|
Höh, tämä aihe näkyy vaipuneen unholaan pariksi vuodeksi? No, elokuva (siis Leibstandantarte/My Honor was Loyalty) valmistui vihdoin 2016 ja nythän tuo on ollut nähtävillä jo jonkun aikaa. Tuli katsottua eilen illalla, ja huonompaakin ajankulua olisi voinut olla...ennen kuin kukaan teoksen nähnyt julistaa sen ihan p..kaksi, niin kannattaa muistaa seuraavat seikat:
1) elokuva on tehty täysin ilman studiorahoitusta noin 20 000 euron kokonaisbudjetilla, mikä vaikuttaa uskomattomalta.
2) 25-vuotias Alessandro Pepe on itse kirjoittanut (yhdessä pääosan esittäjän Leone Frisan kanssa), ohjannut ja kuvannut koko teoksen ja säveltänyt sen musiikin ja esittää vielä yhden merkittävän roolinkin - aika kova suoritus nuorelta argentiinalais-italialaiselta hepulta.
3) filmi on toteutettu käytännössä kokonaan italialaisten, slovakialaisten ja ranskalaisten re-enacment-harrastajien avulla.
4) puutteistaan huolimatta tämä on ehkä ensimmäinen elokuva, jossa valotetaan asioita tavallisen Waffen-SS-rivisotilaan näkökulmasta.
No, sitten tarkempaa analyysiä: näyttelijäsuorituksissa ei ole kehumista, mutta ottaen huomioon että kaikki ovat pelkkiä harrastajia/amatöörejä, olisi huonomminkin voinut mennä. Taistelukohtaukset on kaikki kuvattu samalla pellolla ja rauniotalossa, oltiinpa millä rintamalla tahansa, mutta budjetti huomioon ottaen tämäkään ei näytä hirveän pahalta...kengännauhabudjetilla ei ihmeitä saa aikaan, rahoitukseen nähden taistelut ovat jopa yllättävän hyvin kuvattuja.
Varsinaista yhtenäistä juonta elokuvassa ei ole, vaan se on lähinnä sarja peräkkäisiä välähdyksenomaisia kohtauksia, mutta jos tämän ei anna häiritä ensimmäisen puolen tunnin aikana, niin loppua kohti teos paranee minusta huomattavasti. Selvästi näkee, että Malickin Veteen piirretty viiva on tehnyt nuoreen ohjaajaan ison vaikutuksen, samankaltaisuutta löytyy monin paikoin, mutta jostain syystä tuo tyylilaji toimi tässä elokuvassa paremmin kuin esikuvassaan, siitä pisteet myöskin.
Vaatteet ja varusteet ovat selvää reproa ja välillä vähän sinne päin, mutta onpa noita nähty isompia mokia ns. ison budjetin laatuelokuvissakin, joten niistä viis.
Miten tällaisen elokuvan voisi arvioida? Nuoren ohjaajakokelaan "yhdenmiehen projektina" elokuva ansaitsee ehdottomasti täydet viisi tähteä, periaatteessa tällä pitäisi aueta ovet "oikeitten" elokuvien maailmaan. Jos kuitenkin käytetään normikriteerejä, niin silloin ehkä 2,5-3 tähteä olisi maksimi...vaikea sanoa.
Erikoista elokuvassa on se, että Pepen ja Frisan näkökulma asioihin on herättänyt jonkin verran agressiota arvostelijoissa: saksalaisnäkökulma ja myös voittaneen osapuolen sotarikosten esittäminen (vaikkakin aika pienessä mittakaavassa) ei näytä olevan kovin hyväksyttyä ja saattaa jopa vaikeuttaa pääsyä "oikeitten" elokuvien tekoon. Hupaisaa oli myöskin lukea erään arvostelijan haukkuja "epätodellisen matalalla lentävistä tietokone-efektilentokoneista" - ainakin oman kertakatselun perustella sanoisin, että filmissä lentävät lentokoneet ovat oikeita...
_________________ 
|
Kirjaudu sisään
Rekisteröidy
UKK
Etsi
