Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tämmöinen projekti on ollut kesken muutamia vuosia.

Tukkiaihio saapui tänään ja tutustelin tuohon lähemmin.
Tukki on vesistölöytö, joten raudat ovat ruostuessaan aiheuttaneet mukavia koko rahalla, eli halki on liipaisinkaaresta ensimmäiselle siderenkaalle asti. Tukin lavassa on myös muutamia halkeimia. Hauskuuden maksimoimiseksi, myös etutukissa on havaittavissa taipumista.
Lukko/piippu on vielä paikallaan ja nokimmaisella siderenkaalla, sekä liipaisinkaaren jämillä kiinni.
Tässä on ilmeisesti tehty se klassinen virhe antamalla raadon kuivua heti noston jälkeen.

Ainoana valonpilkahduksena on, että tukki tuntuu olevan aivan kovaa puuta. Katsotaanpa, että mitä tästä saadaan vielä aikaiseksi.

Seuraavaksi odotellaan sitä pikkuosakuormaa tulevaksi.

Kuvia....mielenkiiintoista....

Lipasputki oli kadonnut kokonaan ja rautoja irroittaessa tukin vasen kylki lohkesi vanhasta halkeamasta .
Seuraava askel tuolle on höyryä, höyryä, höyryä ja sitten liimaa, sekä muutama puristin.
Rautaosat ovat jo kaiken maallisen avun tavoittamattomissa. Etusiderenkaan kiila on vielä pelastettavissa maltilla ja lämmöllä.

Kuvia on kameralla, joten täytynee rekisteröityä (taas) johonkin kuvapalvelimelle, että saa linkitettyä niitä tänne nettiin.

EDIT: Etusiderenkaan kiila ja ruuvi irtosivat (lähes) ehyinä..Vaativat tosin pikku fixailua viilan muodossa.

Kauan odotettu pikkuosapaketti saapui Saksanmaalta
Nyt on sitten osia projektiin... Liipaisinkaari, perälevy, siderenkaat, hihnalenkit, lipasputken omanlaatuinen tulppa, takasiderenkaan jousi ja ruuvit näille.

Lisäbonuksena sekalainen otanta irtonaista koneiston osaa ja takatähtäin.
Vielä lipasputki ja jousi siihen, niin sitten olisi rautatavara koossa.

Elämä hymyilee...

Tukkiongelma on vielä suunnittelussa. Linford Walter/Walter Reilly Restorations tarjoaa viimeistelemätöntä 71/84 tukkia hintaan 175$ ja viimeisteltynä 200$, rahti tuolle olisi 40$
Orkkistukki vaatisi kohtuullisen paljon höyryä, eikä homman onnistumisesta siltikään olisi takeita.
Täytyy kaivaa Svea-mamman miltär-mallin matalapainehöyrynkehitin näkösälle ja pistää tulet pesän alle, samalla voisi kokeilla, että riittääkö vehkeessä virtausta pyöräyttämään deLaval höyryturbiinia ilman kuormaa...

Oletko jo törmännyt oheiseen ilmoitukseen ?

http://forums.gunboards.com/showthread. ... s-amp-more!

Kiitos vinkistä.
Oli ilmeisesti käynyt hävikkiä osissa, kun luki tuota ketjua alaspäin. Myyjällä näytti olevan samanlaisia osia tarjolla, joita minulle saapui tänään Saksasta pikku laatikollinen TNT:n tuomana.
Tuo linkki, joka oli tukkiosiossa, menee Walter Reilly Restorations:in kotisivuille.

Vanha tukki on puristuksessa, jos saisin siihen siderenkaat paikalleen, niin voisin suunnitella sitä höyrytystä tässä lähipäivinä.

Jos alat jossain vaiheessa tukkia liimailemaan niin putsaa se ennakkoon huolellisesti vaikkapa sinolilla tai teollisuusbensiinillä. Noissa vanhoissa tukeissa tuppaa olemaan melkoisesti imeytynyttä aseöljyä ja se haittaa liimasauman kestoa.

Pakko tuo on pestä ennen mitään muita toimenpiteitä. Siinä on vielä sen verran saveakin päällä, että liimasauma ei varmasti onnistu suoraan. Sisällä on sitten vanhojen rautojen jäämiä.

Vedestä nostetun puun konservointiosiossa oli väite, että kuivuessaan haljenneen tukin korjaus ei onnistu. Täytyy höyryttää tuota sen aikaa, että näkee pähkinäpuun reagoinnin höyryyn. Jospa sitten saisi myös nuo kuivumisen aiheuttamat halkeamat kiinni.

Semmoinen asia on vielä mietintämyssyssä, että mitenkä saisin koko tukin yhtä aikaa puristukseen ja höyryn vaikutuspiiriin.
Tarvitsee värkätä jonkinlainen huuva höyrytykseen. Kattilassa kyllä pitäisi riittää ähky isommankin tilan höyrystämiseen.

Pasuta (=höyrytä) tukki ensin kunnolla pehmeäksi ja pistä se sitten alipaineeseen jonkun muotin ympärille kuivumaan. Kun puun antaa rauhassa kuivua ja asettua niin voisi luulla että isommatkin raot menee aika umpeen...

Tämmöinen oli tarkoitus.

Kiirettä tuon kanssa ei ole, kun projekti on ollut jo 5v kesken.
Katsotaan sitten lopputulos, kun pasutusoperaatio on valmis.
Sitten ratkaistaan, että pistetäänkö tuo tukki takaisin vanhoihin (ruosteisiin) rautoihin ja tilataan projektiin tukki Ameriikkalasta, vai käytetäänkö tuo nykyinen tukki projektissa.
Toisaalta himottaisi konservoida nuo vesistölöytö raudatkin...

Mikäli tukki täytyy korvata uustuotanto-osalla, niin siinä tapauksessa hankintalistalle tulee vielä yksi 71/84 lisää (toivottavasti alkuperäiskuntoinen).

Pasutus jäi erinäisistä (maamoottoriaiheisista) syistä tältä kesältä tekemättä.
Noh sen verran kuitenkin, että kastelin ja saunotin tuon tukin. Tulos ei ollut aivan toivottu (kuitenkin lähes..). Tukki ei haljennut lisää, ja oikesikin jopa pikkuisen. Nyt ongelmana ovat vielä nuo pari isoa vanhaa halkeinta ja siderenkaiden sopivuus. Jospa tässä saisi vielä ennen vuodenvaihdetta jotakin aikaiseksi tällekkin.

Kuviakin olisi, mutta kuvapalvelin on vielä hakusessa.

Viimeinen puuttunut rautaosakin löytyi. Lipasputkesta tuli saapumisilmoitus päivällä.

Nyt voi ottaa sitten tukkiprojektin työn alle täysipainoisesti.

Suunnitelmat muuttuivatkin... Taitaa tuo turvonnut ja halkeillut tukki saada omat ruosteiset rautaosansa takaisin, sillä löytyipä alkuperäinen ehyt tukki.
Mukana tulee taas läjä rautaosia, eli pitääköhän tässä alkaa hommaamaan lisää osia Mauseriin

Katsotaanpa, että miten homma etenee...

Tämä ketju alkaa olemaan jo viimeisiä hipistelyjä vaille valmis.
Tukki loppuhiluineen saapui tänään. Asensin sen paikalleen ja IG-1871/84 on ennallistettu.

Pikku hipistelyt, joita on vielä jäljellä, kohdistuvat kehyksen ruuvinreikien avarrukseen ja takasiderenkaan kohdistamiseen.
6 vuottahan tuossa loppupeleissä meni, mutta ahkeruus palkittiin


Oliskohan seuraavaksi sitten se Winsu 1873, vai Grafton -keskisytytyskonversion viimeistely..? Kohta häätyy alkaa hommaamaan uusi hiplattava...