Tukin pintaan?

[Sapööri]

Näin keräilynäkökulmasta katsottuna alkuperäiskuntoisen tukin pintaan ei kannata lisäillä mitään, jos aseella katsoo olevan jonkinlaista keräilyarvoa. Poislukien tietysti tapaukset, joissa joku sankari on jo tehnyt omat "parannuksensa".

Tinnerirätti + uusi pintakäsittely tukille on kärjistetysti sama asia kun hioisi raudoista Sk.Y-leiman pois ja sitten stanssaisi oman nimen alkukirjaimet tilalle.

Pahoittelut avautumisesta, mutta tuunattua tavaraa on maailmalla jo tarpeeksi.

Tiukka keräilynäkökulma on tietysti erikseen. Ja siinä olen samaa mieltä, että kaikki asiaankuulumattomat temput on syytä jättää tekemättä.

Mutta jos puhutaan ihan ammuntaan tarkoitetusta aseesta, niin aseesta huolehtiminen ei ole mielestäni mitään "tuunausta". Esimerkiksi jos tukki sattuu olemaan hyvin kuiva, niin mielestäni "aidon" (eli vanhalla reseptillä tehty) vahan käyttö on jopa järkevää. Se suojaa puuta ja saa tukin itse asiassa näyttämään "elävämmälle" ja sille mille sen kuuluisi näyttää. Ja kyllähän niitä tukkeja vahattiin silloin sotahommissakin. Vaikka eipä ne aseet tietysti samanlaiseen rääkkiin ampumaradalla joudu, kuin sateessa, mudassa ja lumessa uitettuna rintamalla.

[Ned Flanders]

Kiinanpuuöljyllä saa näteimmän pinnan, korostaa syitä hienosti ja jos vielä hallihtee töhnähionnan niin tullee tosi kaunis pinta.

Kiinanpuuöljy on mielestäni ainankin japseihin aikas käypäinen, omasta mielestä pinnasta tulee orginaalin näköinen.
(vankka kokemus yhden yläpuun/kädensuojan osalta)

[CH]

Esimerkiksi jos tukki sattuu olemaan hyvin kuiva, niin mielestäni "aidon" (eli vanhalla reseptillä tehty) vahan käyttö on jopa järkevää. Se suojaa puuta ja saa tukin itse asiassa näyttämään "elävämmälle" ja sille mille sen kuuluisi näyttää. Ja kyllähän niitä tukkeja vahattiin silloin sotahommissakin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että sota-ajan tukki on sota-ajan tukki ja varikkotukki on varikkotukki. Niiden ei kuulu näyttää samalta. Varikkotukit ovat alkuperäisasussaan kuivan hailakoita ja jos niita löträtään "elävyyden" saavuttamiseksi, ollaan mielestäni tuunauspuuhissa. Ja mitä tuohon vahaukseen tulee, ainakaan minä en tähän päivään mennessä ole kuullut, että mosurit olisivat taistelun lomassa tukkejaan vahanneet.

[Sapööri]

Esimerkiksi jos tukki sattuu olemaan hyvin kuiva, niin mielestäni "aidon" (eli vanhalla reseptillä tehty) vahan käyttö on jopa järkevää. Se suojaa puuta ja saa tukin itse asiassa näyttämään "elävämmälle" ja sille mille sen kuuluisi näyttää. Ja kyllähän niitä tukkeja vahattiin silloin sotahommissakin.

Kannattaa kuitenkin muistaa, että sota-ajan tukki on sota-ajan tukki ja varikkotukki on varikkotukki. Niiden ei kuulu näyttää samalta. Varikkotukit ovat alkuperäisasussaan kuivan hailakoita ja jos niita löträtään "elävyyden" saavuttamiseksi, ollaan mielestäni tuunauspuuhissa. Ja mitä tuohon vahaukseen tulee, ainakaan minä en tähän päivään mennessä ole kuullut, että mosurit olisivat taistelun lomassa tukkejaan vahanneet.

Vaha ei värjää pahasti. Se terva siellä alla sen värin niihin sota-ajan tukkeihin antaa. Sota-ajan tukit oli käsitelty paljon tanakammin. Ja en kehottanutkaan ketään tervaamaan varikkotukkia. Vaikka harvemmin niissä sodan jälkeen tehdyissä varikkotukeissa mikään keräilyarvo pilalle menee.

Enkä sanonutkaan, että niitä tukkeja kuusen alla tai korsussa vahailtiin.

[CH]

(jos joku pitää pinttynyttä ja kovettenutta varastointirasvaa aseeseen korvaamattomasti kuuluvana niin...huh huh ) ja saahan sen vastaavaan kuntoon kun sotkee torrakon tykkirasvalla ja antaa muhia muutaman vuosikymmenen kaapissa

Minulla muuten on juuri tällainen operaatio meneillään. Tukkina on eräs "pesty" tapaus. SA-rasvapullon mustanruskealla kötillä jäljestä saa melko autenttista, mutta rasvan pikeytyminen saattaa kestää.

[Mikki]

Itse olen ottanut tavaksi kiinanpuuöljyllä kasteltua karhunkieltä hangata syiden suuntaan. Pinnasta tulee sileä ja siisti. Ennen hiontaa olen höyryttänyt pahimmat kolhut pois.