Päivitys 14.09.2011: näkyvät häipyvän zSharen sivuilta ajan myötä, joten yv on ainoa konsti saada näitä
Tässä aseelle taustaa kirjastani "Tampellasta Patriaan - 70 vuotta suomalaista raskasta aseteollisuutta":
Yksi mielenkiintoisimpia teknisiä saavutuksia oli 160 mm kranaatinheitin, lopullisessa muodossaan nimellä 160Krh/58C tunnettu. Aseen konstruktio perustui sodan aikana kehitettyyn 300 Krh/42:een (q.v.), jonka säilyneen prototyypin pohjalta aluksi insinööri Heikki Collanus ja sittemmin teknikko Niilo Asikainen kehittivät pienennetyn aseen. Ensimmäinen versio 160Krh/I (myöhemmin 160Krh53) valmistui jo vuonna 1953 ja esiteltiin jo samana vuonna kenraali Heiskaselle. Ase sinänsä toimi erinomaisesti ja sitä esiteltiin monissa maissa, mm. Englannissa (1955), Intiassa (1961) ja Ghanassa (1962), mutta suurta myyntimenestystä siitä ei tullut, lähinnä suuren painonsa aiheuttaman vaikean käsiteltävyyden takia. Kuitenkin vielä 90-luvun lopulla TV-uutisissa nähtiin aseita sekä Israelin armeijan käytössä (ajoneuvoasenteisina) Libanonin rajalla, että Intian ja Pakistanin välisessä rajasodassa. Kyseessä ovat Soltamin edelleenkehittämät M-66 -heittimet, jotka Tampellassa kulkivat nimellä 160Krh/66D.
160Krh:n rakenneperiaatteet (iso maalevy, pyörien varasta ympäri ampuva) tulivat käytöön vielä 1990-luvulla, kun Yhdysvallat haki uutta ultrakevyttä 155 mm:n haupitsia merijalkaväelleen. Yksi kisaajista oli Martin Mariettan konstruoima 160Krh:n periaatteille rakennettu tykki, jonka suunnittelu oli aloitettu legendaarisen Gerald Vincent Bullin SRC-yhtiössä Belgiassa "ottamalla malliksi Tampellan 160 mm:n heitin"36. Tykki ei menestynyt, lähinnä siksi, että konstruktio ei ehtinyt kunnolla valmiiksi ja asetta vaivasi osien rikkoituminen. Samaa periaatetta ja yhtä huonolla menestyksellä sovellettiin Tampellan jo 1960-70-luvuilla kehittämässä 122HH-nimellä tunnetussa 122 mm heitinhaupitsissa, jossa käytettiin 160Krh:n lavetissa pitkää rihlattua putkea, takalatausta ja 122 mm haupitsin kartussihylsyä ja kranaattia.