Onhan noita kirjoja, mutten oli niitä skannannut, listaan tässä muutaman mielenkiintoisen (kun on osa keräilyaluetta, niin taitaa näitä joku satakunta yhteensä olla, ohjesääntöjä, käsikirjoja, vuosikirjoja yms.):
Tri Buch ja majuri Sivén: Kaasut sotavälineenä. WSOY 1926. Kahden suojeluskuntien palveluksessa olleen upseerin kirjoittama esitys taistelukaasuista I maailmansodan kokemusten perusteella. Kirjasta löytyy myös kaasujen käyttöohjeita.. Nämä kaverukset olisivat ehkä tilaisuuden tulen käyttäneet kaasuaseita.
Kustaa Sihvo: Miinanheittäjät Suomen armeijassa. Otava 1923. Kirjan piirroskuvat on tehnyt Alvar Aalto. Kirjassa oetetaan kantaa miehistövalintaan: maalaispojista saa paremman miinanheitinryhmän - kaupunkilaiset kun ovat usein sukupuolitautien vaivaamia..
V. Scherbakoff: Kenttäkanuuna v. 1902 mallia. Otava 1921. Kaikki mitä pitää/tarvitsee tietää 76 K 02:sta - paljon piirroksia.
V. Scherbakoff: Rannikkotykistön pikakanuuna. Otava 1922. Tyhjentävä esitys 152 45 C:n eli Canet-kanuunan anatomiasta. Kirjan tietoja olen itsekin käyttänyt asevlevollisuusaikana ja vielä nykyisinkin perinnetykin huolloissa.
Rikama - Gröning: Aseoppi. Otava 1928. Ehdoton klassikko, kokoelmassa on kaksi uudempaa vastaavaa kirjaa - mielenkiintoista vertailla. Ev. J.L. Rikama lienee ollut eräs sotavaltiomme älykkäimmistä miehistä.
Hannes Anttila: Upseeri ja aliupseeri opettajana. Sana ja miekka oy 1929. Anttilalla on ollut ihan omat psykologian käsitykset tai perin erikoiset lähdeteokset - luku 1., kappale D. "Muisti eli uudistuva mielikuvitus"
W. Kranck: Lyhyt venäjänkielen oppikirja. Otava 1929. Kirjoitettu kadettikoulua varten, tekijällä ei ole ollut minkäänlaista epäselvyyttä siitä, ketä vastaan seuraava sota tultaisiin käymään. Kirjan avulla oppii miten sanoa venäjäksi mm. "Piirustakaa minulle ampumahautasuunnitelmanne" ja "Jos minulle valehtelette, teidät heti ammun!".
(ei tekijää) 45 mm:n jalkaväkitykkiopas. Päämaja 1940. Kirjassa on erikoinen rakenne - koviin pahvikansiin on liimattu vihkoset - etukanteen tekstiosa ja takakanteen kuvaosa, vihkot avautuvat kansien ulkopuolelle, niin että samanaikaisesti voi pitää molemmat auki - näppärää!
P. Huhtala: Rserviupseeri. WSOY 1940. Todellinen tietopaketti, tästä löytyy määrävahvuudet (no, kaikkihan tietävät miten eskadroona eroaa komppaniasta, jos ei niin..), erilaisten aseiden käyttö (kiikarikivääri, krh, kk:n epäsuora ammunta jne). Huhtala on kirjoittanut muitakin käsikirjoja - kaikki varsin kohtuullisia - merkittävä henkinen maanpuolustaja!
(ei tekijää) Kiväärikaliiperisten aseiden rakenne. Pääesikunta 1947. Jonkinlainen aseoppi tämäkin, esittelee eri asemekanismien periaatteita, ei tiettyjä aseita.
A.A. Pönkänen: Tulivoima maarintaman taisteluissa. Omakustanne? 1955.
Kirjasta käy ilmi, mihin sodassa kuollaan.. Tutkimuksen aineisto II maailmasodan kokemuksista.
Eli tiukkaan ottaen monikaan näistä ei ole "oikea" ohjesääntö, käsikirjat ovatkin usein paljon mielenkiintoisempia kuin kuivahkot ohjesäännöt.