Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Olisin kiinnostunut isäni osaston/rykmentin tekemisistä Lapin sodassa.

Heidän tunnuksenaan oli mustavalkoinen kuusikulmainen hihamerkki, jossa on tyyliteltynä tunturi ja sen takaa nouseva "revontulihäntä" näiden päällä koko merkin korkuinen miekka.

Merkin tunturi oli tulkittavissa myös puolijoukkueteltaksi ja revontuli savujuovaksi. Tästä isäni käyttämä nimitys 'teltanpolttajan merkki'. Samaa merkkiä käytettiin myös rähinäremmissä.

Isällä ei valitettavasti ole enää kykyä kertoa vastauksia, joten kaikki tieto tai neuvot löytämiseen olisivat tervetulleita.


Kyseiset merkit ovat tallella _jossain_ kotikotona. Toivottavsti vielä tallessa...

Täältä nyt löytyi merkistä kuva ainakin. http://www.samlarforum.nu/viewtopic.php ... c&start=45

Kyllä tuo Suomalainen on aika kettu, kyllähän se vähän näyttää siltä, kuin teltta palaisi

Ase -lehti 6/90 .Lapin sodassa oli uutena joukko-osastomerkkinä kaikille siihen osallistuville kankainen hihamerkki ja ruuvimerkki, joissa revontulet ja tunturi.löytyihän se sieltä,monta tuntia tuota lehteä etsiskelin Ehkäpä isäsi sotilaspassi olisi vielä jossain, siitä selviäisi joukko jossa hän palveli,niin voitaisiin kaivaa lisätietoja?

Jep, ja sitä kannettiin hihassa sodan jälkeen. Itseasiassa jostain muistan lukeneeni että ko. merkkiä (sekä kangas että ruuvi) alettiin valmistaa vasta kun sakemannit oli ajettu pois maasta ja rauha taas maassa.

Hyvin todennäköisesti ainakin suurimassa osassa tapauksia.Lapin sotahan käytiin karuissa erämääoloissa ja joukot olivat melkolailla hajallaan pitkin Lapin selkosia.Tuskin monikaan näitä ehti saamaan ennen sotatoimien päättymistä.Ymmärtääkseni aika iso osa Lapin sodan veteraaneista oli tuoreita asevelvollisia,jotka jatkoivat normaalia palvelusta sodan jälkeen.Tokihan heillä oli tarve erottua sotaa käymättömistä tuoreemmista ikäluokista...

Sepäs kävi äkkiä...

Kiitoksia kuvasta ja tiedoista.

Isä on syntynyt vuonna 1925 ja oli tosiaan nuorimpia sotaan lähetetyistä.
On siis elossa vielä, mutta aivoinfarkti jouluna 97 toi mukanaan pyörätuolin ja vei puhekyvyn.
Kotona kerrottiin yleensä vain sodan merkityksestä, eikä juurikaan itse sodasta ja toimista.

Uskoakseni paperit yms. ovat tallella, niinkuin mainitsin, _jossain_.

Toivottavasti passi jms. löytyy. Olisi harmi, jos historia olisi mennyt hukkaan...kantakorttiakaan ei taida päästä lukemaan sota-arkistoon ilman henkilön suostumusta. Toivon kaikkea hyvää isällesi, hän on tehnyt paljon meidän kaikkien eteen, harmi että hänen pitää viettää hyvinansaitsemansa eläkepäivät sairaana