Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Periaatteellinen kysymys, Mosin-Naganthan on "pedattuna" tukistaan, niin piipusta kuin kehykseltään.

Suojeluskunnan m/28-30 on ainut ko. lukkorungon klooneista, joka on alkujaan ollut suunniteltuna ns. vapaasti värähtävälle piipulle. Puolustusvoimat hylkäsi m/39 suunnitellessa "ylivertaisen" m/28-30 speksit ja palasi perinteiseen piippu puussa kiinni menetelmään, myöhemmin varikoilla m/39 muutettiin vapaastivärähteleviksi. Syynä pidettiin lukonkehyksen mahdollista "notkumista". Tukkien puukin oli opittu valitsemaan kiertämätön eri sääolosuhteissa. M/39 piipun tuli olla tiukimmin kiinni puussa kiristettävien siderenkaiden kohdalta.

Vapaasti värähtävä piippu on varmasti tarkin m/39:kin, mutta kuinka voi olla varma että piippu on kokomatkaltaan vapaasti värähtävä, vai pitäisikö mennä takaisin, vapaasti värähtävästä tiukkaan petaukseen ?

Herättelen keskustelua, projektiksi otin tuon m/39 1945 huonolla piipulla, ensin aion tehdä siitä vapaasti värähtävän, koska se oli tuohon tullessaankin, sanotaan vaikka semivapaa

kehyksen teen massapetauksena, kuten varmaan piippukin sitten helpompi.

- j o n i -

Siis lähtökohta tässä on huono piippuinen m/39 1945 Sako. Viikonloppuna kävin kokeilemassa 100 m radalla asetta, 8 g rynkyn .311 luodilla ei saanut asetta käymään ja kun olivan varannut vain 10 kpl D-166 luodilla olleita patruunoita ammuin kaikki 10 kpl ohi taulun, siis menivät alle joten aseen alku käyntiä ei ole todennettu.

Ase osiksi ensin petaan piipun irti puista ! tukki puhtaaksi ensin asetonilta mahdollisista öljyistä, ehkä kannattaisi hioakin hieman, mutten sitä tee, sitten jyrsin vielä takatähtäimen renkaiden jättämät merkit pois, ettei takatähtäin kosketa myöskään tukkiin.

Hmmm

Olisit koitenkin aloittanut sillä, että olisit saanut kasan selville, ennenkuin teet mitään.

Tämä on tietty vaan mun mielipide, mutta itse en lähtisi massapetaamaan keräilyasetta. Liian modernia touhua. Parilla sopivasti asetetulla pellinpalalla petauksen pitäisi hoitua lähes yhtä hyvin, mikäli puu on vuosien saatossa painut niin paljon kasaan, ettei ruuvien tiukkaaminen kiristä kehystä tarpeeksi. Esim. L:n mallinen pellinpala rekyylivastinpultin ja kehyksen rekyylistopparin väliin ja toinen pala takemman kiinnitysruuvin kohdalle kehyksen ja tukin väliin. Halutessaan palat saa pois kätevästi.

Joskus eräs varikon seppä kertoi, että M39 ei kuulu pedata. Eli alkuperäiset pellinpalat ja ruuvien oikea tiukkuus riittävät, jos aseen tukki on ehjä ja vääntymätön. Itse nostan aseeni kostumaan ullakolle, ennen ampumarata päivää. Ja sitten ruuvit kireälle. Mielestäni petaus ei kuulu M39 luonteeseen. Jos ei osunta kelpaa, niin koristeena kaapissa paikkansa on.

snayperskaya wrote:Tämä on tietty vaan mun mielipide, mutta itse en lähtisi massapetaamaan keräilyasetta.

Selvitettäköön en pidä tätä keräily aseena, ase on varikkotukilla, eikä numerotarkka, arvo 100 e, joten asehistoriallista tuhoa ei pääse syntymään

Wittmann wrote:Olisit koitenkin aloittanut sillä, että olisit saanut kasan selville, ennenkuin teet mitään.

No se on totta ensin olisi pitänyt saada kasa, sellaista ei todellakaan tullut, 8 g kuulista pahviin osui 30 % 13 g kuulista ei yksikään... eli en odotta mitään... katsellaan nyt mitä tuleman pitää, hienoa olisi ollut että olisin saanut 13 g kuulista tauluun edes osan, niin olisi verrokkia, voisiko vaikuttaa ! nyt vaan aloitin näpertelyn, ja se on nyt odottamassa radalle pääsyä jälleen...

- j o n i -