Vähän noita liikkuu.
Taitavat olla paljolti vielä kukka amppeleissa ja mustin ruokakuppeina, kunnes perikunta sitten siivoaa ne jonain päivänä romunkeräykseen..
Mitenkän tuollainen vanha kupari kestäisi pientä oikomista? Onko aika hapristanut kuparin vai vieläköhän on helposti muokattavissa
Ellei kuparissa ole liiemmin epäpuhtauksia seostuneena niin pitäisi oieta hyvin. Kokeile varovasti ja jos saat kuhmukohtia ensin kuumentamalla päästettyä niin auttanee asiaa. Kumivasara ja sopiva puinen vastine sisäpuolelle lienee paras yhdistelmä oikomiseen.
Tuollaista kuparipakkia ei käsissäni ole koskaan ollut, puisia kenttäpulloja vuosien saatossa joitakin.
Tutkimattomat ovat ihmismielen tiet ja ymmärrys usein niin heikko.
Tuollainen puinen "leili" minullakin on. Tosin ilman alkuperäsitä tulppaa. Varustettu kyrillisillä kirjoituksilla - ilmeisesti entisten hlatijoiden nimillä. Kuulemma "organisoitu" Lappeenrannan suojeluskunnan vintiltä ennen kuin sana "organisoida" sai tuollaisen merkityksen..
taifun wrote:anna kuhmujen suosiolla olla, tulee helposti kaameaa jälkeä.
"loivia" monttuja tekisi mieli hieman muksia mutta vinha perä tuossa on. Helposti tulee pirun rumaa aaltopeltia.
Antaa asian hautua vielä kuukauden pari.
H/LA:lle kiitokset vinkeistä.
Jättäisin muksimatta ja kuumentelematta. Eikös tuo ole tinattu sisäpuolelta? Kupari pitäisi kuumentaa punahehkuun että sillä olisi pehmentävä vaikutus. Ja kun tinan sulamispiste on alle kolmesataa astetta, niin se sulaa ja mahdollisesti vielä saostuu kupariin, jolloin pytty on pilalla. Jos on ihan pakko pieksää sitä, niin kylmiltään sisäpuolelta sileää puupölkkyä vasten käyttäen puuvasaraa.
JVA wrote:Minulla on vähän erimallinen kuparipakki, lienee jo 1900-luvun puolelta. Eipä ole tullut selvitettyä mallivuotta... Pakki on valmistettu Moskovassa.
Mallin pitäisi olla 1909. Taitaakin olla viimeisin ja ainoa tsaarin peruja oleva jonka vuosimallista on edes jonkinlainen konsensus. (Poislukien muutaman kirjan tarjoama 1910) Saman pakin teräsversio on sitten kertoman mukaan 1909/15.
taifun wrote:anna kuhmujen suosiolla olla, tulee helposti kaameaa jälkeä.
"loivia" monttuja tekisi mieli hieman muksia mutta vinha perä tuossa on. Helposti tulee pirun rumaa aaltopeltia.
Antaa asian hautua vielä kuukauden pari.
H/LA:lle kiitokset vinkeistä.
Jättäisin muksimatta ja kuumentelematta. Eikös tuo ole tinattu sisäpuolelta? Kupari pitäisi kuumentaa punahehkuun että sillä olisi pehmentävä vaikutus. Ja kun tinan sulamispiste on alle kolmesataa astetta, niin se sulaa ja mahdollisesti vielä saostuu kupariin, jolloin pytty on pilalla. Jos on ihan pakko pieksää sitä, niin kylmiltään sisäpuolelta sileää puupölkkyä vasten käyttäen puuvasaraa.
Ned Flanders wrote:Mallin pitäisi olla 1909. Taitaakin olla viimeisin ja ainoa tsaarin peruja oleva jonka vuosimallista on edes jonkinlainen konsensus. (Poislukien muutaman kirjan tarjoama 1910) Saman pakin teräsversio on sitten kertoman mukaan 1909/15.
Kiitos Ned tiedosta! Tuollaista teräsversiota en koskaan ole edes nähnyt. Ei varmaankaan kuulunut Suomessa olevien venäläisten joukkojen jakomateriaaliin
Ned Flanders wrote:Mallin pitäisi olla 1909. Taitaakin olla viimeisin ja ainoa tsaarin peruja oleva jonka vuosimallista on edes jonkinlainen konsensus. (Poislukien muutaman kirjan tarjoama 1910) Saman pakin teräsversio on sitten kertoman mukaan 1909/15.
Kiitos Ned tiedosta! Tuollaista teräsversiota en koskaan ole edes nähnyt. Ei varmaankaan kuulunut Suomessa olevien venäläisten joukkojen jakomateriaaliin
En ole itsekkään täällä törmännyt noihin. Luultavasti peltiset ovat menneet sinne missä tarve on ollut kovin eli oikeille rintamille.
Peltisia pakkeja näyttää kyllä kantautuneen tännekkin. Onhan toisaalta jokunen lasikenttäpullokin tullut ja noillahan on sama tuotantoon ottovuosi ja tarkoitus.
Peltisessä on alareunassa rullaus/kanttaus liitos jonka erottaa kuvistakin. Alla oleva kuva kansalaissodan ajoilta Mäntyharjusta.
(Kirjasta Suomen vapaussota kuvissa, osa 2)