Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

TV-1 tuli vähän niin ja näin dokkari neuvostoliittolaisesta 588. Yölentorykmentistä joka jossain vaiheessa taisi muuttua 46. Kaartin Yölentorykmentiksi.

Rykmentti tuntui aika erikoiselta, koko rykmentin henkilökunta oli naisia, ainut mies rykmentissä oli rykmentin komentajan majuri ? autonkuljettaja.

Rykmentin koneistus taisi olla Polikarpov-2 kaksitasokoneita, auttamatta vanhan aikaisia, mutta lensivät dokumentimukaan vielä 4.5.1945 Berliinissä. Kone pystyi kuljettamaan kaksi 100 kg pommia mukanaan. Kummalta tuntui vain nuo lentoluvut mitä naiset sanoivat. Kova väite olisi että rykmentti olisi lentänyt pitkinä talviöinä 15-17 lentotehtävää yössä ! Vaikka lentokentät olisivat olleet välittömästi rintamalla, luku tuntuu mahdottomalta, no mukaan vähän neuvostoliittolaista sanomaa. Jos yö talvella kestää esim. 15 tuntia, tarkoittaisi se yli 1 lentoa/tunti, lentoon tarvitaan tankkaaminen, pommien lastaaminen ja virittäminen, nousu ja lasku ja lentotehtävä ? Huippunopeus noin 150 km/h, eli lentonopeus about 100-120 km/h.

Lentotehtävä suoritettiin niin että koneet lähestyivät kohdetta matalalennosta, ennen rintamalinjaa koneet vedettiin ylös ja hävitettiin kierrokset, jolloin koneet "liitivät" kohteeseen, melko äänettömästi. Uudenaikaisille hävittäjille PO-2 koneet olivat hankalia maaleja, koska niiden lentonopeus oli jopa alhaisempi, kun hävittäjien sakkausnopeudet, jolloin maali vaihe jäi hyvinkin lyeksi.

Itselleni avoimeksi jäi paljonkin, mutta suurimpana mielenkiintoinen kysymys, mikä tarkoitus oli luoda täysin "itsenäinen" naisista koottu yksikkö. Kokeiluko ? Oliko neuvostoliitossa muita samanlaisia yksiköitä ? Naisiahan neuvosto puna-armeijassa palveli melkoisen suuri joukko.

Rokka wrote:Oliko neuvostoliitossa muita samanlaisia yksiköitä ?

http://etd.lib.fsu.edu/theses/available ... 04-154056/

http://mysite.pratt.edu/~rsilva/sovwomen.htm
http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewto ... =40&t=6536

t: Sven

Peter Bammin kirjassa Näkynätön lippu Unsichtbare Flagge, rintamakirurgin muistelmia, on kuvaus näistä 'ompelukoneista' jotka tulivat yöllä heittämään jonkun pommin sinnesuntänne. Ei kai niistä sotatoimien kannalta ollut enempää merkitystä kuin yöunien häiritseminen ja psykologinen sodankäynti. Eivät he niillä 'räppänöillä' mihinkään kunnon iskuihin pystyneet. Mielenkiintoinen ilmiö sinänsä. Venäläiset maatuskat ovat perinteisesti perhekeskeisiä. Ehkä siinä haluttiin antaa ylimääräisen puhdin purkautua. Ottakaa joukko omaan komentoonne ja hoitakaa homma. Me annamme teille ompelukoneet

P.s. Bamm on julkaissut muistelmansa kuunnelmasarjana Saksassa radiossa, josta sitten koottiin tämä kirja. Saa ainakin Pääkaupunkiseudun kirjastoista tilattua. Hän on vakavamielinen 'vanhan koulun' saksalaisupseeri, ei mikään natsi. Kuvailee hienosti sitä byrokratiaa joissa joutuivat olemaan taistellessaan haavoittuneiden hengen puolesta Vetäytymisvaiheessa hän kuvailee niitä järkyttäviä vaiheita jossa lääkäriasema joutui tasapainottelemaan. Pakko olla lähellä eturintamaa, jottaq haavoittuneet voidaan leikata ja pakko vetäyty jotta ei jouduttaisi vihollisen käsiin, mikä olisi merkinnyt haavoittuneiden menehtymistä. Sotaretken loppu kävi Danzigin kautta evakuoimiseen laivalla Tanskaan. Siellä he istuivat ja katselivat toisiaan 'kaksi arosutta'. Hän ilmeisesti menetti sydämensä Venäjälle. Kuvaus on myös hieno kun berliinissä järjestettiin paraati (siis täysin illusatrorinen) niin viimeisenä tuli linkuttaen Venäjän vereraani. Kaikki katsoivat häntä ja kysyivät mitä sinä täällä teet. Veteraani vastasi 'nix verstehen' (en ymmärrä) olen ollut niin kauan Venäjällä Bamm on myös kirjoittanut kirjan Alexanteri Suuresta.

Kai he ovat olleet oman aikansa 'työn sankareita'. Näyttävät kahden tunnin propagandafilmin yhdessä tunnissa. Kuitenkin Venäjän auttamatta historiaa. Varmaankin tahtoivat pyyteettömästi lähteä valtakunnan asialle?

Tuo mahdollisuus lentää 15 - 17 tehtävää yössä ei tarkoittane koko rykmentin voimin tehtyjä lentoja, vaan useita saman aikaisia tehtäviä eri suuntiin. Suomen rintamillahan nuo tapahtuivat yleensä yhdestä kolmeen koneen häirintäpommituksina. Antiikkisen kaluston torjunta oli aika hankalaa ja olisi sitonut paljon väkeä ilmavalvontaan. Olisi pitänyt olla valonheittimiä ja kevyitä it-tykkejä sekä raskaita kk:jä. Lopultakin varsin pienillä uhrauksilla venäläiset saivat paljon pientä rassaavaa häiriötä aikaan. Hermosahoiksikin noita koneita sanottiin.

Mielestäni naiset sanoivat että piti vähän kiirettä, kun jouduimme lentämään 15-17 lentoa yön aikana ja pelkäämään kuolemaa ? harmi kun dokkarista on jo niin kauan ettei minun muistikapasiteetti enää asiaa muista niin terävästi ?