Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Olen putsaillut vuosikymmeniä rasvassa ja vaseliinissa maannutta kolmeysiä perinnekuntoon. Millä eväillä saisi piipun kirkastettua alkuloistoonsa. Piipussa on pieniä syöpymiä ja mielestäni se on korkeintaan 1-piippu. Olen jynssännyt sitä öljyllä ja pronssiharjalla. Väliin kuparinpoistoon forrestia ja toista melkein yhtä tehotonta ainetta. Bräkleeniäkin olen sille antanut.

Toiset puhuu teräsvillan puolesta, toiset vastaan. Pitäisikö hakea apteekista ammoniakkia vai jynssätä vain pronssiharjalla enemmän? Näillä eväillä ei sinistä kuparin moskaa oikein enää lähde, mutta tummaa karstaa kylläkin.

Tuntuu ettei vielä oikein tiedä milloin lopettaa tuota putsaamista, ennen kuin on kokeillut kaikkea.

Hiovia, käyttötarkoitukseen suunniteltuja aineita voi käyttää varovasti esim. huopatulpan kanssa. Toinen, milllä kuraa näyttäisi lähtevän reilusti (en ole itse kokeillut), on elektrolyysi. Jos lontoo taipuu, tuolla aika hyvät ohjeet: http://www.sksboards.com/smf/index.php?topic=31740.0.

3 tai 4 nollan teräsvillaa voit käyttää huoletta(ei syö rihloja, mutta ylimääräiset moskat poistuvat kohtalaisesti). Ammoniakki toimii hyvin kuparin pikapuhdistukseen . Mutta jos liiotat liikaa menee piipunpinta mataksi(syöpyy) ja itse toimenpide on hieman hankala.
Monia juttuja kokeilleena pidin myös forrestia aluksi turhana (siis ohjeiden mukaisesti käytettynä.)
Mutta silti paras, helppo ja piippua vähiten syövyttävä tapa kuparin poistoon on kuitenkin se forrest vaahto. Vaahto piippuun, tulpat molempiin päihin ja yöksi liukenemaan. Jos ei kaikki lähde niin toista sama toiseksi yöksi. Itselläni ainakin toiminut parhaiten, mutta tämä ei poista syöpymiä piipusta. Ainoa järkevä tapa syöpymiin on fyysinen hankaus. Tai että ammut rautaluotisia patruunoita läpi ennalta mainitsemattoman määrän.
Syöpymiä ei millään saa kokonaan pois, mutta tilanne kuparointiin helpottuu huomattavasti kun pahimmat oksiditäplät saa pois niin kuparointi vähenee huomattavasti.
Vähänkin karkean piipun kanssa kuparia saa poistella about 50ls välein, mutta käynti voi silti olla hyvä.
(riippuen tietysti karkeuden laadusta)

Teräsvillasta on jotkut varoitelleet sen tekevän micronaarmuja piippuun. Tuleekin ensimmäisenä mieleen, että varmana tulee jos ainakin yhtään karkeammalla hankaa ja ilman öljyä..
Tuo elektrolyysi vaikutti kovin mielenkiintoiselta. Mielellään lukisi siitä lisää ja kotimaisella kielellä.

Tällä hetkellä rihlat paistaa selkeästi eikä forrestillakaan irtoa enää kuparia, mutta rihlojen välisessä pohjassa näyttäisi menevän p4skarantu. Puhdistuspuikoksi pitäisi hommata kunnollinen kuulalaakerilla oleva jos se alkaisi paremmin pyörimään rihlojen mukana. Ammoniakkiliuosta sekotettuna fairyyn ja veteen voisi myös kokeilla.

Forrestista vielä sellainen omakohtainen kokemus, että lämpö auttaa ja nopeuttaa. Emännän hiustenkuivaajalla huilu kuumaksi ja sitten vasta forrestit piippaan, niin ei tarvitse koko yötä liotella.

section6 wrote:Teräsvillasta on jotkut varoitelleet sen tekevän micronaarmuja piippuun. Tuleekin ensimmäisenä mieleen, että varmana tulee jos ainakin yhtään karkeammalla hankaa ja ilman öljyä..
.

Nyt unohdat nuo mikronaarmut kaikkinensa niillä ei sotakuntoisten pystykorvien suhteen ole mitään merkitystä, vanhasta ei saa hankaamalla uutta mutta pilalle senkin hinkaamalla saa. Kun forrest, kiehuva vesi, pronssiharja ja öljy on käyty läpi jää jäljelle se lopputulos joka ei ikävä kyllä muuksi enää muutu.

section6 wrote: Tuo elektrolyysi vaikutti kovin mielenkiintoiselta. Mielellään lukisi siitä lisää ja kotimaisella kielellä.

Tiivistetysti (käännös omani, en ota vastuuta määristä tai aineiden laadusta tai mistään muustakaan):

Tarvikkeet:

1. 2 Johdinlankaa á pari metriä.
2. kaksi tai kolme AA-paristoa. (toim. huom. taskulamppu tms. runko auttaa paketin kiinni pitämisessä ja siinä on kytkin). 3-6 volttia näyttäisi riittävän.
3. kumitulppa sulkuun
4. teräksinen puhdistuspuikko
5. sähköteippiä em. puikon varteen oikosulun estämiseksi
6. 2 kpl hauenleukoja

7. ammoniakkia
8. väkiviinaetikkaa
9. vettä
10. pieni suppilo helpottaa liuoksen valuttamista piippuun suupuolelta.

Kiinnitä toinen johdin positiiviseen ja toinen miinusnapaan. Hauenleuat johtimien toiseen päähän. Patruunapesä tukitaan kumitulpalla, jonka keskelle on kätevä nykertänyt puikon mentävän, mutta tiiviin reiän.

Puikon ympärille on jo ennalta kääritty sopivin välimatkoin sähköteippiä, jotta vältytään systeemin "oikosululta". Laitetaan puikko piippuun ja tarkistetaan, ettei puikon varsi ota miltään osin kiinni piipun seiniin.

Sekoitetaan 1 osa ammoniakkia (pitoisuus epäselvä?), 1 osa etikkaa ja 1 osa vettä. Kaadetaan piipun suun kautta liuosta piippu täyteen.

Kytketään toinen hauenleuka piippuun ja toinen puikkoon, kytketään järjestelmään virta.

Muutamissa minuuteissa pitäisi alkaa näkyä vaahtoa, joka kertoo homman toimivan (piipunsuuta ei pidä käsittääkseni tukkia juuri kaasunmuodostuksen takia tai muuten saattaa pärskähtää). Käsittelyaika artikkelin mukaan noin tunti, mutta itse kokeilisin kyllä ensin lyhyemmillä ajoilla. Käsittelyn jälkeen hoidetaan litku ympäristöystävällisesti pois, puhdistetaan käytetty puikko teräsvillalla ja aseen piippu lapuilla ja öljyllä normaalisti (kunnes ei enää likaisia lappuja).

taifun wrote:

section6 wrote:Teräsvillasta on jotkut varoitelleet sen tekevän micronaarmuja piippuun. Tuleekin ensimmäisenä mieleen, että varmana tulee jos ainakin yhtään karkeammalla hankaa ja ilman öljyä..
.

Nyt unohdat nuo mikronaarmut kaikkinensa niillä ei sotakuntoisten pystykorvien suhteen ole mitään merkitystä, vanhasta ei saa hankaamalla uutta mutta pilalle senkin hinkaamalla saa. Kun forrest, kiehuva vesi, pronssiharja ja öljy on käyty läpi jää jäljelle se lopputulos joka ei ikävä kyllä muuksi enää muutu.

Tästä kyllä pitkälti samaa mieltä, mutta onkos joku kokeillut edesmenneen PT Kekkosen ampukolvausmenetelmää rupisen piipun elvytyksessä?

section6 wrote:Olen putsaillut vuosikymmeniä rasvassa ja vaseliinissa maannutta kolmeysiä perinnekuntoon. Millä eväillä saisi piipun kirkastettua alkuloistoonsa. Piipussa on pieniä syöpymiä ja mielestäni se on korkeintaan 1-piippu. Olen jynssännyt sitä öljyllä ja pronssiharjalla. Väliin kuparinpoistoon forrestia ja toista melkein yhtä tehotonta ainetta. Bräkleeniäkin olen sille antanut.

Toiset puhuu teräsvillan puolesta, toiset vastaan. Pitäisikö hakea apteekista ammoniakkia vai jynssätä vain pronssiharjalla enemmän? Näillä eväillä ei sinistä kuparin moskaa oikein enää lähde, mutta tummaa karstaa kylläkin.

Tuntuu ettei vielä oikein tiedä milloin lopettaa tuota putsaamista, ennen kuin on kokeillut kaikkea.

Hoppes nro 9 nimellä myytävä kerosiinipohjainen litku on toiminut hyvin vanhan tykkirasvamönjän poistoon piipun sisäpinnoista. Dippaat hyväkuntoiseen pronssiharjaan ja vetelet puikolla jokusen kerran. Putsaa välillä huopalapuilla ja uusi dippaus +harjaus + putsaus jne. ja lopuksi putsauskuivauksen jälkeen kevyt öljy. Kandee tehdä ulkoilmassa tai hyvin tuuletussa tilassa, koska Hoppesin litku on aika ilmelän hajuista. Älä lotraa iholle - lue aineen käsittelyohjeet ennen käyttöä.

Forrest vaahdot käy parran ajoon mutta piippua ei niillä puhtaaks saa. Ammoniakkia käyttänyt jo monta vuotta, nopeaa, halpaa ja tehokasta.

Käsittääkseni PT Kekkonen testaili vain .22 lr:n ampukolvausta, ja onnistuneesti.Sitä voi varauksella suositella. Ja silläkin siloitellaan vain piipun valmistustuksen aiheuttamia työstöepätasaisuuksien siloittamisia. Tuohon alkup. kyselijän kysymykseenhän ei ole parannusta jos piippu on ankarasti syöpynyt. Syöpymät on ja pysyy, tottakai ne saa pois, mutta saattaapi reikä ratkaisevasti suurentua.
Käyntiinhän syöpymät eivät välttämättä vaikuta, mutta laukausmäärien kasvaessa ohipuhalluksen suurentuminen on selvä ja siitä seurauksena lisää "eroosiota" ja käynnin huononeminen.

J wrote:Forrest vaahdot käy parran ajoon mutta piippua ei niillä puhtaaks saa. Ammoniakkia käyttänyt jo monta vuotta, nopeaa, halpaa ja tehokasta.

Ajattelin vielä kokeilla laadukkaampaa pronssiharjaa ja vfg-tulppia sekä ammoniakkikäsittelyä.

Voisitko J tai joku muu kertoa kuinka ammoniakkikäsittely tehdään alusta lähtien. Apteekista parin desin pullo n.25% ammoniakkia, sekoitetaan veteen ja fairyyn. Sekoitetaanko kerrallaan yhteen käsittelyyn käytettävä määrä vai koko pullollinen eli valmistuus reilu puolisen litraa valmista nestettä? Kestääkö pullo ja säilyykö valmis liuos vaikka muovisessa limpparipullossa?

Tuppoon liuosta, piipun läpi, 5 min odottelua, kuiva tuppo, öljyä, harjaus, kuiva tuppo, öljyä ja valmis? Ammoniakki for dummies

Vaihtoehto I, likainen piippu

- Rättiin liuosta, piipun läpi, 5 min odottelua, kuiva tuppo, jos jää sinistä uusi käsittely. Jos puhas niin kuumaa vettä oon varmuuden vuoksi laskenu piipusta läpi ja sitten kuivaus & öljy.

Vaihtoehto II, Tosi sotkunen piippu;

- Tulpataan piippu vaikka 3m korvatulpalla ja teipillä. Kaadetaan sitten piippu täyteen ammoniakkia ja taas se muutama minuutti annetaan vaikkuttaa. Loppu kuten vaihtoehto I

Tervakumpu wrote: Hoppes nro 9 nimellä myytävä kerosiinipohjainen litku on toiminut hyvin [...]

Itse olen kanssa käyttänyt Hoppes no.9 putsaukseen. Sitä vaan on vaikea löytää juuri mistään. Onko havaintoja, mistä tuota nykyään saisi vaikka tilattua?

Sapööri wrote:

Tervakumpu wrote: Hoppes nro 9 nimellä myytävä kerosiinipohjainen litku on toiminut hyvin [...]

Itse olen kanssa käyttänyt Hoppes no.9 putsaukseen. Sitä vaan on vaikea löytää juuri mistään. Onko havaintoja, mistä tuota nykyään saisi vaikka tilattua?

Maksat mieluusti ylihintaa 2-3% ammoniakista ja saippuavedestä osta sitä 25% ammoniakkia.