Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

2.8. klo.15.20,TV1 Verdunin taistelu.

Kiitän.

Kiitos vinkistä Piti heti hiippailla digiboxin luo laittamaan ajastus. Näköjään saksalainen dokkari, joten voinee odottaa kohtuu laadukasta ohjelmaa.

Kyllä nähtiin taas järjettömiä uhrauksia. Mitä se olikaan? 300000 miestä tappioina molemmin puolin. Siinä jäi Stalingrad toiseksi. Siellähän kuoli "vain" 1000 saksalaista per päivä. Verdunissa kuoli 5000 miestä joka päivä. Niin saksalaisia kuin ranskalaisia.

Pitäisi sotia sotaa vastaan niinkuin se ranskalainen heppu sanoi.

Täytyypä mainita että itsekin olen haavoittunut Verdunissa: Männävuosina kun käytiin katsomassa Fort Douamont'ia ( jonka ympäristössä edelleenkin maa on näkyvästi kranaattien myllermämää - lähes 100 vuoden jälkeen ! ) huomasin maasta pilkistävän pitkähkön kranaatinsirpaleen. Kun ryhdyin kiskomaan sitä irti muistoksi niin se olikin terävämpi kuin luulin ja sormi aukesi. Sinne jäi sirpale edelleen.

Noissa alkuperäisissä filmipätkissä näkyy aina mielenkiintoista kalustoa ja varusesineitä. Kiinnitittekö huomiota dramatisoituihin otoksiin joissa useammassa pätkässä ranskalaiset ampuivat DS-39 kk'lla? Varsin harvinainen peli päätynyt elokuvarekvisiitaksi - ilmeisesti yrittivät sillä esittää Hotchkiss'ia..

Vai löysit sirpaleen... Itse aina ajattelen että jos joutuu joskus sotaan niin mitään muuta en pelkää niin paljon kuin sirpaleita. Nehän silpoo ihmisen sekunnissa. Ja jos jättää henkiin niin siinä joutuu vaan katsomaan kun omat suolet valuu pois. Näeittekö muuten sen kranaatti-shokki jutun? Enpä ennen tiennyt.

Unohdinkin mainita että ainakin minuun nuo alkuperäiset kranaattishokkipätkät tekivät vaikutuksen, ei todellakaan kavereilla ollut helppoa siellä.

Tai sen jälkeen.

Ensimmäisen maailmansodan asemasota oli täysin järjetöntä puuhaa - juuri mitään ei saavutettu, mutta mieshukka oli valtavaa. Niillä on kuulemma jossain siellä sellainen "luutorni" L'Obituaire (tai jotain), johon on koottu "sekalainen" luulöydös - kukaan ei osaa sanoa, monenko miehen jäänteet siellä on.

Verdunin taistelu antoi melkoisen valheellisen kuvan kantalinnoitteiden kestävyydestä - niitähän oli sitten rakennettu seuraavaan sotaan mennessä mm. Ranskaan, Belgiaan ja Tsekkoslovakiaan. Ei niistä kuitenkaan suurempaa hyötyä ollut - mutta pirusti maksoivat.

Sirpleiden aiheuttamien päävammojen yleisyys toi teräskypärän yleiseen käyttöön ensimmäisen maailmansodan taisteluhautoihin. Ranskalaisilla oli aluksi tavallisen sotilaslakin alla pidettävä "panssarikalotti". Suojaavin kypärä oli saksalaisilla (ja itävaltalaisilla), eniten kopioitu oli ranskalaisten "Adrian"-kypärä, joka oli mm. Belgian, Italian ja Venäjän käytössä - yhtä versiota tehtiin myös Suomessa! Englantilaisten "liemikulho" suojasi lähinnä ylhäätä tulevaa tavaraa vastaan - sama kypärä oli myös jenkkien käytössä aina toisen maailmansodan alkuaikoihin saakka.

Olet oikeassa, olen nähnyt sota-ajan uutiskatsauksissa suomalaisilla väestönsuojelijoilla ranskalais-malliset kypärät. Oliko armeijalla käytössä sitä kypärää.

Nyt kun kypäristä puhutaan, niin minkälainen oli saksalaisten ns. piikkikypärä? Sitäkin näkyi ohjelmassa.

Piikkikypärä oli jalkaväessä ilmeisesti pääsääntöisesti nahkaa. Nahkakypärä ei luonnollisestikaan suojaa käytännössä lainkaan kranaatinsirpaleilta.

http://www.kaisersbunker.com/pt/

Saksalaista "Pickelhaubea" eli piikkikyprää tehtiin aluksi nahasta ja metallista - päähineen tarkoitus ei ollut suojata sirpaleilta. Sota-aikana tehtiin myös pula-ajan versioita, joiden materiaalina oli mm. huopa, pelti ja paperimassa. Upein versio lienee keisarillisen kaartin kyrassieerien metallinen kotkakypärä:

Lisää piikkikypäröitä http://www.kaisersbunker.com/pt/ täällä.

Suomeen ostettiin sekä saksalaisia piikkipypäröitä että ranskalaisia Adrian-kypäröitä. Molempia on nähty palokuntien käytössä. Ranskalaista vielä viime sodan jälkeenkin. Jotkut palokunnat tekivät kypäriin muutoksia, mm. korkeampia messinkiharjoja ja erilaisia kypärämerkkejä. Kokoelmassani on ammattipalokunnan käytössä ollut adrian (se malli, jossa lieret on tehty kahdesta palasta, kupu kolmannesta) korkealla messinkiharjalla ja isolla messinkisellä palokuntatähdellä (8-sakarainen sädetähti) sekä nahkainen entinen piikkikypärä, johon siihenkin on vaihdettu messinkiharja ja eteen kilvenmuotoinen laatta, jossa ristissä olevat soihdut ja kirjaimet W.P.K. Jokunen "käsittelemätön" adrian pitäisi olla autotallin hyllyllä..

Adrian-kypärän ja siitä muunnetun venäläisen m/17 käyttö Suomen armeijassa jäi aika vähäiseksi - kaikkea itämaista tunnuttiin vierastavan kovasti.. Erinomainen teräskypäräsivusto on http://www.pottia.net/pottia/index.htm, tekstit myös suomeksi! Sotamuseo on julkaissut kirjasen puolustusvoimien kirjavasta kypärävalikoimasta - lienee maailman laajin..

En huomannut katsoa dokkaria aikanaan, mutta oliko kyseessä saksalainen Die Hölle von Verdun, jos oli niin olen onneksi sen jo nähnyt ja pidin.

Olet oikeassa, olen nähnyt sota-ajan uutiskatsauksissa suomalaisilla väestönsuojelijoilla ranskalais-malliset kypärät. Oliko armeijalla käytössä sitä kypärää.

Mle/15 Adrian kypärää vietiin vähän joka puolelle; Belgiaan, Italiaan, Romaniaan ja Serbiaan. Myös Tsaarin armeija käytti jonkun verran Adrian-kypäriä vuodesta 1916 alkaen. Kypärän "insignia" oli tosin erilainen. Ovat saattaneet kulkeutua Suomeen tätä kautta.

Pickelhaube

Niin siis, pelkkä kypärä näyttää tältä (kuva), siihen laitettiin ylle kangassuoja. Oli aktiivikäytössä länsirintamalla aina vuoden 1916 loppupuolikkaalle asti ja idässä vielä pitkälle seuraavaan vuoteen. Normaalin jalkaväen (ja parin muun joukon) piikkikypärästä poiketen mm. kuuluisat ulaanien kypärässä oli piikin sijaan pieni "yksijalkainen pöytä" ja tykistö haubessa oli pallokärki. Saksan keisarillisessa armeijassa oli käytössä muunkinlaisia kypäriä ennen m/16 Stahlhelmiä; mm. jääkärit (mukaan lukien suomalainen pataljoona) käyttivät Tschakoa, husaareilla oli myös omanlaisensa "pelzmütze".

Hyvä sivusto:
http://www.kaisersbunker.com/feldgrau/helmets/