Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Pyytäisin teitä guruja kertomaan kuvin ja sanoi, jos mahdollista, miten petaus tehdään?

Uskaltaako joku tunnustaa tehneensä massapetauksen? Mitä massaa?

Itse olen tehnyt .308 kivääriin massapetauksen. Se onnistui hyvin.

Metallilevypetaus taitaa olla se "oikea" m39:iin? Miten piipun kohdalta petaus tehdään? Vai vapaasti värähtelevä?

Tässä näin aluksi, heh heh!

Kait sen voi tehdä miten tahansa, itse olen tehnyt onnistuneesti Plastic Padding kemiallisella metallilla. Lukkorunko kannattaa rasvata hyvällä vaseliinilla hyvin, irtoamisen takaamiseksi.

Piipustakin on niiiiiin montaa mieltä, itse kuulun vapaasti värähtelevään koulukuntaan.

No sitten sen petauksen hyödystä voidaankin keskustella noiden mosinien kanssa enemmin, ei 39:stä kasa-asetta saa petaamalla... mutta jos piippu on puissa alapäästään kiinni niin petaamalla piippu saadaan värähtämään.

- j o n i -

En suostu kutsumaan itseäni guruksi, mutta pari mosinia olen massalla pedannut. Tässä ensimmäisen massapetauksen pari vaihetta, lievää huolimattomuutta petausmassan levittämisessä mutta toimi tuon jälkeen kuin junan vessa.

Tukki kaivettuna:


Massa tukissa:


Piippu on vapaasti värähtelevä, tuon jälkeen avarsin hieman piippukourua alapuolelta:


Viimeiseksi leikkasin ohuesta työhanskasta 1.5cm leveät suikaleet jotka rasvasin ja kiersin piipun ympäri niin että tukeutuu piippukouruun mutta liukuu pituussuunnassa eikä muuta osumapistettä aseen kuumentuessa.

Rautojen takaruuvin pystyleikkaus ei saa ottaa tukkiin kiinni. Jos osaan voin vaikka kuvan laittaa.

Kiitos näistä!

Vielä lisää:

Itselläni on "metallilevypetaus" ja etummainen ruuvi on tosi kireellä, se kuitenkin vielä kiristyykin, mutta piippu siirtyy tukinsuussa kiinni puihin alareunastaan. Takaruuvi ei enää kiristy ilman kohtuutonta voimankäyttöä, eikä sen kiristäminen vaikuta enää piipun/tukinsuun suhteisiin... Eli jotain "pehmeyttä" petauksessa on?
Edellisestä syystä en ole uskaltanut tukea piippua puihin, koska en tiedä millä kireydellä eturuuvi pitäisi olla -> liian kireällä se "vääntää" piippua? Siksi pidän piippua vapaastiväräjävänä

Mitä muuta kuin Plastic Padding:a käytätte petaukseen. Pitääkö massan olla "kivikova" vai "semikova", jos ymmärrätte mitä tarkoitan?

.308 petauksen tein kaakelin halkeamisien korjaukseen käytettävällä kaksikomponenttimassalla. Kuivuu myös veden alla ja on kovaa kuin kivi!!!

Valaiskaa nyt höhelöä, ennen kuin tulee tuon acraglas paketin kanssa sössittyä. Aiemmin esitetyt ohjeet jeesaavat kyllä paljon mutta pari kysymystä silti herää: Tuossa Jurajevin ohjeessa vastimen koloon ei kait mönjää tungeta? Kuinka pitkälle lukonkehyksestä eteenpäin kolme-ysi (kyseessä siis jälki kasattu käyttis) kannattaisi petata? Tukinliitokseen, takatähtäimen etuosan tasoon vai johonkin muuhun kohtaan? Vaiko yli päänsä piippua pätkääkään?

Massaa mielestäni takatähtäimen takaosaan saakka. Itse olen täyttänyt massalla myös rekyylivastimen kolon.

Rekyylivastimen pohjalle ei massaa kannata laittaa.Vastin ei saa kantaa pohjasta.Tarkkuus huononee.

jyri.h wrote:Massaa mielestäni takatähtäimen takaosaan saakka. Itse olen täyttänyt massalla myös rekyylivastimen kolon.

Tämä vain pähkäilyä, mutta kannattaisiko takatähtäimen etureunaan asti, siitä lähtienhän piippu oikeastaa vasta pääsee vapaasti väräjämään. Sälehän on kiinni tähtäimen rungossa, joka taasen siderenkailla/heloilla itse tukissa. Vastimen kolon massaaminen kyllä kuullostaa loogiselta, kuten myös ko. käikäleen "pohjaamattomuus" varsinkin jos rautojen ruuvien tukkiin kantaminen ei olisi toivottavaa. Pistääkäähän nyt peliin toki kaikki näkemykset, uskomukset, oletukset & vinkit. Niin ja faktatkin huomioidaan pitkin hampain... Niistä koostaen sitten voi vaikka kuvasarjan yrittää räveltää. Virheistä ja hölmönkappaleista on mukava ottaa opikseen, kunhan joku muu tekee ne ensin. Hölmö ilmoittautuu vapaaehtoiseksi...

Ehdottomasti ei niin pitkälle! Patruunapesän kohdaltakaan ei tarvitse kuin noin 30mm.Välttämättä ei ollenkaan. Kun petaus on tehty niin lopuksi öljy tai muu käytetty irroitusaine huolellisesti pois petauksen ja rautojen välistä.

Sotilaskivääri on vähän hankala pedattava. Mutta aloita näin: Poista puuta sopivasti muutaman millin syvyydeltä (2-5mm riippuu paikasta) kohdista mihin laitat petausmassaa,eli takaruuvin kohdalta tasopinnalta,ei sivuista eikä takaa.Syöttökotelon ja vastinpultin väliseltä tasopinnalta (nämä tasopinnat on tärkeimmät petauksen onnistumisen kannalta).Lukonkehyksen etupään kohdalta tukin yläsivut ja lukonkehyksen keskikohdalta kammen puoli.Patruunapesän kohta on hankala puhdistuspuikon lukituspalan takia.Voit pedata VAIN vastinkorokkeen kolon ja puikon kiinnityspalan välisen kannaksen tai puikon kiinnityspalan etupuolelta vähän lisää,se on maku asia.Tarkkuuteen sillä ei ole vaikutusta.Laita petausmassaa riittävästi,sitä on hankala lisätä jälkeenpäin. Petauksen jälkeen tarkasta rautojen sopivuus ja välykset kriittisistä paikoista ennen ammuntaa.
PS. Puuta poistettaessa on pyörivä koneviila mainio väline kaareville pinnoille.

Mites se että sen parin millin rouhasun/jyrsimisen jälkeen estetään ettei lukonkehys holahda "liian syvälle"? Tukin etu päästähän tuo asemointi on helppo hoitaa sopivan paksuisella kappaleella, piippukourun ja piipun välissä.

Ennen petauksen alkua tehdään mittaukset ja asetukset.Onko tukki kiero,vääntääkö piippua ja kuinka paljon.Onko jopa tehtävä muutakin ennen petausta.Tukki ei saa ennen töihin ryhtymistäkään vääntää piippua.Kehyksen uppouma mitataan.Tehdään tarvittava puuntyöstö. Asetetaan raudat paikoilleen ja tarvittaessa lisätään vastinkorokkeen alle esim.peltiliuskoja kunnes saadaan sama uppouma.Massa paikoilleen ja öljytään raudat ja painetaan paikoilleen.Piipun etupäässä on oltava kannatin / keskityspala. Rautojen asennuksen aikana tulee olla tarkkana uppouman,välysten ja keskityksen kanssa.

No niin!

Tein petauksen ja sain vihdoin ruuvit kireälle siten, ettei nyt puuaines anna periksi. Puuaines oli pehmennyt niin, että alkuperäinen "sovitus" piti ruuvien kanssa pitää sopivan kireällä.
Jos eturuuvia kiristi liikaa, osuin piippu tukin alaosaan. Ja kun takaruuvia kiristi, tapahtui päin vastoin. Ruuveja kiristäessä ei saanut kiristysvastetta oikein koskaan.
Piippu oli ruuveilla säädetty "oikeahkoon" kohtaan ja pedattu huopapaloilla.

Tällä reseptillä ase ampui ihan kelpo kasaa. "Vapaastivärähtelevänä" menetti kasan, kun sitä kokeilin

Sitten petasin lukkorungon kohdalta "kaakelin korjaus kaksikomponettimassalla". Ruuveille löytyin nyt vastetta ja petasin piipun puihin samalla tavalla kuin ennenkin.
Yllätys oli suuri, kun kasa ei ollutkaan enää yhtä hyvä?
"Tuleen ei saa jäädä makaamaan" ajattelin ja poistin piipun kärjestä petauksen. Nyt "vapaastivärähtelevänä" ase ampui kelpo kasaa

Eipä silti, nythän ase toimii ihan loogisesti. Pitää vain etsiä oikea lataus.

petasinpa oman m39 piipun suusta niillä a.a.jurajevin ohjeilla eli..ohuella nahkahihnalla..unohtaen tietenkin hihnan rasvauksen..no ampuradalle testaan ja yläpuu rekyylistä halki no nou hätä nyt löyty viime pyhänä oulun asemessuilta 2kpl m39 yläpuuta
toinen uusi ja toinen vanha jonka löin jo kiinni pyssyyni..uusi oli aivan kirkas puinen pitänee tukki öljy käsitellä se ja m39:nikin samalla..osti sieltä messuilta myös raikon valmistamaa metsästäjän tukki öljyä...ps..hihna viritys poistettu..koitetaan helan ruuveja säätämällä saako miten käymään...