Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

En tiedä voisiko tällainen olla edes teoriassa mahdollista, mutta jos (sisä)piipuksi sovitettavaa aihiota kuumennettaisiin ja käännettäisiin ympäri vaikka kierros per 9.5" matkalla ja kokonaisuus puriste/rullakäsiteltäisiin ja sovitettaisiin ulkopiippuun krimppaamalla? Metalli ilmeisesti menisi kierteille ja muodostaisi rihlojen kaltaiset spiraalit putkeen?

Tuli vaan mieleen.

Hä?

Ei voi olla käytännössä mahdollista. Ja PISTE !

Siis melkee kuin polygonirihla...

Niin, siis halaluaisit tehdä rihlan kääntämällä putkiaihiota ?

Ritter wrote:Ei voi olla käytännössä mahdollista. Ja PISTE !

Kaikki on teoriassa mahdollista.

J wrote:

Ritter wrote:Ei voi olla käytännössä mahdollista. Ja PISTE !

Kaikki on teoriassa mahdollista.

Niin, jopa sen että kuinka paljon pitäsi huomioida piipun kutistuminen prosessin aikana, muusta nyt puhumattakaan...

Eikö luodin saattaisi vakauttaa myös projektiililla itsellään? Tarkoitan, että luodin läpi poraisi keskelle reiän, jonka läpi asettaisi noin 2x luotia pidemmän tapin, jossa on flechette-tyylinen nelikulmaperä. Ehkei tarpeeksi, mutta tämä periaate estäisi luodin lähtemästä heittämään ympäri poikittain. Samalla, mikäli tappi olisi kova-raskasmetallia, se toimisi panssarinläpäisevänä komponenttina sabotin tavoin.

70-luvulla oli sellainen rakettipistooli. Viritelmä, jossa luotiin oli tumpattu ruuti ja nalli - ei laisinkaan hylsyä. Muistelen, että siinä olisi ollut jonkinlainen pyrstövakavointi, tai virtausreijillä aikaan saatu pyörimisliike.

Gyrojet?

Klpro wrote:Gyrojet?

Eikös gyrojet ollut vähän aikaisemmin, ja pyöriä tuon "jetin" ansiosta? H&K taisi painia hylsyttömän patruunan ongelmien kanssa, kaatui vissiin kakkimis ongelmiin. Rihlat taisi olla ihan tavalliset.

Kirojettipä hyvinkin. Saattoi se olla jo 60-luvun puolella... esiintyi se jossakin Bondissakin. Katosi markkinoilta aika pian. Projektiilin lähtönopeudeksi saatiin jotain parisataa metriä sekunnissa. Kaliiperit oli 12 ja 13 mm, että järeä rakettiase kyseessä.

Gyrojetti on ihan eri vekotin. Siinä projektiili vakautui vinossa olevien ja pyörimisliikkeen aiheuttavien rakettisuihkujen ansiosta.



Periaatteeltaan hoito olisi hyvinkin yksinkertainen. Tapin tulisi tosin olla vähän paksumpi, jotta perään voitaisiin työstää neliskulmaiset siivekkeenalut:



Tietysti varsinaisessa versiossa luodin perä tulisi työstää kärjen tapaan kartioksi, jotta aerodynaamisuus olisi optimaalinen. Kivääripatruunoissa tällainen - mikäli se toimii - olisi loistava uudistus, sillä läpäisyominaisuudet parantuisivat(olettaen että tappi olisi raskaampaa tavaraa kuten wolframia, tai paksumpi; painava kärki aiheuttaisi yhtä lailla luodin epävakautumisen kuin pyörimisen puute konventionaaliselle luodille), lentokaaresta ja -matkasta tulisi paljon suurempi ja rihlauksen tarve poistuisi. Rihlaus on yksi hankalimpia prosesseja tuliaseiden ei-teollisessa valmistamisessa. Pistooleihin tällainen ei kovin hyvin sopisi, hylsyt kun tapaavat olla kovin lyhykäisiä halkaisijaan nähtynä.

Tuollaisia luoteja voisi oikeastaan koettaa valmistaa jahka saa messinki/kuparitankoa ja pääsee sorvin ääreen. Vaan mistä rihlaton piippu..

Haulikon kanssa harjoittelemaan tai, jos löytyy moosinista tehty 12mm haulikko, niin siihen vaan.

Vaan mahtaako kestää paineita Vaikka ammus olisikin virallisesti smoothbore-rihlaton, se on silti 1:1 piippuun sopiva, ei holkin varassa ja paineet kasvavat helposti rihla-aseen tasolle. Voisihan sitä periaatteessa hankkia/teettää raskaalla rihlattomalla piippu- ja lukkoaktiolla varustetun .30cal kiväärikonstruktion, mutta taalaa palaa ellei tee itse. Lisäksi paperisota tuo oman mausteensa hommaan. Panssarinläpäisevä-nuoli-monikärkiammus - yhdistelmähirvitys herättää varmasti sellaista tunnetta siellä päässä luvanmyöntäjää. Lisäksi tuollaisten ammusten valmistaminen sorvissa kävisi kokopäivätyöstä edes mainittavien testaustulosten aikaansaamiseksi.