Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tästä se lähtee. Jälki ei ehkä ole kaunista, mutta saattaa jopa toimiakin... Lukonkehyksen tuki on tehty perus 4mm latasta ja vaatii vielä modausta ja totta kai hitsauksen itse kehykseen. Tukkia joutui sisältä hieman kalttaamaan , mutta haitanneeko tuo...

Noo katsellaan uteliaana pikku pioneerin tekeleitä....

Kuis tämä projekti voi?

Oho, että tämmöinenkin juttu on joskus tullut aloitettua...

Itse asiassa projekti on samassa tilassa kuin aloittamishetkellä. M/27-66:n petausratkaisu kiinnostaisi kuitenkin edelleen, sillä eräällä tutulla on kaupan monta vuotta käytössä ollut omavalmiste, jossa on ko. mallin pähkinätukki, Valmetin liipaisinkoneisto, raskas tarkkuuspiippu, diopteritähtäimet ja kiikarinistukka, mutta aseen lukonkehystä ei ole tuettu metallilevyin, kuten virallisessa mallissa. Osaisiko kukaan sanoa, millaiset edellytykset Mosinin verraten ohuella kehyksellä on käydä raskaan tarkkuuspiipun kanssa ja miten moinen systeemi mahtaa edes toimia m/27-66:n tukissa, jossa kehys jää varsinkin takaosastaan lähes tyhjän päälle kellumaan?

Tarkkuuden kannalta TAK 85:n petausholkkiratkaisu on varmastii parempi mutta perinteisemmässä ratkaisussa auttaa hieman jos piipun petaa patruunapesän osuudelta. Se jo poistaa pahimman piipun aiheuttaman väännön.

Itse ostin muutama vuosi sitten 27-66 väärennöksen ,tietämättömyyttäni ! Sain onneksi nimeltä sanomatta urheilutavaraliikkeestä hyvän korvauksen vaihdossa uuteen Tikkaan .Näin laitoin "vahinkon kiertämään" .

Sain aseen käpisteltäväksi, joten hieman kuvantynkää.

Kivääri on kasattu likipitäen nykykuosiin vuonna 1976 ja siinä on omistajan (ex-kapi) mukaan P. Janhosen tekemä piippu (tekikö mies niitäkin?). Kangella on pituutta iskupohjasta mitattuna 745 mm ja verraten lyhyeltä näyttävä ylimeno on passeli D-46 -luodille. Rihlauksen kunto vaikuttaa erittäin hyvältä. Lukonkehys on peräisin Valmetilta ja siinä on tehdasasenteinen kiikarinjalan istukka. Myös jalka kuuluu kauppaan. Diopteriura on jyrsitty jälkikäteen omistajan toimesta ja siinä, kuten diopterissakin, on tavallisuudesta poiketen kaksi ruuvinreikää. Lukko on napattu myöhemmin TKIV-85:stä. Painoa aseella on ilman kiikaria 5,35 kg.

Lukonkehyksen häntää on jostain kumman syystä lyhennetty, mutta tämä, kuten lukkotapin leikkaus, on tehty ennen sinistystä ja koneistusjälki on siisti. Petauspinta taemman kiinnitysruuvin ympäristössä jää muutoksen takia kuitenkin häviävän pieneksi yhden shimmilevyn varaan. Edessä vastinkorokkeen taakse ja sen leikkauksen pohjaan on lisätty vastaavat levyt, mutta itse kanki on täysin vailla tukea. Vastinkorokkeen leikkauksen edestä on sitä vastoin otettu hieman puuta pois ja päälle on lyöty ympyräleima, jonka sisässä on M tai W. Enpä muista moista nähneeni. Vastinpultti on venäläistä kantamallia, ja se on upotettu tukkiin.

Nykyinen tukkiinkiinnitys on selvästi hutera, minkä voi todeta rautoja kiikarista puistamalla, mutta itikkaparvessa hätäpäissään suoritettu D-46 -koeammunta antoi verraten hyviä tuloksia. Kahden totuttelulaukauksen jälkeen seuraavat kahdeksan menivät 27 mm nippuun. Matkaa oli tosin olosuhteiden pakosta vain 85 m.

Itse en tunne näitä standardivehkeitä kovin hyvin, joten havainnot ja mielipiteet aseen käyttökelpoisuudesta ja mahdollisesta paranneltavuudesta olisivat tervetulleita. Keräilyaseeksi tätä tuskin voi luokitella, mutta soveltuvuus perinnetreeniä tukevaan vakiokivääriammuntaan sekä optiseen keskipitkänmatkan ammuntaan olisi tavoitteena. PV:n vanha S&B 4x36 mm on ollut jemmassa tämäntapaista projektia varten jo vuosia.

Tässä vähän m/27-66-tukin sisäosia. Suht helposti toteutettavissa olevan petauksen voisi kai tehdä täyttämällä vastinkorokkeen edessä olevan kevennysleikkauksen sopivalla puunpalalla ja sitten massaamalla koko komeuden piipun alkupään muotoihin. Pedattu osuus olisi tällöin karkeasti samanmittainen kuin TKIV-85:n petausholkki.

Mikäli piipun haluaisi jättää vapaasti värähteleväksi, syöttökotelon molemmille puolille olisi myös mahdollista lisätä täytepalat, jotka massaisi lukonkehyksen pohjaa vastaaviksi. Pedattu pinta-ala jäisi tällöin kuitenkin verraten pieneksi, ja piipun aiheuttama momentti olisi yhä läsnä. Kele, kun näkisi, miltä sen m/27-66:n petauksen kuuluisi näyttää...

Kehittelin pahvista patruunapesän ja rihlauksen alkupään alle tilapäistuen, jonka vaikutuksesta rautojen liikkuminen väheni olennaisesti. Kokeilin myös SAKO:n 8-grammaista 143A:ta (3,2 g N135) ja D-46:sta (2,95 g N140) 150 metrin matkalta. Ensinmainitulla tulos jäi vaisuhkoksi yhdeksän laukauksen kasan ollessa 78 mm. Sen sijaan D-46 pelitti hyvin ja seitsemän laakia (enempää ei ollut ) meni tiukahkoon 17 mm nippuun.

Petihommia. Mitenkähän pahaa tuo Devcon on napsahtamaan öljyttyihin rautoihin kiinni, pitääkö olla jotakin erikoisainetta? Ensis Oilia olisi tuossa tonkallinen.

Kokemukseni mukaan helppo ja halpa irrotusaine petaushommiin on väritön kenkälankki. Pakkauksessa tulee usein mukana sopiva sienikin levityshommiin.
Eli ensin pyyhkimällä oljy pois teräsosista ja sitten lankkia tasainen ohut kerros tilalle.

Puuosat muuten kannattaa ennakkoon suojata huolellisesti maalarinteipillä petausalueen ympäriltä.

Juu, ei ole tarkoitus nuukailla teipin kanssa. Mitenkähän vastinkorokkeen leikkauksen kanssa kannattaisi tehdä? Jos sen massaa, vastinpulttia ei saa ikinä irti. Vaikka ei kai sillä väliä ole. Ilmeisesti korokkeen pohjassa pitäisi tällöin olla tilapäistäyte, jotta korokkeen leikkaus jäisi pedattaessa niin syväksi, ettei koroke pohjaisi ruuveja kiristettäessä...

Ilmeisesti korokkeen pohjassa pitäisi tällöin olla tilapäistäyte, jotta korokkeen leikkaus jäisi pedattaessa niin syväksi, ettei koroke pohjaisi ruuveja kiristettäessä...

Sinne vastinpultin koloon vaan massaa reilusti ettei jää kuroumia, nuo pultit ovat sen verta halpaa tavaraa että niitä ei kannata murehtia.

Ja 3-4 kerrosta maalarinteippiä rekyylivasteen päähän riittää hyvin pohjaamisen estoon. Ao. paikka on hyvin kriittinen irrotusaineen suhteen eli se teippikin kannattaa käsitellä.

Ihan perusvaseliini on hyvä irrotusaine..vaik valkovaselinii...heh.

Kun laakista pitäisi onnistua, niin pieleenhän se menee. Käytin irrotusaineena silikoniöljyä, kun Devconin paketissa suositeltiin silikonia. Piipun sileydestä ja runsaasta öljynkäytöstä huolimatta aine puri sivuille niin tiukkaan, että peti murtui kummaltakin puolelta irti hakattaessa. Hammasporalla röpelöt sai siistittyä jotenkin siedettäviksi, mutta varsinainen ketutuksen aihe on, ettei piippuun tarttunutta massaa voi poistaa sinistystä pilaamatta. Sitä se teräsjauhe teettää.

Seuraavalla kerralla taidan kokeilla Acraglasia...