Ukko-Pekka matkalla nelivitoseksi

[wanhempimestari]

...ja jos asiaa miettii pitkäaikaiskäytön näkökulmasta, niin tinarutto jäytää juotoksia alle 13 asteen lämpötilassa, minkä seurauksena tähtäimet saattavat lopulta irrota. Kerran näin kävi kauden loppupuolella, kun olin tarkkuuttamassa yhtä 9,3x53R:ää, jossa oli tinattu siviilimallinen etutähtäin.

Kyllä ne pysyy tinaamalla kun tehdään työ oikein. Tekijöitä vaan on monenlaisia, kuten itänaapurissa sanotaan :" kaikilla on erilaiset kädet" !

Olen tavannut .38spl revolverin jossa oli tapahtunut rullaräjähdys. Hieno customoitu ase. Piippu n.25mm paksu, sisältä aivan peilikirkas.
Aikamoinen yllätys oli se että piippu oli rungossa kiinni ainoastaan kierreliimalla. Rungon kierteiden puhdistuksen jälkeen piippu meni suoraan työntämällä paikalleen.. Amerikassa oli kuulemma customoitu. Runko ja rulla meni vaihtoon.

Niin että kyllä nykyiset liimat on hyviä. Ei vaan ole tullut mieleenkään aseissa käyttää...

[CH]

Pari kuvaa kamppeesta.

[Make]

Jopas tuli nätti ja näyttää jo leijonaleimatkin saaneen.
Onnittelut!

[igorrock]

Varsin onnistuneen oloinen lopputulos. Oikeastaan ainoa asia jota jäin ihmettelemään oli tämän projektin varsinainen tarkoitus ts. mihin tuota iso-Mosinia on jatkossa tarkoitus käyttää ? Jos metsästykseen niin siihen touhuun käsittääkseni olisi samalla vaivalla saanut rakennettua ao. käyttöön paljon paremminkin sopivan aseen, sotilasaseet kun aina ovat melkoisia kompromisseja joissa käyttö-ergonomia ja ampumamukavuus eivät ole "listalla" ihan siellä kärjessä....

[CH]

Tämä on allekirjoittaneen näkemys hirviaseesta. Mielestäni Pystykorvan metsästysmuunnokset lähes aina pilattu poistamalla aseen paras anti eli erinomaiset avotähtäimet. Tässä yksilössä ne ovat mukana. Alkuperäisen mittainen piippu taas tähtää lähtönopeuksien maksimointiin ja siihen, että tähtäimien säädöt säilyvät vakiona. Tumppiaseiden vauhtiin päästään muutenkin kuin full house -latauksilla ja 3000 barille ponnistetut raudat mahdollistavat tarvittaessa latausten kehittelyn hylsyn kestokyvyn mukaan. Tukkia en nähnyt tarpeelliseksi katkaista, koska kädensuojuksellista piippua on mukava käsitellä ja muutenkin "alkuperäinen" ulkonäkö on mielestäni plussaa.

Lienee lähinnä makukysymys, kumpi on näppärämpi; avotähtäiminen m/39 vai moderni ratatukkinen kivääri, jossa on pottunuija katolla ja pönttö nokalla. Minusta m/39:n pistoolikahva ja laukaisu eivät ole yhtään hullummat. Eikä haittaa vaikka vähän tukki kolahtaa, toisin kuin kaupallisella kalustolla.

"Paremmin sopivilla" viitannet Siamin Mauseriin? Minulla ei ole mitään kokemusta ko. aktiosta, enkä omista yhtään tällaista aseen osaa. Rakentelu olisi ollut kovin vaikeaa. Jos taas tarkoitat kaupallisia pulttilukkoisia aseita, niin mitä vaihtoehtoja olisi ollut kaliiperissa .45-70?

[igorrock]

Niin, jos välttämättä haluaa ottaa .45-70:stä irti mahdollisimman paljon tehoja, olisi pitkä piippu sovitettuna Siamin mauseriin kehykseen kyllä mielestäni se parempi vaihtoehto. Olisi päässyt vähemmillä töilläkin makasiinin ja lukonkehyksen kanssa.

Tukin malli on tietty makuasia mutta kyllä ainakin omien kokemusteni perusteella aika monikin tukkimalli on ergonomialtaan parempi ammuttava kuin Ukkopekan, vaikka avotähtäimilläkin. Itselläni on käytössä vanha Viitasen Asepajan rakentama Mosin jossa on teknisessä mielessä vastaavat avotähtäimet kuin m39 Mosinissa. Itsekin pidän niitä hyvinä. Avotähtäinten malli lienee aika monelle vahva tottumiskysymys. Jos tykkää kolhia asettaan, voi hankkia joko laminaatti/muovitukin taikka jättää tavallisen puutukin pinnat sellaiseksi että pienet kolhut eivät haittaa.

Yksi mielestäni varsin hyvä vaihtoehto sille että pyrkii ottamaan .45-70:stä, joka ainakin oman käsitykseni mukaan on meillä suomessa suosituin juurikin ns. koiramiehen lyhyen matkan kaliiberina, mahdollisimman paljon tehoja , on vaihtaa suoraan .458 Win Magiin. Sitä löytyy käsittääkseni moneltakin kaupalliselta asevalmistajalta.

Tässä projektissa taitaa kuitenkin olla päällimmäisenä vaikuttimena vahva rakkaus sekä kotimaiseen asesuunnitteluun että sotilastyyppisiin aseisiin noin yleisesti...

[CH]

Niin, miksi ostaa edes Mauseria, kun lihaa saa kaupasta. Jotkut vaan nyt ovat sen verran vinksallaan, että haluavat tehdä käsillään muutakin kuin lisätä tavaran koriin. Siirtyminen .458 Win. Magnumiin tietäisi taas uuden hylsy- ja luotikannan haalimista sekä latausholkkisatsin ostamista, .45-70:n kanssa pärjätään jo hankituilla komponenteilla. Lisäksi aikaan edukkaasti haalitut Pystykorvan osat tulevat käytetyiksi siinä samalla. Projektiin pistetyllä summalla ei saisi vielä minkäänlaista .458-asetta, ei edes CZ:n karvalakkimallia. Miksi omille tunneille pitäisi laskea mitään, jos kyseessä on harrastus?

Kyllä minultakin löytyy Sako Kodiak .375 BRN-E, jonka päällä Zeiss Classic Diavari 1,5-6x42mm, mutta ei se minusta ole tornissa yhtään kätevämpi paketti kuin m/39:kään. Mielestäni muotoillun tukin (jollainen Sakon laminaatti ei tosin ole) etu tulee esille vasta rauhallisessa tarkkuusammunnassa, jollaista touhua hirvihommat eivät ainakaan meilläpäin ole.

Ei muuten taida olla ensimmäinen kerta, kun kotimaisella foorumilla jängätään jonkin aseen/kaliiperin sopimisesta johonkin...

[igorrock]

Jotkut vaan nyt ovat sen verran vinksallaan, että haluavat tehdä käsillään muutakin kuin lisätä tavaran koriin.

Eihän aseitten rakentelemisessa mitään vikaa ole, mainitsin tuon kaupallisen vaihtoehdon vain siksi kun otit vaihtoehdon itse puheeksi. Omassa kaapissani kaikki aseet ovat enemmän tai vähemmän rakenneltuja ja tehty omien mieltymysteni mukaisiksi. Tosin vaikuttaisi siltä että aika monia muitakin ne miellyttävät....

Kiväärin tukkimalleja on moneen lähtöön, nykyiset metsästyskivääreissä esiintyvät on yleensä tehty lähinnä kiikaritähtäimiä ajatellen. Jos haluaa etsiä itselleen hyvän, pääasiassa avotähtäimille sopivan mallin, joutuu sen hakemaan sellaisista aseista jotka on tehty ennen sotia taikka heti niiden jälkeen.

Kaikki aseiden tukit ovat jollain tavoin ergonomisesti muotoiltuja, aseen pääasiallinen käyttötarkoitus määrittelee sitten ne kullekin käyttöalueelle sopivat detaljit.

[CH]

Omassa kaapissani kaikki aseet ovat enemmän tai vähemmän rakenneltuja ja tehty omien mieltymysteni mukaisiksi.

Kaikki aseiden tukit ovat jollain tavoin ergonomisesti muotoiltuja, aseen pääasiallinen käyttötarkoitus määrittelee sitten ne kullekin käyttöalueelle sopivat detaljit.

Niinpä, pääosin tästä syystä en valinnut Mauseria. Minulle se ei tee mitään, mitä viritetty Mosini ei tekisi myös.

Kiv/39:n tukki lienee optimoitu jalkaväkitaistelijan käyttöä silmällä pitäen. Tilanteet voivat tulla nopeasti, eikä asennon hieromiseen ole välttämättä aikaa. Näin on usein myös puskapassissa. Tämä ase ei ole tarkoitettu 300 metrin peltohirville.

[igorrock]

Kiv/39:n tukki lienee optimoitu jalkaväkitaistelijan käyttöä silmällä pitäen

Ukko-Pekan suunnittelussa näkyy juurikin hyvin tuo mainitsemasi tausta; ase on tehty paitsi ampuma-aseeksi, myös kestämään käyttöä lyömäaseena ja jopa pistintaisteluakin. Sinun tapauksessasi tuosta "massiivisuudesta" (= painosta) on, lähinnä aseesi isosta kaliiberista johtuen, enemmän hyötyä kuin jos se olisi vielä alkuperäisessä kaliiberissaan. Vaikka yleensä sanotaan että asetta koskaan saisi käyttää lyömäaseena riistan lopetukseen, voisi sinun tapauksessa tuotakin kokeilla jos joskus jahdissa tilanne niin vaatii....

Muuten; Mosinia voi rakentaa monella tavalla. Alla kuva siitä mitä jenkeissä saadaan aikaan kun lähtökohtana on po. aktio. Ase on rakennettu muistuttamaan mahdollisimman paljon Mannerheimin lahja-Mosinia ja tukki on mitoitettu toimimaan sekä avoilla että matalalla kiikarin kiinnityksellä. Tukki on loimukoivua.

Meillä suomessa on edelleen liikenteessä paljon kokolailla vastaavia rakenneltuja Mosineja mutta aika harva niistä on nykyään enää kiinnostunut ja se näkyy myyntihinnoissa.

[CH]

Aina ei mene kuten römpsässä. Tähtäimet ovat toisiinsa nähden linjassa, mutta jostain syystä tähtäinkuva ei aivan täsmää piippulinjan kanssa. Kevyt, 300 grainin Woodleigh käy tähtäyspisteeseen 100 metrin matkalta, kun jyvä on säädettynä äärivasemmalle, mutta 405-grainiset jäävät tästä noin 13 senttiä vasemmalle. Hieman raskaammalla 423-grainisella Gunhill-valukuulalla poikkeama on jostain syystä vielä pahempi ja kuula saattaa tuurilleen sivuta taulun vasenta reunaa. Tämä siitä huolimatta, että sivu on tapissa!

Jos katsoo näkymiä piipun läpi s.e. tähtäimet ovat maalissa ja jyvän sivupiirto keskellä, piippulinja on taululla arviolta 15 senttiä vasemmalle. Olen tässä parina iltana silmäillyt asetta ihan tosissaan purettuna ja kasattuna sekä vaihdellut tähtäinosia, mutta mitään elimellistä syytä heitolle en keksi. Osat ovat linjassa. Vaikka jyväjalan suurennettu holkki onkin oma tekele, palikka istuu piipun nokalla keskitetysti.

Laskin tuossa, että jos pääasiallisena appeena tulisi olemaan 405-graininen kuula, jyväjalkaa olisi käännettävä reilut 5 astetta kallelleen. Jyvä liikkuisi tällöin 2,1 mm vasemmalle. Melkoinen määrä. Jos jossain on niin paljon heittoa, sen luulisi jo huomaavan. Pitäisi keksiä ongleman syy, ettei tulisi tehtyä mitään hätiköityjä modifikaatioita.

Läjät ovat vähän suuria, mutta mahtuisivat sentään pistoolitaulun ysirinkiin. Ampujan puolustukseksi sanottakoon, ettei kumpaakaan kasaa ammuttu yhdeltä istumalta, vaan taululla tuli käytyä kesken sarjan. 300 grainin luoti lienee muutenkin vähän lyhyt 1/14" nousulle ja osumat ovatkin tasaisesti levällään. Raskaampi kuula saattaa niputtaa paremmin, mutta yksi karkulainen tuplaa tuonkin kasan.

[igorrock]

Onko piipunsuun kruunaus varmasti kunnossa ? Olen jostain lukenut että siinä esiintyvät virheet voisivat siirtää osumia sivusuunnassa... Ja onhan sekin mahdollista että piippukankea muotoon ajettaessa sorvaus ei ole ihan keskittynyt reijän kanssa ihan yhteen. Jos itselläni olisi vastaavanlainen tilanne, olisin kyllä pikaisesti yhteydessä piipun tekijään.

[CH]

Olen ollut yhteydessä ja eipä tuossa enää oikeastaan voi muuta tehdä kuin vääntää vinoon. Eräitä vippaskonsteja toki on eli viilata jyvän alakerrasta ainetta pois, jolloin sivusäädössä tulee vähän lisää pelivaraa. Myös blankoon haholevyyn voisi viilata kolon vaikka millin sivuun, jolloin yhdessä jyvän kanssa saadaan tarvittava siirtymä. Korkeamman levyn joutuu joka tapauksessa tekemään, sillä 6 mm jyvällä takatähtäin on nostettava 500 metrin huitteille.

Vaikea sanoa piipureijän ja ulkopinnan sorvauksen keskinäisestä asemasta, mutta ainakin suupuolelta katsottuna reikä on keskellä. Patruunapesän puoli on tehty holkittamalla, sillä Peuralan käyttämä kanki on 28-millistä. Takatähtäimen sijaintiin tällä ei pitäisi olla vaikutusta, sillä ymmärtääkseni holkki on tähtäimen takana. Kruunun suoruutta en pysty mittaamaan, mutta koska piippureikä osoittaa hieman sivuun tasajyvään verrattuna, ongelma lienee muualla.

[Spieß]

Mites tuo piipun suoruus? Senhän näkee (siis ammatti-ihminen) vaikka valoa vasten piipun läpi katsottuna. Se tuli mieleen yhtenä syynä...ainakin ennenmuinoin korjasivat noita vääryyksiä ihan prässillä.

[CH]

Minäkin mietin tätä. Jossain vanhassa julkaisussa taidettiin neuvoa pari konstia. Ettei vaan olisi ollut Kiväärin 91 korjausohjeet? Täytyypä tarkastaa. Yhdessä menetelmässä käytettiin muistaakseni narua ja toisessa ikkunan poikki kulkevaa lautaa, joka heittää varjon. Paljon on tullut piippujen laatua arvioitua, mutta suoruuden tarkastelu on jäänyt vähemmälle.

Tuossa vielä vertailuun 5 asteen kallistus. Vaikka vino Pystykorvan jyväjalka ei sinänsä ole vieras tuttavuus, tämä alkaa olla jo liikaa.