Sinistyksestä ja sinistämisestä
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
AMPUJAN KÄSIKIRJA, Veli Nieminen 1926
Metallien värjääminen.
Karkaisemattomat kappaleet, kuten perälaatat, siderenkaat, remmihelat, patruunalippaat ja muut semmoiset värjätään mustaksi seuraavasti:
Rautaiseen astiaan pannaan
kaliumnitraattia 10 osaa,
natriumnitraattia 10 »
mangandioksidia 1 »
Aineet ovat jauheen muodossa, mutta sulavat noin 350 asteen lämmössä. Kaasu- tai primus— liekillä saa kyllä sen kuumuuden. Kun seos alkaa liikehtiä ikäänkuin vesi kiehuessaan, on se sopivan kuumaa värjäykseen käytettäväksi. Kappale puhdistetaan rasvavapaaksi, minkä jälkeen siihen ei saa koskea sormin eikä trasselitukolla. Paras on tehdä rautalangasta sopiva koukku, jolla on mukava kappaletta pidellä. Värjättävä kappale upotetaan sulaan seokseen (pohjasakkaan asti ei saa laskea) 2—4 minuutiksi. Välillä nostetaan kappale tarkastettavaksi, onko oikea väri jo tullut. Jos seo on liiaksi kuumaa tai kappale siinä liian kauan, saadaan ruskea väri. Heti värjäyksen jälkeen huuhdellaan kappale tarkasti noin 60 asteen kuumassa vedessä. Jos vesi on kuumempaa menee väri ruskeaksi.
Tähtäimiin saadaan himmeä musta väri seuraavasti:
Typpihappoa 1 osa
ja vettä 7 osaa
sekoitetaan posliinikuppiin. Kappale puhdistetaan rasvavapaaksi ja kiinnitetään lanka-silmukkaan, jonka avulla se sitten kastetaan liuokseen. Noin 5 sekunnin kuluttua muuttuu pinnan väri lyijynharmaaksi, ja seos näyttää jonkun verran värjääntyvän kappaleen ympärillä. Noin 3 minuuttia annetaan värin vaikuttaa, jolla ajalla kappaletta hiljalleen lukutellaan, jotta väri helpommin joutuisi joka paikkaan vaikuttamaan. Tämän jälkeen pannaan kappale minuutiksi kiehuvaan veteen, josta se nostetaan toiseen, myöskin kiehuvalla vedellä täytettyyn astiaan viideksi minuutiksi. Koko tämä aika liikutellaan esinettä tehokkaamman huuhtelun aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen upotetaan kappale kolmanteen astiaan ja kiehutetaan siinä 15 minuuttia. Kaikki nämä kolme huuhtelua ovat välttämättömät, jos tahtoo saada oikean värin. Huuhtelun jälkeen esine kuivataan huolellisesti puhtaalla vaatteella. Varsinainen värin esilletuominen käy siten, että kappale kiinnitetään rautalankaan ja pidetään liekin päällä tarkasti seuraten värin muuttumista. Ensin tulee esille oljen väri, sitten ruskea, tumman ruskea ja vihdoin tumman sininen, minkä jälkeen kappale heti upotetaan öljyyn jäähtymään. Juuri tämä hetki on oikein valittava. Jos kaikki toimitukset on oikein suoritettu, on öljystä nostetussa esineessä kaunis himmeä musta väri.
Piipun värjääminen suoritetaan seuraavalla seoksella:
Ferrikloridia 30gr
Spriitä (95%) 30gr
Subiimaattia 7,5gr
Typpihappoa 7,5gr
Kuparisulfaattia 3,75gr
Tislattua vettä 300gr
Piippu rasvataan sisältä ja sen kumpaankin päähän lyödään tiukka ja tarkasti sopiva puutappi noin 5 senttiä syvälle. Tappien ulkopäät jätetään 10 sentin mittaisiksi, joten niistä on sopiva pitää kiinni. Piippu tarkastetaan, että sen pinta on kaikin puolin sileä ja viimeistelty. Puhdistus ja rasvavapaaksi tekeminen käy siten, että noin 90 senttiä pitkä ja 10 senttiä korkea ja leveä sisästään tinattu astia täytetään kiehuvalla vedellä, johon liuotetaan 200 grammaa soodaa.
Piippu upotetaan veteen 5 minuutiksi, jolla ajalla vettä hämmennetään. Tämän tapahduttua piippu nostetaan vedestä puutapeista kiinnipitäen, vesi kaadetaan pois ja astia täytetään uudelleen kuumalla vedellä, johon sekoitetaan kalkkia niin paljon, että vesi tulee maidon väriseksi. Tässä vedessä annetaan piipun seistä 15 minuuttia, minkä jälkeen se nostetaan valumaan noin 5 minuutiksi. Piippu on nyt puhdas, eikä siihen saa millään koskea.
On hyvä, jos värjäysaine on saanut seistä valmiina viikon ajan värillisessä pullossa pimeässä paikassa.
Soodaliuokseen kastetun puutikun päähän sidotaan puhdasta ja nöhdätöntä pumpulikangasta ja siten saadaan värjäykseen tarvittava sivellin. Tämä kastetaan värjäysliuokseen ja tasaisin pitkittäisin vedoin sivellään piippu joka kohdasta. Sitten asetetaan piippu riippumaan johonkin lämpimään ja kosteaan paikkaan 12 tunniksi. Tämän ajan kuluessa on piippu päällystynyt ohuella ruostekerroksella. Piippu harjataan teräsharjalla pituussuuntaan tasaisin vedoin, ja kun ruoste on irtaantunut on teräksen pinnalla ohut sininen väri. Piippu sivellään uudelleen värj- äysaineella, jätetään seisomaan 12 tunniksi ja harjataan.
Menettelyä jatketaan, kunnes sinimusta väri teräksen pinnalla on toivotun hyvä. Piippu ripustetaan olinpaikkaansa vuoroin kumpikin pää alaspäin. Ehdoton vaatimus on se, ettei teräkseen koko värjäyksen aikana kosketa muulla kuin teräsharjalla ja värisiveltimellä. Loppukäsittely tapahtuu siten, että piippu huuhdellaan kiehuvassa vedessä. Huuhtelun tulee kestää niin kauan, että piippu ehtii tulla hyvin kuumaksi. Sen jälkeen pinta hangataan kevyesti pumpulirievulla aivan kuivaksi. Piipun ollessa vielä kuuma sivellään se kevein ja tasaisin, pituussuuntaan suoritetuin vedoin pellavasiemenöljyyn kastetulla villatukolla. Viikon ajan on piippua pidettävä silmällä. Jos öljy näyttää jostakin paikasta kuivuvan, on piippu uudelleen valeltava kiehuvalla vedellä ja käsiteltävä pellavasiemenöljyllä. Parasta on antaa värin kovettua noin viikon ajan, ja sitten vasta voi piipun kiinnittää lukkokoppaan ja tukkiin.
Musta pikaväri rautaan saadaan siten, että kappale sivellään rautakloridi-suolahappoliuoksella. Sen jälkeen se huuhdellaan hyvin ja pidetään jonkun ajan kiehuvan veden höyryssä. Annetaan kuivua ja hangataan pellavasiemenöljyllä.
Metallien värjääminen.
Karkaisemattomat kappaleet, kuten perälaatat, siderenkaat, remmihelat, patruunalippaat ja muut semmoiset värjätään mustaksi seuraavasti:
Rautaiseen astiaan pannaan
kaliumnitraattia 10 osaa,
natriumnitraattia 10 »
mangandioksidia 1 »
Aineet ovat jauheen muodossa, mutta sulavat noin 350 asteen lämmössä. Kaasu- tai primus— liekillä saa kyllä sen kuumuuden. Kun seos alkaa liikehtiä ikäänkuin vesi kiehuessaan, on se sopivan kuumaa värjäykseen käytettäväksi. Kappale puhdistetaan rasvavapaaksi, minkä jälkeen siihen ei saa koskea sormin eikä trasselitukolla. Paras on tehdä rautalangasta sopiva koukku, jolla on mukava kappaletta pidellä. Värjättävä kappale upotetaan sulaan seokseen (pohjasakkaan asti ei saa laskea) 2—4 minuutiksi. Välillä nostetaan kappale tarkastettavaksi, onko oikea väri jo tullut. Jos seo on liiaksi kuumaa tai kappale siinä liian kauan, saadaan ruskea väri. Heti värjäyksen jälkeen huuhdellaan kappale tarkasti noin 60 asteen kuumassa vedessä. Jos vesi on kuumempaa menee väri ruskeaksi.
Tähtäimiin saadaan himmeä musta väri seuraavasti:
Typpihappoa 1 osa
ja vettä 7 osaa
sekoitetaan posliinikuppiin. Kappale puhdistetaan rasvavapaaksi ja kiinnitetään lanka-silmukkaan, jonka avulla se sitten kastetaan liuokseen. Noin 5 sekunnin kuluttua muuttuu pinnan väri lyijynharmaaksi, ja seos näyttää jonkun verran värjääntyvän kappaleen ympärillä. Noin 3 minuuttia annetaan värin vaikuttaa, jolla ajalla kappaletta hiljalleen lukutellaan, jotta väri helpommin joutuisi joka paikkaan vaikuttamaan. Tämän jälkeen pannaan kappale minuutiksi kiehuvaan veteen, josta se nostetaan toiseen, myöskin kiehuvalla vedellä täytettyyn astiaan viideksi minuutiksi. Koko tämä aika liikutellaan esinettä tehokkaamman huuhtelun aikaansaamiseksi. Tämän jälkeen upotetaan kappale kolmanteen astiaan ja kiehutetaan siinä 15 minuuttia. Kaikki nämä kolme huuhtelua ovat välttämättömät, jos tahtoo saada oikean värin. Huuhtelun jälkeen esine kuivataan huolellisesti puhtaalla vaatteella. Varsinainen värin esilletuominen käy siten, että kappale kiinnitetään rautalankaan ja pidetään liekin päällä tarkasti seuraten värin muuttumista. Ensin tulee esille oljen väri, sitten ruskea, tumman ruskea ja vihdoin tumman sininen, minkä jälkeen kappale heti upotetaan öljyyn jäähtymään. Juuri tämä hetki on oikein valittava. Jos kaikki toimitukset on oikein suoritettu, on öljystä nostetussa esineessä kaunis himmeä musta väri.
Piipun värjääminen suoritetaan seuraavalla seoksella:
Ferrikloridia 30gr
Spriitä (95%) 30gr
Subiimaattia 7,5gr
Typpihappoa 7,5gr
Kuparisulfaattia 3,75gr
Tislattua vettä 300gr
Piippu rasvataan sisältä ja sen kumpaankin päähän lyödään tiukka ja tarkasti sopiva puutappi noin 5 senttiä syvälle. Tappien ulkopäät jätetään 10 sentin mittaisiksi, joten niistä on sopiva pitää kiinni. Piippu tarkastetaan, että sen pinta on kaikin puolin sileä ja viimeistelty. Puhdistus ja rasvavapaaksi tekeminen käy siten, että noin 90 senttiä pitkä ja 10 senttiä korkea ja leveä sisästään tinattu astia täytetään kiehuvalla vedellä, johon liuotetaan 200 grammaa soodaa.
Piippu upotetaan veteen 5 minuutiksi, jolla ajalla vettä hämmennetään. Tämän tapahduttua piippu nostetaan vedestä puutapeista kiinnipitäen, vesi kaadetaan pois ja astia täytetään uudelleen kuumalla vedellä, johon sekoitetaan kalkkia niin paljon, että vesi tulee maidon väriseksi. Tässä vedessä annetaan piipun seistä 15 minuuttia, minkä jälkeen se nostetaan valumaan noin 5 minuutiksi. Piippu on nyt puhdas, eikä siihen saa millään koskea.
On hyvä, jos värjäysaine on saanut seistä valmiina viikon ajan värillisessä pullossa pimeässä paikassa.
Soodaliuokseen kastetun puutikun päähän sidotaan puhdasta ja nöhdätöntä pumpulikangasta ja siten saadaan värjäykseen tarvittava sivellin. Tämä kastetaan värjäysliuokseen ja tasaisin pitkittäisin vedoin sivellään piippu joka kohdasta. Sitten asetetaan piippu riippumaan johonkin lämpimään ja kosteaan paikkaan 12 tunniksi. Tämän ajan kuluessa on piippu päällystynyt ohuella ruostekerroksella. Piippu harjataan teräsharjalla pituussuuntaan tasaisin vedoin, ja kun ruoste on irtaantunut on teräksen pinnalla ohut sininen väri. Piippu sivellään uudelleen värj- äysaineella, jätetään seisomaan 12 tunniksi ja harjataan.
Menettelyä jatketaan, kunnes sinimusta väri teräksen pinnalla on toivotun hyvä. Piippu ripustetaan olinpaikkaansa vuoroin kumpikin pää alaspäin. Ehdoton vaatimus on se, ettei teräkseen koko värjäyksen aikana kosketa muulla kuin teräsharjalla ja värisiveltimellä. Loppukäsittely tapahtuu siten, että piippu huuhdellaan kiehuvassa vedessä. Huuhtelun tulee kestää niin kauan, että piippu ehtii tulla hyvin kuumaksi. Sen jälkeen pinta hangataan kevyesti pumpulirievulla aivan kuivaksi. Piipun ollessa vielä kuuma sivellään se kevein ja tasaisin, pituussuuntaan suoritetuin vedoin pellavasiemenöljyyn kastetulla villatukolla. Viikon ajan on piippua pidettävä silmällä. Jos öljy näyttää jostakin paikasta kuivuvan, on piippu uudelleen valeltava kiehuvalla vedellä ja käsiteltävä pellavasiemenöljyllä. Parasta on antaa värin kovettua noin viikon ajan, ja sitten vasta voi piipun kiinnittää lukkokoppaan ja tukkiin.
Musta pikaväri rautaan saadaan siten, että kappale sivellään rautakloridi-suolahappoliuoksella. Sen jälkeen se huuhdellaan hyvin ja pidetään jonkun ajan kiehuvan veden höyryssä. Annetaan kuivua ja hangataan pellavasiemenöljyllä.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Uudemmissa projekteissa olen suosinut tuota fosfatointia, koska se on todella helppo tehdä. Fosfatoitu pinta on vain herkkä naarmuuntumaan.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Miten ko.fosfatointi käytännössä hoituu helpoiten,asia kiinnostaa työvaiheittain,tarvitseeko esim.vanhan sinistyksen poistaa.ym.Mikki wrote:Uudemmissa projekteissa olen suosinut tuota fosfatointia, koska se on todella helppo tehdä. Fosfatoitu pinta on vain herkkä naarmuuntumaan.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
1. Hiekkapuhallusväärtti wrote:Miten ko.fosfatointi käytännössä hoituu helpoiten,asia kiinnostaa työvaiheittain,tarvitseeko esim.vanhan sinistyksen poistaa.ym.Mikki wrote:Uudemmissa projekteissa olen suosinut tuota fosfatointia, koska se on todella helppo tehdä. Fosfatoitu pinta on vain herkkä naarmuuntumaan.
2. Altaaseen jossa on vettä ja puhistus ainetta n.10 min
3. Paineilmalla kuivaus
4. Aktivointi n. 10 sekuntia
5. Värjäys n.15 min
6. puhallus kuivaksi ja uuniin.
7. Öljyäminen
VRV - J
- kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia -
- kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia -
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Sinistys lähtee lienee parhaiten sitruunahapolla.väärtti wrote:Miten ko.fosfatointi käytännössä hoituu helpoiten,asia kiinnostaa työvaiheittain,tarvitseeko esim.vanhan sinistyksen poistaa.ym.Mikki wrote:Uudemmissa projekteissa olen suosinut tuota fosfatointia, koska se on todella helppo tehdä. Fosfatoitu pinta on vain herkkä naarmuuntumaan.
Näin olen tehnyt:
Rasvanpoisto ensin, sitten puhtaat hanskat käteen ja kappale hiekkapuhallukseen. Kappaleeseen en ole koskenut enää paljain käsin rasvanpoiston jälkeen.
Muovialtaassa fosforihappoa jotakuinkin 40% vahvana, ja huoneen lämpöisenä. Kappale sinne likoamaan, kunnes väri miellyttää silmää. (kymmenestä minuutista useaan tuntiin) Huuhtelu kuumassa vedessä ja samalla pehmeällä harjalla harjaus. Tämän jälkeen nopeasti paineilmalla kuivaus ja välittömästi silikooniöljy pintaan ja annetaan rauhassa imeytyä.
Toinen tapa:
- Rasvanpoisto
- Hiekkapuhallus
- Keitto (rst tai lasialtaassa 40-50% fosforihappo 115 astetta kuumaa. Aika määräytyy halutun tummuuden mukaan)
- Pesu sooda liemessä
- Paineilmalla kuivaus
- WD40 pintaan
Valmiin kappaleen sävyyn voi vaikuttaa keitokseen lisättävällä apuaineella (esim. mangaani), ja liotus aikaan hapon lämpötilalla.
Sävy ja aika riippuu myös käytetystä metallista. Esim aseen runko saattaa kestää fosfatoitua kauemmin haluttuun sävyyn, kun lipas.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Eli vaikuttaako tähän myös kappaleen lämpötila, eli paksumpi kappale vaatii lämmitäkseen jonkin aikaa ? Entä jos "esilämmittäisi" kappaleet esim. saunan lämpöisiksi ?Mikki wrote:...Sävy ja aika riippuu myös käytetystä metallista. Esim aseen runko saattaa kestää fosfatoitua kauemmin haluttuun sävyyn, kun lipas.
- j o n i -
"Olen käyttänyt 90 % rahoistani viinaan ja naisiin. Ja loput olen tuhlannut."
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Jäsen Mikillä näkyy olevan homma "hanskassa"kiitos,mutta mistä voi hankkia tuota happoa.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Tuota mikin tapaa pitää kokeilla tallissa, vähemmän aineita vaatii tuo eli kätevämpi kotona. Minun mainihtema on erään kotimaisen vaimennin valmistajan resepti, siinä vaan olla paljon muutakin ku fosforihappoa. Tuolla tavalla tuli kyllä muutama ase käsiteltyä.
VRV - J
- kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia -
- kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia -
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Tuosta lämmittämisestä tulisi kyllä prosessiin potkua lisää. Hyvää ilmanvaihtoa korostaisin...Rokka wrote:Eli vaikuttaako tähän myös kappaleen lämpötila, eli paksumpi kappale vaatii lämmitäkseen jonkin aikaa ? Entä jos "esilämmittäisi" kappaleet esim. saunan lämpöisiksi ?Mikki wrote:...Sävy ja aika riippuu myös käytetystä metallista. Esim aseen runko saattaa kestää fosfatoitua kauemmin haluttuun sävyyn, kun lipas.
- j o n i -
Puhdasta fosforihappoa saat apteekista tilaamalla. Itse olen käyttänyt 95% vahvuudeltaan, ja sen laimentanut. Muualtakin voi saada, kun apteekista, ja jopa halvemmalla. Myyvät kilo hinnalla. Litra tais painaa jotain 1500gr. Painavaa on.väärtti wrote:Jäsen Mikillä näkyy olevan homma "hanskassa"kiitos,mutta mistä voi hankkia tuota happoa.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Mistäs sais tarpeeksi pehmeitä harjoja, bruneerauksessa tulevan ruosteen Skratsaukseen?, miten ootte tehneet.Tarttis saada bellumiin nätti sininen väri, eikä mustaa.
Nikke Pärmi: "Tuoda, tuoda, kun kaikki toised olivad pessimisdejä, niin minä yksin olin onanisdi."
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Jostain halpahallista löysin pakkauksen jossa kolme hammasharjan kokoista ja näköistä, pehmeä RST, Messinki ja karkea Nailon. Ovat olleet moneen käyttöön sopivia.
Tutkimattomat ovat ihmismielen tiet ja ymmärrys usein niin heikko.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Tuosta fosfatoinnista vielä se verran, että kun aijemmin mainitsin hapon joukkoon laitettavista lisäaineista, niin tässä jotain sävyihin vaikuttavia aineita:
Sinkki Vaaleasta keskiharmaaseen
Mangaani Vaaleasta tummaan harmaaseen tai mustaan
rauta Tummanharmaasta mustaan
Kyseessä olevat on jauhepohjaisia aineita, ja liuotetaan happoon.
Edelleen kuitenkin metallin laatu, karkaisu, ym vaikuttavat sävyyn. Itse olen saman aseen osissa ja samalla hapotuskerralla saanut täysin pikimustia osia. Sen vuoksi on syytä seurailla tuota oxidoitumista sen edetessä.
Sinkki Vaaleasta keskiharmaaseen
Mangaani Vaaleasta tummaan harmaaseen tai mustaan
rauta Tummanharmaasta mustaan
Kyseessä olevat on jauhepohjaisia aineita, ja liuotetaan happoon.
Edelleen kuitenkin metallin laatu, karkaisu, ym vaikuttavat sävyyn. Itse olen saman aseen osissa ja samalla hapotuskerralla saanut täysin pikimustia osia. Sen vuoksi on syytä seurailla tuota oxidoitumista sen edetessä.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
00 teräsvillaa +öljyä oon käyttäny , ja ennen seuraavaa käsittelyä rasvat veke asetonilla ,esilämmitys ja sinistys jos aiot bruneerata tai tehdä paikkasinistystä,jälki on hyvää,pitää olla tolkku mukana eikä hangata väriä pois,ja viimeeksi yks vanha ohje, sivellään Bentsoe (tai jotain tonnepäin )tinktuuraa sinistetylle pinnalle ja sen jälkeen aseöljyä pintaan on toiminu ainakin entisöinti hommissa esim. paikkasinistykset.Ja nää ohjeet on tietty kylmäsinistysaineille Esim,supersini. kuumasinistys aineet joista mulla kokemuksia tuottaa mustan pinnan,eikä se vaikka harjaa muuta väriä on musta ei sininen.Mistäs sais tarpeeksi pehmeitä harjoja, bruneerauksessa tulevan ruosteen Skratsaukseen?, miten ootte tehneet.Tarttis saada bellumiin nätti sininen väri, eikä mustaa
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Sinistyksestä tais olla varsinainen keskustelu, joten pysyn aiheessa tälläkertaa.
Ihan perinteisesti puhuttaessa sinistyksestä, niin siinä pidetään n. 150°C:ssa lipeäkylpyliuoksessa kappaletta noin 30min, jolloin
teräksen pintaan syöpyy 0,001 ... 0.005 mm syvä oksidikerros suojaksi
korroosiota vastaan. Sinistyksen jälkeen on suoritettava hyvin huolellinen
vesihuuhtelu, ettei aseen vaikeasti puhdistettaviin tiloihin jää lipeää
syövyttämään terästä edelleen pintakäsittelyn jälkeen. Huuhtelun ja
kuivatuksen jälkeen on osat välittömästi öljyttävä. Tarvittaessa voidaan
paikkaussinistystä tehdä kylmäsinistysnesteellä.
Tarkempana ohjeena vois pitää, että toi pelkkä lipeä ei riitä vaan liemeen lisätään mm kloorikalkkia mutta ei kannata tehdä seosta itse vaan ostaa valmista ainetta jota toimittaa mm teräskonttori, aineista ehdottomasti paras on kauppamerkki "ferro black" muut ovat saman tapaisia mutta niillä ei tahdo saada yhtä kiiltävää pintaa ja ainetta pitää lisätä ja liemiä vaihtaa useammin. Sekoitus tehdään seuraavasti: astiaan joka voi olla mustaa teräspeltiä tai rosteria ja jonka muoto on sellainen että tilavuuteen nähden haihtumapinta ala on pieni eli kapea ja korkea. Laitetaan mustaus ainetta (jauheena) niin paljon että mustattavat esineet peittyy kunnolla ja sitten lisätään vettä, joka tuntuu imeytyvän aineeseen hämmäsyttävällä tavalla niin että vaikuttaa ettei litku lisääntyisi vaikka vettä kaataa sekaan, sitten kaasuvalkee alle (iso toho toisen kulman alle) ja sekoittaa soppaa ja mittaa lämpötilaa niin että litku alkaa lopuksi kiehua 135°c eli nesteen kiehumislämpötila lasketaan tuohon lisäämällä vettä varovasti ettei räiskähdä (vesi kiehuu jo 100°) ja pidetään liemi sellaisena väkevyydeltään että lämpötila pysyy välissä 135-140 astetta. (vesi haihtuu jatkuvasti pois liemestä) Kaasu valkea pidetään niin että kiehuttaa ja liikuttaa koko ajan mustauslientä, jos liemi ei liiku mustattavista kappaleista tulee vihertäviä ja kappaleet pitää uudestaan hioa teräsvillalla tms. tai kiilloittaa lumppulaikalla ennen uudelleen mustausta. Kappaleet kiinitetään roikkumaan altaaseen tavallisella rautalangalla ja osat ei saa koskettaa toisiaan tai allasta, noin puoli tuntia riittää, uudella liuoksella 20min.
Kun raudat saatu kauttaaltaan tasaisen mustaksi niin osat keitetään lioksessa joka valmistettu liuottamalla kristallisoodaa niin paljon kun liukenee veteen, jossa mustattuja osia keitetään kunnolla, jotta mahdollinen loppu mustausliuos saadaan poistetuksi osista. Sen jälkeen hyvä huuhtominen kuumalla vedellä ja kuivataan osat ja kastetaan öljyyn joka saattaa imeytyä vielä pitkälti jälkeenpäinkin rautoihin ja vasta toi öljy saa mustatut raudat kiiltämään kuin peili.
Haulikon piippuja jossa kiskoja yms ei saa keittomustata samoin sinkki ja alumiini sulaa ihan oikeesti liuokseen kuin sokeripala kuumaan kahviin, ainetta ei saa roiskahtaa silmiin eikä silmiä saa pyyhkiä käsillä/sormilla joissa liuosta tai liuoksen höyryä joka myös syövyttävää. Samaa liuosta voi käyttää niin monasti kuin havaitaan että siinä taika jälellä ja jos vähenee niin kaadetaan lisää mustausainetta tai natriumhydroksidia.
Varovasti sitten niitten mömmöjen kanssa.
Ihan perinteisesti puhuttaessa sinistyksestä, niin siinä pidetään n. 150°C:ssa lipeäkylpyliuoksessa kappaletta noin 30min, jolloin
teräksen pintaan syöpyy 0,001 ... 0.005 mm syvä oksidikerros suojaksi
korroosiota vastaan. Sinistyksen jälkeen on suoritettava hyvin huolellinen
vesihuuhtelu, ettei aseen vaikeasti puhdistettaviin tiloihin jää lipeää
syövyttämään terästä edelleen pintakäsittelyn jälkeen. Huuhtelun ja
kuivatuksen jälkeen on osat välittömästi öljyttävä. Tarvittaessa voidaan
paikkaussinistystä tehdä kylmäsinistysnesteellä.
Tarkempana ohjeena vois pitää, että toi pelkkä lipeä ei riitä vaan liemeen lisätään mm kloorikalkkia mutta ei kannata tehdä seosta itse vaan ostaa valmista ainetta jota toimittaa mm teräskonttori, aineista ehdottomasti paras on kauppamerkki "ferro black" muut ovat saman tapaisia mutta niillä ei tahdo saada yhtä kiiltävää pintaa ja ainetta pitää lisätä ja liemiä vaihtaa useammin. Sekoitus tehdään seuraavasti: astiaan joka voi olla mustaa teräspeltiä tai rosteria ja jonka muoto on sellainen että tilavuuteen nähden haihtumapinta ala on pieni eli kapea ja korkea. Laitetaan mustaus ainetta (jauheena) niin paljon että mustattavat esineet peittyy kunnolla ja sitten lisätään vettä, joka tuntuu imeytyvän aineeseen hämmäsyttävällä tavalla niin että vaikuttaa ettei litku lisääntyisi vaikka vettä kaataa sekaan, sitten kaasuvalkee alle (iso toho toisen kulman alle) ja sekoittaa soppaa ja mittaa lämpötilaa niin että litku alkaa lopuksi kiehua 135°c eli nesteen kiehumislämpötila lasketaan tuohon lisäämällä vettä varovasti ettei räiskähdä (vesi kiehuu jo 100°) ja pidetään liemi sellaisena väkevyydeltään että lämpötila pysyy välissä 135-140 astetta. (vesi haihtuu jatkuvasti pois liemestä) Kaasu valkea pidetään niin että kiehuttaa ja liikuttaa koko ajan mustauslientä, jos liemi ei liiku mustattavista kappaleista tulee vihertäviä ja kappaleet pitää uudestaan hioa teräsvillalla tms. tai kiilloittaa lumppulaikalla ennen uudelleen mustausta. Kappaleet kiinitetään roikkumaan altaaseen tavallisella rautalangalla ja osat ei saa koskettaa toisiaan tai allasta, noin puoli tuntia riittää, uudella liuoksella 20min.
Kun raudat saatu kauttaaltaan tasaisen mustaksi niin osat keitetään lioksessa joka valmistettu liuottamalla kristallisoodaa niin paljon kun liukenee veteen, jossa mustattuja osia keitetään kunnolla, jotta mahdollinen loppu mustausliuos saadaan poistetuksi osista. Sen jälkeen hyvä huuhtominen kuumalla vedellä ja kuivataan osat ja kastetaan öljyyn joka saattaa imeytyä vielä pitkälti jälkeenpäinkin rautoihin ja vasta toi öljy saa mustatut raudat kiiltämään kuin peili.
Haulikon piippuja jossa kiskoja yms ei saa keittomustata samoin sinkki ja alumiini sulaa ihan oikeesti liuokseen kuin sokeripala kuumaan kahviin, ainetta ei saa roiskahtaa silmiin eikä silmiä saa pyyhkiä käsillä/sormilla joissa liuosta tai liuoksen höyryä joka myös syövyttävää. Samaa liuosta voi käyttää niin monasti kuin havaitaan että siinä taika jälellä ja jos vähenee niin kaadetaan lisää mustausainetta tai natriumhydroksidia.
Varovasti sitten niitten mömmöjen kanssa.
Re: Sinistyksestä ja sinistämisestä
Kyllä siinä haulikkoja voi sinistää aivan huoletta kun ei päästä lämpötilaa liian korkealle , säleet yms. ovat yleensä tinattuja kiinni ja kestää kyllä.
Ruosteen etenemisen (sillä tämähän on keinotekoista ruostutusta) pysäyttää parhaiten niin , että sinialtaan vieressä on vesiallas jossa sinistettävät osat huuhdellaan ja vielä kolmas allas jossa on lämmintä öljyä joka tunkeutuu kaikkiin koloihin. Olen kuullut joidenkin kehuvan tupaöljyn olevan hyvää ainettä tuon öljyn sijaan, mutta on kokeilematta.
Ruosteen etenemisen (sillä tämähän on keinotekoista ruostutusta) pysäyttää parhaiten niin , että sinialtaan vieressä on vesiallas jossa sinistettävät osat huuhdellaan ja vielä kolmas allas jossa on lämmintä öljyä joka tunkeutuu kaikkiin koloihin. Olen kuullut joidenkin kehuvan tupaöljyn olevan hyvää ainettä tuon öljyn sijaan, mutta on kokeilematta.
Si vis pacem, parabellum...