Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Kysynpä tokarev svt pistimen kahvalevyjen pinnoituksesta....punertava pinnoite,ehkä sellakka?
Mikä nykypäivän aine olis vastaavaa,tarkoitus siis saada saman tyyppinen pinnoite kahvalevyihin.

Jos on selakkaa niin sitä kyllä saa ostaa kaupasta.

Todennäköisesti sellakkaa, mutta mielestäni kahvalevyt on värjätty petsillä. Kokoelmassani on lähes 10 venäläistä puukkopistintä ja kaikki ovat eri sävyisiä.

Ostin vuosia sitten rautakaupasta sellakkaa joka piti liuottaa alkoholiin.

Ylensä po. aine tosiaan myydään hiutaleina, niitä löytyy jopa useamman sävyisenä riippuen raaka-aineen puhdistusasteesta. Joistain kaupoista saa ostaa myös valmista liuosta mikä on ihan fiksua koska hiutaleiden liuottaminen spriihin on aika hidasta puuhaa.

Kiitos aseveljet asiallista vastauksista

Ei varmasti ole sellakkaa.


Sellakkaa ei käytetty ennen sotia tai sodan aikana tukkeihin eikä siten pistintenkään puuosiin. Sodanjälkeiset varikko"kunnostukset" ovat sitten luku erikseen. Silloin läträttiin sellakalla. Miksi, niin sitä ei varmaan tiedä oikeasti kukaan. Sellakka kun on ehkä huonoin kuviteltava pinnoite aseiden puuosiin.


SVT-38 ja SVT-40 ja AVT-40-kivääreiden tukit värjättiin pellavaöljypohjaisella tukkiöljyllä, joka oli värjätty bitumilla. Siitä tulee se punertavan ruskea väri. Puuosat viimeisteltiin nitroselluloosalakalla.

Ennen sotia ja sodan alkupuolella viimeistely tehtiin huolellisesti, lakkauskin kolmesti. Hädän tullessa käteen viimeistelystä tingittiin.

Mutta pointti siis oli, että sellakkaa ei ole käytetty.


Lähteenä Ruslan Tshumakin Tokarev-kirja.




Paras korvike tuolle neuvosto-nitrolakalle on NC-speed-nitrolakka, joka on sitä oikeaa vanhan koulukunnan nitrolakkaa. Toimii, testattu on. Ei sitten passaa paljoa vitkutella, kun tuota tavaraa käyttää. On nimittäin nopeaa tavaraa kuivumaan.

Lakkaukseen liittyen; Palokankaan Käsiaseet -kirjassa mainitaan että ennen sotia kunnostettiin vanhoista m91 -kivääreistä malleja m91-24. Samassa yhteydessä kerrotaan että niiden tukit petsattiin ja lakattiin. Mitä lakkaa noissa tukeissa käytettiin ?

Neukkulainen pintakäsittely ja kotimainen (sodanaikainen) Kiväärintukkiöljy koplautuvat mielenkiintoisella tavalla yhteen. Bitumi + sulfaattitärpätti + vernissa = Kiväärintukkiöljy.

Tässä eräs kotitekoinen kiv.tukkiöljykokeilu ennen puuhun imeytymistään. Auringonvalossa punertavanruskea sävy näkyy kauniisti, mutta sisätiloissa näyttää melkein mustalta. Tuli liikaa bitumia. Imeytymisen jälkeen pinta näyttää melkeinpä hiiltyneeltä. Kerrankin näinkin päin, yleensä vaaleus on tehnyt kiusaa.

Kysynpä vielä toteutuksesta....hiotaan pinta kevyesti(ei isoja kolhuja)suihkutetaan vedellä...miten märäksi...pitää kai imeytyä puuhun...uuniin...mihin lämpöön ja miten kauan? Levyt on kuivuneet/kutistunu.Petsaus ja lakka päälle....

Mikä idea tuossa uuniin laitossa on ? Ei se ainakaan muuta sitä kutistumista miksikään.

Vedellä kastelua käytetään puun hionnan yhteydessä siksi että kuivuessaan se nostaa jo kertaalleen hiotun kappaleen syyt uudelleen pystyyn jolloin ne voidaan poistaa hiomalla edellistä karkeutta hienommalla paperilla. Puu saa kastelun jälkeen kuivaa ihan itsekseen, ei siihen uunia tarvita.

Olen poistanut kiväärin tukista kolhuja.Laitan pari kerrosta märkää kangasta kolhun päälle ja varovasti silitysraudalla lämmittänyt. Toimii hyvin. Jos tukki on öljyinen niin sekoitan veteen Sinolia.

Jep, jos kyse on kolhun poistosta, on tuo HL/A:n kuvailema systeemi oikein toimiva. Eli komppaan häntä.