaan pisti silmään, mutta se nyt on sivuseikka - eipä taida sellaista elokuvaa tai sarjaa löytyäkään, josta ei oikein syynäämällä jotain virhettä löydy. Toivottavasti sarja loppuosakin on samaa tasoa kuin eka jakso.

Ja siinä missä tuli se "hermosaha" niin vartiossa oli MG-42.
Tiedä vaikka olisi ollut joku koemalli

Jos joku ei ole vielä katsonut, niin suosittelen lämpimästi......

Sama juttu, suosittelut täältäkin.
Muuten...käyttivätkö saksalaiset oikeasti (kuorimatonta) koivua korsujen rakennusmateriaalina?

t: Juha

Käyttihän ne Lapissakin tuoretta kuusta tulipuuna
Mutta ihan oikeasti, varmaan noilla aroilla ei juuri muuta puuta ollut kuin koivua eikä sen kuorimattomuudella ollut merkitystä jos korsujen elinikä ajateltiin korkeintaan muutamaksi kuukaudeksi.

HL/A wrote:Mutta ihan oikeasti, varmaan noilla aroilla ei juuri muuta puuta ollut kuin koivua

No aroilla ei tainut kasvaa koivujakaan?

HL/A wrote:eikä sen kuorimattomuudella ollut merkitystä jos korsujen elinikä ajateltiin korkeintaan muutamaksi kuukaudeksi.

Niin, koivuilla ei kosteudenkesto ole parhaasta päästä, ja joo ehkä niitä ei ajateltu pitempää käyttöä varten. Toisaalta, jos johonkin hommaan ryhdytään, niin voisihan sen tehdä kerralla niin hyvin kuin mahdollista.
Tai niin hyvin kuin osaa... eli oliko saksalaisilla yleisesti tiedossa eri puulajien erilaiset ominaisuudet?
Eli käyttivätko ne oikeasti koivua korsujen rakentamiseen?
Onko "koivukorsuista" olemassa kuvia?
Esim jossain Lapissa tai muualla missä rintamalinjat olivat paikoillaan vähän pidempään, koivurakenteista saattoi tulla ongelmia.

t: Juha

Juha Tompuri wrote:

HL/A wrote:Mutta ihan oikeasti, varmaan noilla aroilla ei juuri muuta puuta ollut kuin koivua

No aroilla ei tainut kasvaa koivujakaan?

HL/A wrote:eikä sen kuorimattomuudella ollut merkitystä jos korsujen elinikä ajateltiin korkeintaan muutamaksi kuukaudeksi.

Niin, koivuilla ei kosteudenkesto ole parhaasta päästä, ja joo ehkä niitä ei ajateltu pitempää käyttöä varten. Toisaalta, jos johonkin hommaan ryhdytään, niin voisihan sen tehdä kerralla niin hyvin kuin mahdollista.
Tai niin hyvin kuin osaa... eli oliko saksalaisilla yleisesti tiedossa eri puulajien erilaiset ominaisuudet?
Eli käyttivätko ne oikeasti koivua korsujen rakentamiseen?
Onko "koivukorsuista" olemassa kuvia?
Esim jossain Lapissa tai muualla missä rintamalinjat olivat paikoillaan vähän pidempään, koivurakenteista saattoi tulla ongelmia.

t: Juha

Vaan kyllä koivu kestää varsin pitkään, kun sen aisaa, ihan ylä-Lapissahan ei enää tarvi tehdä kuin vaivaiskoivuista risumaja... Tai seinät kivistä, niistä ei ole pula.
Ei ne suomalaisetkaan omia korsuja aina tehny ajatuksella monivuotinen, valtaosa oli kuorimattomista tukeista tehty. Kuvissa näkyy sitten sisäpuolella kaikenlaisia ensopahvi- ja paperikattoja, on tainnu kuoret rapista niskaan ja lutikat samalla.

Saksalaisilla oli joku mieltymys/usko tuohon koivuun, vai mistä johtuu koivupuiset ristit ja joukkohautojen reuna-aidat.

Saksalaisilla oli joku mieltymys/usko tuohon koivuun, vai mistä johtuu koivupuiset ristit ja joukkohautojen reuna-aidat.

Luulisi että pelkästään po. puulajin ulkonäkö ts. vaalea kaunis väri riitti syyksi....

Sarjan toisessa osassa jotenkin heijastuu tuo ikuinen saksalaisten syylisyyden tuntemus. Itse ainakin koen katsoessa, että menee siihen suuntaan, kun pääosan esittäjät alkaa olla Kurskin jälkeen avoimesti suuria Hitlerin ja sodan vastustajia.
Kursioteettina toivoisin jonkun uskaltavan tehdä rehellisen minisarjan tms. vaikka T-divisioonan vaiheista ja ilman turhaa romantiikkaa.

perunankuorija wrote:Vaan kyllä koivu kestää varsin pitkään, kun sen aisaa,

Ei ole koivulla kosteudenkesto kuorittunakaan parhaasta päästä, mutta alunperin kyse oli nimenomaan tuohi päällä olevasta tavarasta.

perunankuorija wrote:Ei ne suomalaisetkaan omia korsuja aina tehny ajatuksella monivuotinen

Aivan.

perunankuorija wrote:valtaosa oli kuorimattomista tukeista tehty.

Lineekö faktoja väitteen tueksi, vai oliko vain mutua?

igorrock wrote:

Saksalaisilla oli joku mieltymys/usko tuohon koivuun, vai mistä johtuu koivupuiset ristit ja joukkohautojen reuna-aidat.

Luulisi että pelkästään po. puulajin ulkonäkö ts. vaalea kaunis väri riitti syyksi....

Koristetarkoituksessa se on ihan OK.

t: Juha

Joo kyllä ei käy koivu korsupuuksi.
Sen enempää mitään tuossa aikaisemmin väittänny, tuumailin vaan, useamman vuoden kun on noita korsukuvia katsellut.
Ja nyt tarkoitin nimenomaan korsuja eli maan alle tehtyjä, en takalinjojen reservien ja esikuntaportaan asumuksia.
On etulinja-korsuissakin kuorituista puista ja pelkastakin tehtyjä, kuin myös sahatavarasta, eikö nuo tehneet tavarasta mitä oli nopeasti saatavilla.

perunankuorija wrote:Sen enempää mitään tuossa aikaisemmin väittänny, tuumailin vaan, useamman vuoden kun on noita korsukuvia katsellut.

Ottamatta kantaa oikeellisuuteen...

perunankuorija wrote:valtaosa oli kuorimattomista tukeista tehty

...oli/on mielestäni vähäsen reipas lausuma suhteutettuna lähdemateriaaliin.

t: Juha

Vaan miten tutkisit sota-aikaisia miehistökorsuja muuten kuin valokuvista.
Otanta olemassa olevista, tutkittavista korsuista voisi antaa varsin väärän kuvan.

Vähän kaukana ollaan tuosta elokuva-polusta, millä tämä ketju alkoi.
Siirrä vaikka johonkin puolivalmiiseen korsu-keskusteluun.
Voimme vaikka siellä jatkaa tätä puisevaa keskustelua.

Joo, ei oikein vastaa enää otsikkoa nämä pölkkyjutut...palatakseni ko. sarjaan toinen osa alkoi luisua pahasti selittelyn ja saippuaoopperan suuntaan, toivottavasti huominen loppuosa ei täysin vesitä lupaavasti alkanutta kokonaisuutta.