Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Niin paljon tätä kehuttiin, että oli minunkin tilattava ja katsottava tämä kuuluisa elokuva, jotta tietäisin mistä kummasta on kyse.

Lähinnä draamasta on kyse tässä vuoden 1949 elokuvassa.
Gregory Peckin esittämä kenraali Savage tulee laittamaan huonossa jamassa olevaan pommituslaivueeseen asiat kuntoon. Savage vapauttaa miesten pitämän edeltäjänsä tehtävistään ja aloittaa kurin koventamisella. Kapina on melkein valmis.

Muutamat taistelukohtaukset on napattu kätevästi sota-aikaisista tk-filmeistä. Huvittavana detaljina huomasin, että FW-190 siipiaseistusta kuvasi P-47:n neljä .50 Browningia.

Kaikki näyttelijät eivät selvästikään olleet vielä tuolloin tottuneet näyttelemään kameran edessä, kun kohtaukset vietiin läpi kovalla huudolla, että takarivikin kuulee.
Elokuva pyörii lähes koko ajan Gregory Peckin ympärillä, niin hänhän oli tuon ajan suurin tähti ja elokuva on tehty hänen ympärilleen jättäen muut roolit hieman varjoon.


Katsomisen arvoinen, mutta ei tehnyt minuun kummoistakaan vaikutusta. Ihmettelen kun jotkut kehuvat parhaaksi sotaelokuvaksi, ehkä uusintakatselu voisi olla paikallaan. Aika ajaa ohi monistakin, joskus jopa parhaista sotaelokuvistakin. Autenttiset ilmataistelu kuvat antoivat pari tähteä lisää, muuten tyypillinen ihmissuhdesekametelisoppa.

Pitihän tuo lauantai-iltapäivän viihteeksi katsoa, kun maksoikin peräti 1,99 e Anttilan tarjoushyllyssä...Omalta kohdalta pakko sanoa, että oli positiivinen yllätys (en tosin odottanut juuri mitään..). Tekovuoteen (siis 1949) nähden yllättävän realistinen elokuva, oikeastaan kaikki paatos ja "me olemme oikeassa"-rehvastelu puuttuivat lähes täysin. Yllättävintä oli, että teos käsittelee varsin suorasukaisesti taisteluväsymystä, hermoromahduksia yms. ikäviä juttuja, joiden olemassaolo II ms:n aikana pyrittiin tuolloin lähes täysin kiistämään. Taistelukuvaustahan filmissä on varsin vähän, noin 5 minuuttia kokonaiskestosta, mutta mustavalkoiseen elokuvaan aidot taisteluotokset istuvat vallan mainiosti. Hiukan huvittavaa oli tosiaan P-47:n vilahtelu Focke-Wulfin osassa useaan otteeseen, samoin kuin E-mallin Mersujen lähikuvat vuoden 1943 Schweinfurtin hyökkäystä kuvaavassa kohtauksessa...Kokonaisuutena kuitenkin antaisin noin 3,5-4 tähteä suhteutettuna valmistusvuoteen. Ehdottomasti katsomisen arvoinen.