Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Eastwood ja Spielberg ovat tuottaneet elokuvan, mutta elokuva luokitellaan draamaksi??? Mainostusta en ole nähnyt missään, joten mitähän voimme odottaa? Ensi-ilta 1.12 joten viikko vielä, niin voimme itse asian todeta.

http://wwws.fi.warnerbros.com/flagsofourfathers/

Samat kaverit tekivät myös elokuvan japsien silmin/puolelta kuvattuna. Letters from Iwo jima.

Elokuvan katsoi ihan mielellään, ei mikään merkkiteos mutta ok.

Isiemme liput ei vakuuttanut kovin minua. Elokuvan vähäiset taistelukohtaukset olivat ok. mutta elokuva sortuu seuraamaan liiaksi kolmen Iwo Jimalla lipun nostaneen kaverin vaiheita. Heidät vedetään pois taistelusta ja lähetetään kiertueelle pitkin USA:ta mainostamaan sotaobligaatioita.

Kertakatselutavaraa jos sotakuvan haluat nähdä, mutta taide-elokuvana voisi katsoa joskus uudelleen. Mikäli tykkää taidekuvista.
Yhtymäkohtana Kirjeitä Iwo Jimalta elokuvaan löytyy kohtaus, jossa japsit olivat tehneet itsemurhan luolassa.

Clintin tyyli tehdä leffoja on omaa luokkaansa. Mä pidän ainakin. Leffat ei aiheuta mitään väristyksiä, mutta kivoja katsella.

Leffa-harrastajana annan tuolle filkalle about 9. Sotaleffana arvosana kuuluu 5 arvoisena. Historian tutkimista erittäin minusta arvostettavalla ja kieltämättä visuaalisella tavalla. Something else than that the view for the common voters.

Käsittääkseni elokuvan teemana oli juuri noiden kolmen tyypin tarinan kertominen - ei kertomus Iwo Jiman taisteluista.

Flags of our fathers - Isiemme liput

Tuli katsottua viimein tämäkin elokuva. Tai tarkennetaanpa: tuli koetettua katsoa... sattui nimittäin niin, että jossain toisen tunnin alkupuolella nukahdin. Eikä syynä varsinaisesti ollut väsymys, vaan surullista kyllä: jonkinasteinen tylsistyminen (tunnustetaan, että tuli samalla nautittua pari olutta pienenä relaksanttina, mutta ei sen pitäisi ainakaan hyvään elokuvaan edellämainitusti vaikuttaa).

Tehosteet taistelukohtauksissa olivat toki aivan onnistuneita. Aivan kuten "Kirjeitä Iwo Jimalta" -elokuvassakin.
Näyttelijätyökin oli nyt ihan toimivaa, vaikkei silti mitään poikkeuksellisen hohdokasta...
Elokuvan käsikirjoitus vain oli hyvin väsyttävää ja jopa puisevaa, ja se on mielestäni aika huono asia sota-draama -elokuvassa.
Lipunliehutusta aivan kirjaimellisesti, mutta tunnustetaan kuitenkin, että tässä myös kai haettiin sitä "toista puolta" sodanaikaisen propagandan takaa. Itselläni tämä ei kuitenkaan jaksanut millään pitää riittävästi mielenkiintoa yllä.

...Ehkäpä koetan vielä katsoa elokuvan loppuun. Joskus sitten... kenties.

Ei ehkä pitäisi edes koettaa antaa tälle vielä mitään tähtiä tai ihmeempiä omia arvosteluja, kun en "sattuneesta syystä" koko elokuvaa vielä ole nähnyt, mutta kyseisen "seurauksen huomioon ottaen" en ainakaan vielä voi millään tälle kahta ja puolta enempää ajatella antavani - ja nekin suon ainoastaan hyvien tehosteiden ja muutaman aivan komesti toteutetun taistelukohtauksen johdosta.

Pakko tunnustaa, että tästä elokuvasta (tai siitä osasta, mitä elokuvasta näin) jäi kyllä aikamoisen pettynyt olo...