Niille, jotka ovat käyttäneet kyseistä tetsaria esitän kysymyksen: Kertokaa erilaisista koeversioista ja vähän omituisemmista yksityiskohdista.
Kuvassa yleisin malli, teksteissä omituisempia malleja. Kyseessähän on viritelmä, jossa pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman paljon jo olemassa olevia varusesineitä (onkohan vyön soljet sodanaikaisesta miehistövyöstä?) ja ajalta jolloin käytössä oli monen aseen monen muotoista lipasta.
Muuta en osaa sanoa kuin että taitaa mannekiini olla ampujamiehiä kun on noin särmästi sormi poissa liipasimelta itse kannoin moista tetsaria intissä ja kokoelmista löytyy yksi näytekappale leipälaukkuineen.mutta tämä on ihan tavallinen...taskuihin menee tosiaan Suomi kp;n lippaita tai rynkyn ,ihan yhtä näppärästi.
"Intin lämpimin vaate" elikkä tetsarit. Perusversio oli asevelvollisena päällä.
Nuo lipastaskut tai -laukut olivat hiukan "harvasuisia" eli siellä ei pysynyt kuin suurehkot esineet (kuten rynkyn lipas). Toisessa taskussa piti vakiona olla "atomiviitta" eli sadeviitta. Tässä varmaan oli eroja eri varuskunnissa. Selkäpuolelle napitettiin kiinni leipälaukku, jossa piti olla pakki (jonka sisällä lusikkahaarukka, joka EI saanut kolista) ja kenttäpullo, josta neuvottiin olemaan juomatta, ettei tule kipeäksi... Palvelusmantteli oli tankopaukkaukselle käärittynä kiinni selkäpuolen hihnoissa leiplaukun yläpuolella/päällä.
Tetsarin olkahihnoissa oli jousilukolliset koukut vaikka "ryhtinappeja" (telamiina) varten. Vasemman kannikan päällä oli lenkki kenttälapiota tai -kirvestä varten.
Sateella vanhat tetsarit olivat aika ikävät, imivät vettä eivätkä äkkiä kuivuneet.
Selkärepun sai kiinni tetsareihin, niissä oli sitä varten kiinnittimet.
Uudenkarheassa vyössä laukut ovat ihan jämäkät.Vuosikymmenten tetsaaminen vain pehmitti niitä hiukkasen mullakaan ei lippaat kertakaikkiaan meinannut pysyä sisällä ,aina oli joku "pyrkimässä ulos" . pari leipälaukkua repesi pohjasta auki, meillä oli käytössä BTR-60 vaunut ja sisäänmeno/ulostuloluukut tunnetusti ahtaat.Siitä piti ikäänkuin "vipsauttaa" itsensä sisään,tehdä siinä puolessa välissä vähän lanneliikkeitä,että sai tetsaritkin sujuvasti mukaan. Joskus perseen päällä roikkuva leipälaukku tarttui aukon reunaan, kuului "rips" ja sinne meni pakki ja mysteerio
Canet wrote:"Intin lämpimin vaate" elikkä tetsarit. Perusversio oli asevelvollisena päällä.
Nuo lipastaskut tai -laukut olivat hiukan "harvasuisia" eli siellä ei pysynyt kuin suurehkot esineet (kuten rynkyn lipas). Toisessa taskussa piti vakiona olla "atomiviitta" eli sadeviitta. Tässä varmaan oli eroja eri varuskunnissa. Selkäpuolelle napitettiin kiinni leipälaukku, jossa piti olla pakki (jonka sisällä lusikkahaarukka, joka EI saanut kolista) ja kenttäpullo, josta neuvottiin olemaan juomatta, ettei tule kipeäksi... Palvelusmantteli oli tankopaukkaukselle käärittynä kiinni selkäpuolen hihnoissa leiplaukun yläpuolella/päällä.
Tetsarin olkahihnoissa oli jousilukolliset koukut vaikka "ryhtinappeja" (telamiina) varten. Vasemman kannikan päällä oli lenkki kenttälapiota tai -kirvestä varten.
Sateella vanhat tetsarit olivat aika ikävät, imivät vettä eivätkä äkkiä kuivuneet.
Selkärepun sai kiinni tetsareihin, niissä oli sitä varten kiinnittimet.
Huokaus, aikaa kultaa muistot ja muisti palaa
Juuri noin se meilläkin oli kun aloikkaina ja AUK:issa moisia joutui käyttämään... Ja rynkyn lippaiden lenkeistä piti pujottaa nahkaremmi läpi köyttää yhteen jotta eivät juostessa pudonneet väljistä laukuista...
Katselin kirjakaupassa kirjaa "Suomen puolustuslaitos 1945-1974" tai joku sellainen sen nimi oli...
Siinä oli hassunhauska kuva vuoden 1952 kokeilutaisteluvarustuksesta. Maihinnousukengät, reisitaskuhousut, takki jotain kesäpuseron ja m65 kenttäpuseron väliltä, ja sitten taisteluvyö rumpulipaslaukuilla ja pikkureppu.
1960-luvun alun varustuksessa kirjassa todetaan taisteluvyön lipaslaukkujen ja m62-maastopuvun ensimmäisten versioiden "hännän"olleen "epäonnistuneita" ratkaisuja.