Herra tykkiherralle ja Canetille hiukan pientä lisävaloa elokuvan esittämään tarinaan, jonka vuoksi aivan ensiksi voin hiukan mukaillen lainata "Atlantin valli murtuu" -elokuvan kohdalla aikaisemmin kirjoittamaani tekstiä:
Yksi silta liikaa -elokuva perustuu tohtori Cornelius Ryanin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan, josta voidaan todeta jotakuinkin tähän tyyliin:
"Teos - - perustui hyvinkin tarkkoihin tutkimuksiin ja haastatteluihin molempien osapuolten joukkojen tapahtumista, samoin kuin monien määrättyjen avainhenkilöiden tarkoista kokemuksista operaation aikana. Itse siis en puhuisi näin ollen tämän elokuvan osalta mistään pelkästä viihde-elokuvasta, vaikka siinä lukuisia elokuvatähtiä sankoin joukoin viliseekin, vaan kyse todellakin on jopa melko harvinaisenkin totuudenmukaisesti tehty oman aikansa teos, jolla todella on samalla hiukan myös sitä "historiallistakin arvoa".
Elokuvan aiheeseen tutustumisen voit aloittaa vaikkapa lukaisemalla Cornelius Ryanin samannimisen teoksen.
- - Herra Ryan, joka muuten ansaitsi mm. Ohion yliopiston kirjallisuuden kunniatohtorin arvonimen (ei siis mikään juoppopäissään kirjoitellut uusi Hemingway), ehti ennen kuolemaansa kirjoittaa teoksen nimeltään "A bridge too far - Yksi silta liikaa", joka kertoi liittoutuneiden kohtalokkaasta Belgia-Hollanti -operaatio Market Gardenista syksyllä -44, josta myös on tehty samalla nimellä kulkeva elokuva.
Herra Ryan oli myös itse todellinen sotaveteraani (sotakirjeenvaihtajan tehtävissä), joten taistelun todellinen kuvaaminen ei jäänyt hänellä ihan pelkän nojatuoli-mielikuvituksen varaan.
Lisää C. Ryanista voi lukaista vaikkapa täältä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Cornelius_Ryan "
Se on totta, että saksalainen panssarikalusto oli todellisuuteen nähden näkyvissä hyvin vähänlaisesti, joka on kieltämättä aikamoinen sääli - olisi luullut sitäkin kalustoa yhä löytyneen elokuvaa varten edes jonkin verran enemmän. Tosin mitään suuria saksalaisia panssarimuodostelmia Operaatio Kauppapuutarhassa ei ehtinyt olla mukana, itse asiassa vain tuolla Arnhemin sillan alueella käydyissä taisteluissa niitä oli lopulta "kourallisen" verran (SS-Panzer-Aufklärungs-Abteilung 9). Elokuvan tapahtumat Arnhemin sillalla olivat siis kyllä hyvin todellisen henkisiä, mutta kylläkin myös alimitoitettuja saksalaisten osalta:
"The Germans had initially been taken by surprise and after landing at Renkum Common, eight miles west of Arnhem, the lst Parachute Brigade set off in the direction of Arnhem, their objective - to seize the road and rail bridges across the Rhine. - -
Germans, but they had other ideas. To repulse the Paras' advance, they poured more SS troops into Arnhem, including three crack Panzer units, supported by heavy armour and well-trained troops. - -
At dawn on September 18, the Paras were rushed by a force of five armoured and seven tracked troop carriers, in an attempted assault by the Germans to take the bridge. All the vehicles were knocked out with anti-tank weapons. They burned all day under the eyes of the Paras and their enemy, blocking the bridge until the end of the battle. - - "
SS-Obergruppenführer Bittrich ordered 9. SS-Panzer-Division Hohenstaufen to occupy Arnhem and secure the vital Arnhem Bridge. Harzer sent the division to the city, encountering stiff resistance from the Roten Teufel (Red Devils), as the Germans came to call the British paratoopers. The Aufklärungs Abt (9), commanded by SS-Hauptsturmführer Paul Gräbner, was sent south over the bridge to scout the area around Nijmegen.
While the Aufklärungs Abt was scouting to the south of Arnhem, Colonel John Frost's 2nd Battalion of the British 1st Airborne Division had advanced into Arnhem and prepared defensive positions at the northern end of the bridge. Gräbner returned from his scouting mission to the south on the morning of 18 September, and ordered his reconnaissance unit to attack north across the bridge.
Gräbner's exact intentions remain a mystery, but he apparently either hoped to recapture the bridge or to race through the British defences to assist the rest of the division in its defence of Arnhem. Either way, the attack was a complete disaster. The Paras were ready, and after allowing the first four vehicles to pass, they opened up with PIAT anti-tank launchers, flamethrowers and small arms fire. In two hours of fighting, the Aufklärungs Abt was virtually annihilated, losing 22 vehicles and around 70 men, including Gräbner. This action is depicted in the film A Bridge Too Far.
0930 Hours, Arnhem
Captain Gräbner’s reconnaissance force, alerted to the presence of the British paratroopers at the Arnhem bridge, plans to charge across the bridge and subdue the reportedly lightly armed paratroopers. At first, it appears Gräbner’s plan will succeed. Armored cars and halftracks - guns blazing - race onto the bridge. At first, the British are taken by surprise - then the Red Devils' guns are blazing. The radio link to the landing zone enables the British to call in artillery fire; the flamethrowers are again employed with devastating effectiveness. When Gräbner’s lead vehicles are destroyed, the attack falters; when more vehicles are hit and the supporting infantry cut down, the Germans retreat. Captain Gräbner, presented with the Knight’s Cross by Lieutenant Harzer the day before, is among the dead.
Vahvaa todellisuuspohjaa elokuva tapahtumille kyllä löytyy, mutta selkeästikin käsikirjoittaja & ohjaaja ovat luoneet kirjan tarinasta tämän omanlaisensa näkemyksen, ehkäpä vaikka saks. kaluston vähyyden vuoksi (?).
Tosin yksi syy saksalaisen ps-kaluston todelliseen vähyyteen Arnhemissa varsinkin taistelujen alkuvaiheessa oli yksinkertaisesti tämä:
"On Sunday, 17 September 1944, the Allies launched Operation Market-Garden,
and the British 1st Airborne Division was dropped in Oosterbeek, to the
west of Arnhem. Realising the threat, Bittrich (now commander of II.
SS-Panzerkorps) ordered Hohenstaufen and Frundsberg to ready themselves
for combat. The division's armour was unloaded from the trains and
workshop units worked frantically to replace the tanks tracks, which had
been removed for transportation. Of the division's armoured units, only
the division's reconnaissance battalion, SS-Aufklärungs-Abteilung 9,
equipped mostly with wheeled and half-tracked vehicles, was ready for
immediate action."
...Ja todellakin, olivat nuo elokuvan Waffen-SS:n panssariosaston ps-vaunujen johtajat melkoisen yliampuvan kuolemaahalveksuvia seistessään luukuissaan täysin pystyssä sillan ylityksen aikana, kiivaan vihollistulen alla...
Sillalla näkynyt saksalainen ps-kalusto siis ei tosiaan ollut aikansa varsinaista hyökkäyskalustoa (kyseessä oli panssaroitu tiedusteluosasto 9), mutta se oli silti sitä tyyppiä jota siellä todellisuudessakin käytettiin. Ja kaiketi saksalaiset komentajat uskoivat sen voiman riittävän sillan ylitykseen ja vihollisen lyömiseen, kuten sitten lopulta noiden alkuvaikeuksien jälkeen kävikin.
Herra tykkiherra wrote:Pojat pojat... Vähän liikaa kyllä kehuitte leffaa, ainakin oli hyvää unilääkettä
- Eihän tämä elokuva todellakaan ollut mikään kompakti puolentoistatunnin suoraviivainen hollywood-pläjäys, eli ehkäpä jo pelkkä elokuvan pituus tai monen eri samanaikaisen juonen kerronta voivat olla ainakin joillekin aiheeseen liikoja perehtymättömälle hiukan liikaa tai jopa puuduttavaakin...
Niin tai näin, tämä tarina perustui suhteellisen tarkasti todellisiin tapahtumiin - joka voi tosin sekin olla usein unettavampaa, kuin vaikkapa joidenkin toimintaelokuvien matrix-henkinen hengästyttävä ja pulssin korkealla pitävä tarinankerronta.
No, meillä jokaisellahan on oma makunsa.