Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Hei!

Täältä viestiketjuista on löytynyt hyviä vinkkejä umpitukkeutuneiden bellumin kahvalevyjen putsaamiseen asetonilla tai ksyleenillä ja pehmeällä hammasharjalla varovasti rapsuttelemalla.

Mahtaisikohan kotikäyttöön tarkoitettu höyrypesuri olla liian raju laite puhdistamiseen? Tukin putsaus- viestiketjussa kattilan päällä höyryttämisellä on saatu hyviä tuloksia mutta kahvalevy on niin kovin ohut, että pelottaa, että se vääntyy tai pahimmillaan halkeaa.

Harmittavasti ei ole nyt ylimääräisiä testikappaleita millä voisi kokeilla.

Olisiko teillä vinkkiä, uskallanko kokeilla höyrypesuria (omalla vastuulla tietenkin ) ?

terveisin,
Fresnel

Höyryttäminen on hyvä tekniikka silloin kun halutaan nostaa ylös puuhun tulleita lommoja ja ruhjeita mutta varsinaisen lian poistoon uskoisin edelleenkin toimivan paremmin jonkin miedon liuottimen, itse aloitan aina Sinolilla tai vastaavalla spriijalosteella. Asetoni ja Ksyleeni ovat hyviä jos poistetaan esim. lakan jäämiä mutta pelkkään likaan mielestäni turhan "järeitä" aineita....

Bellumin kahvalevyihin liittyen;
Mitenkähän olisi viisainta estää kahvalevyjen liikkuminen laukaisun aikana. Vuosien varrella lienevät kahvalevyt kuluneet kiinnitysruuvin loven lohdalta niin että levyt pääsevät liikkumaan. Siitähän seuraa ettei aseella saa kunnon kasaa vaan ase ja kahvalevyt elävät omaa elämäänsä vaikka kuinka lujaa puristaisit.
Onko parempaa konstia kuin asettaa kiinnitysruuvin alle jonkinlainen kuminen tai vastavaa materiaalia oleva "rikka". Se nyt tulee ensimmäisenä mieleen.

Evp kapteenin vanhaa Parabellumia puhdistaessa tuli kahvalevyjen alta vastaan vanhaa kunnon laastaria

Kannattaisiko ampumahommiin ostaa uudet retrolevyt saksasta ? Niitä liikkuu siellä varsin kohtuuhinnalla....

No mikä ettei, mutta kuka takaa niiden täydellisen istuvuuden ?
Kykkä noi vanhat ja miksei uudetkin saa tiukoiksi konstilla jos toisellakin.

Joitakin todella todella surkeassa kunnossa olevia ja pinttyneitä tukkeja olen putsannut lämpimällä vedellä, harjalla ja kloori pohjaisella WC:n puhdistus aineella. Sen jälkeen hidas ja rauhallinen kuivatus ja huolellinen öljykäsittely tukkiöljyllä.
En tiedä kestäisivätkö ohuet kahvalevyt tuota vääntymättä ja halkeamatta.

Monet parabellumin kahvalevyt ovat päässeet kuivamaan liiaksi ja huolellinen käsittely kirkkaalla tukkiöljyllä turvottaa niitä sen verran etteivät pääse liikkumaan.

Pystyykö Lahtipistoolin kahvalevyistä sovittaan kunnollisia . Muistan joskus nähneeni jonkinlaisen "tekeleen" josssa muistaakseni oli Parabellumiin sovitettu Lahden kahvat ?

Vuonna 1925 julkaistussa Pistoolit 23 ja 19 — Rakenne, hoito ja käsittely -kirjasessa Parabellumin kahvalevyt neuvotaan käsittelemään vernissalla. Tai oikeastaan siinä sanotaan, että kahvalevyt puhdistetaan vernissalla.

Hei!

Kiitos vinkeistä! Tuli hyvä lopputulos Sinolilla ja hammasharjalla:



Nyt vaan pari kerrosta öljyä niin sitten on valmis.

terveisin, Fresnel

Hyvältä näyttää, muista käyttää hammasharjaa öljyn levitykseen niin ei mene karhennus tukkoon...

Teetkö perinteisesti vernissalla? Muista laittaa vain sen verran, mitä puu imee ja pyyhkiä sitten liika pois.

igorrock wrote:Kannattaisiko ampumahommiin ostaa uudet retrolevyt saksasta ? Niitä liikkuu siellä varsin kohtuuhinnalla....

Hei!

Alkuperäiset levyt eivät kuitenkaan tulleet enää hyviksi vaan jäivät lonksumaan joten ostin kokeeksi repro kahvalevyt waffen-teile.de webbikaupasta jossa on paljon varaosahilppeitä Bellumiin ja muihinkin vanhoihin vehkeisiin. Voin muuten suositella po. liikettä, tilaus tuli kolmessa päivässä UPS:llä kotiin.

Kahvalevyjä piti sovittaa tosi paljon mutta ne asettuivat loppujen lopuksi aika hyvin. Levyt oli lakattu "paraatipuolelta" joten poistin lakan ja öljysin kahvalevyt.

Kunhan ne kuivuvat ja saan ne kiinni pyssyyn niin laitan kuvia.

Terveisin, Fresnel

Hei!

Alkuperäiset levyt tulivat kunnostuksen jälkeen tällaisiksi:



Nämä tosiaan lonksuivat aika ikävästi. Aseen vasemmanpuoleisessa kahvalevyssä (kuvassa oikealla) on harmittava Bellumin yleinen kahvalevyvika: Varmistimen alta on lohjennut pieni pala pois.

Seuraava yritys uusilla, ajalta olevilla kahvalevyillä onnistui näin:



Näissä on olemassa hieno joukko-osastolätkä tunnuksella "17" - mitähän mahtanee tarkoittaa? En älynnyt ottaa lätkää kuvaan mukaan. Näiden vikana on, että aseen oikeanpuoleisen levyn (kuvassa vasemmalla) alaetukärjestä puuttuu pieni pala. Ja lonksuvat nämäkin, mokomat.

Siispä niihin reprolevyihin. Koska aseella ei ole keräilyarvoa piipun vaihdon takia reprolevyt olivat hyvä vaihtoehto perinneammuntahommiin. Harmittaa kyllä vietävästi, että aseen tiettävästi ensimmäinen suomalainen omistaja, isäni tädin mies Bertil Larsson, joka on aikanaan ollut aseseppänä Keuruun varikolla, on nähnyt viisaaksi vaihtaa 9mm piipun 7,65mm:ksi. Asehan on DWM vuodelta 1917 jolloin kaikki tehdyt pistoolit olivat 9mm.





Kuten kuvista nähdään, reprolevyt ovat "vähän sinnepäin". Ne ovat pulleammat kuin alkuperäiset ja muotoilu ei myöskään sovi kaikilta osin aseen muotoihin yhtä hyvin kuin alkuperäisillä kahvalevyillä. Erityisesti aseen vasemmanpuoleisen kahvalevyn piipunpuoleinen yläkulma on pyöristetty liikaa.

Siltikin, perusperinnepaukutusvehkeeseen nämä soipvat mainiosti.

terveisin, Fresnel

Käykö puhdistuksen jälkeen suojaksi joku muu kuin vernissa? Esim. Parafiiniöljy? Sitä olisi vaan valmiina hyllyssä.