Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Keskustelin tuossa yhden tutun kanssa ja hän kertoi hurjia. Muinaiset asesepät oli kuulemma oikaissut aseen piippuja. Esimerkki tapaus oli kivääristä, jonka päältä oli psv ajanut. Siis piippu oli soikea ei mutkalla.

Itseäni hiukan hirvittäisi painaa liipasinta. Mutta onko kokemuksia noin vaikka ihan teoriapohjalta??

PERIAATTEESSA kun asiaa ajattelee, niin rautahan on muokattavissa. Jos 7.6 on puristunut yhteen ja reijän koko onkin 5.5. Lyötkö piipun esim tuurnalla takaisin oikeaan kokoon ja uskot että se kestää?? Kuinka paljon piippua voi/kestää takomista. Rihlaushan kärsii, mutta kyse onkin periaatteesta.

Siinä taas kinkkinen kysymys.

Mutkaisen piipun oikaisun,siis taipuneen, kyllä ymmärrän mutta sellaisen jossa reikäkin on lyttäätynyt jättäisin rauhaan. Taitaa olla hevosmiesten tarinoita... tahi sitten piippu on rihlattu uudelleen tai jotain...

okei tarkennan tarinaa. 90 luvun alussa kun vielä silloisessa Neuvostoliitossa etsittiin aseita entisiltä tst-paikoilta. kaipparit kävivät miinaharavoiden kanssa kaivamassa paikkoja ja tekivät löydöksistä aseita. Kaveri väitti, että kivääri oli taottu takaisin alkuperäseen kalipeeriin. Hän epäili vaunun ajaneen aseen yli.

Siis sellaisia millä ei varmaankaan ole tarkoitus ampua? Tokihan mitä vaan voi tehdä kun osaa ja käyttää aikaa ja on välineet, saadaanhan umpirautaankin reikä ja rihlat...

se tarinassa onkin hullua, että sepäntyön jälkeen miekkonen otti tussarin ja kävi ampumassa.

Mutta pois juupas/eipäs linjalta. Siis kysymykseni oli selvittää, että onko kellään asiasta mitään faktaa???

Haulikon osalta on, muuta se onkin helpompi juttu. Ruttuinen piippu oikaistiin lyömällä tuurna läpi ja haulikko on vieläkin käytössä.

Joo, haulikon piippujen oikominen ja myös vääntely on ihan normaali proseduuri - yleisesti tunnettu keino saada yksipiipuinen/pumppu/tai puoliautomaattihaulikko ampumaan kohdalleen on yksinkertaisesti laittaa piippu suuosastaan kiinni höyläpenkkiin tai vaikka oven väliin ja murjaista sopivalla voimalla haluttuun suuntaan, niin avot - jopa osuu siihen mihin pitääkin. Allekirjoittanut on myöskin laittanut kiinteätähtäimisiä revolvereja ampumaan kohdalleen vääntämällä piippua hydrauliprässin avulla - helppo ja nopea keino saada esim. kiinteätähtäiminen Peacemaker-kopio ampumaan siihen mihin jyvä osoittaa. Jenkeissä ko. menetelmä on melko yleisesti käytössä Cowboy-ammunnan suosion takia, täällä koto-Suomessa en kylläkään tiedä kenenkään muun itseni lisäksi piipunvääntelyä harrastaneen...
Mitä tulee kertomukseen tankin alle jääneen kiväärinpiipun oikomisesta ja ampumisesta vehkeellä, en epäile. Piipunreikähän ei itse asiassa kutistu piipun vääntyessä vaan päin vastoin venyy laajemmaksi - panssarivaunun alle jääminen tuskin jaksaa litistää piipun reikää pienemmäksi, piippu vain taipuu. Kun se sitten oikaistaan (onnistuu ihan ilman työkalujakin) niin piippun jää taipuman kohdalle väljempi kohta. Aseella voi todennäköisesti ampua ilman suurempaa vaaraa (piipun halkeamisriski venymän kohdalta tosin on), mutta ehkei se ihan viisasta ole.Toisaalta ymmärrän hyvin, että itänaapurissa olisi näin tehty, etenkin neuvostoaikana, kun lupia aseisiin ei oikein jaeltu, etenkään luotiaseisiin...

Tämä asia pitäisi melkein kokeilla. Mä käsitin puheista, että piippu oli soikea ei mutkalla, siksi tuurnan läpi lyöminen. Aihe rupesi kiihtomaan minun sekalaista mielikuvitusta. Pitänee varmaan hankkia jostain joku piippu ja murjoa se ja kokeilla oikaisua.

Ensimmäinen kenttäkoe tehty putkella ja onnistui. No toi ei ollut mitää vankkaa tavataa. Nyt joku vois tarjota huonoa piippua esi-91, että vois jatkaa kokeita.

Kuten jo aiemmin kirjoitin,putken oikominen onnistuu, jopa käytännössä ilman ihmeempiä työkaluja. Kiväärin piiput eivät suinkaan ole mitään kovaa tavaraa, vaan enempi pehmeää, sitkeää materiaalia, joka vääntyy melkoiselle mutkalle ennen murtumistaan, ja kun se oikoo, jää piippuun venymä. Toki sitä voi koettaa jollain tuurnalla vähän siloitella, mutta ampumista venyminen ei periaatteessa estä. Piipun ei tarvitse yöskään olla viivasuora ampumakäyttöä ajatellen, kyllä se kuula kierostakin piippukangesta ulos osaa tulla - vrt. STG-44:n Krummlauf-piiput. ihan vähällä piippu ei myöskään "räjähdä silmille" , kyllä se ennemmin halkeaa tai pullistuu jos esim. venymän kohdalle on jostain syystä jäänyt tiukempi kohta. Mitä tulee juttuun siitä, että piipunreikä olisi painunut lyttyyn tankin alle jäämisen seurauksena, en oikein usko - piippu taatusti vääntyy ennemmin. Onpa tuolla kotitalon aitan vintissä vieläkin m.91, joka oli piilotettuna metsäpellon viereisen heinäladon kivijalkaan, ja kun lato purettiin, ajoi setäni kivijalan yli traktorilla...sieltähän se ysiykkönen pullahti näkyviin, piippu melkoisella mutkalla yliajon seurauksena, mutta reikä ei kyllä mennyt litteäksi vaikka taisikin vähän jauhautua kivien välissä...

Se vaunun allejääminen oli kaverin arvio. Ketään ei ole totuutta kertomassa. Tosin sen aikaisien vaunujen pintapaine ei ole mikään karmean suuri, Joten vaikka ase olisi betonialustalla ja ajaisi suoraan yli, niin voi olla, että vauriot jäisivät erittäin pieniksi.

No katsotaan miten kenttäkokeissa käy, jos jostain saan sellaisen piipun, jonka viitsin murjoa.

piipun suu jos on kunnossa ja laajentuma ei ole niinsuuri, että kaasut ohittaisi luodin, niin periaatteessahan tarkkuus ei välttämättä edes kärsisi.

Ja kenttä kokeesta tietoa.

Sain sohlon piipun. jonka murjoin.

Piipun pääli halkaisija oli 18mm, jonka murjoin pinnasta kierretapin poisto laitteella niin että lopulta pääli halkaisija oli 14,5mm. Sisäreikähän oli 7.6 ja noi 5,5 oli käsittelyn jälkeen.

Sorvasin tuurnia, joita aloin takomaan. Eka oli 5.7 jonka taoin piipusta läpi. Paksunsin sitten noin 0.3 jokaista paksummasi. Tassä tapauksessa piippua ei lämmitetty kertaakaan vaan aina kylmänä. Takomaan joutui kyllä aika kovaa, mutta kyllä se rauta taipuu takaisinkin.

Kun viimeinen 7.6 oli taottu läpi katkaisin piipun siintä kohdasta ja mittasin tuloksen. Se oli 7.6 ja jälki ei ollut kovin huono. Nyt sanottuna uskaltaisin ampua ko.piipulla. no pintahan kärsi kosmeettisia vaurioita, jotka joutuisi töyttämään ja sorvaamaan takaisin alkuperäiseen mittaan.

Emme tiedä mitä se olisi ammunnassa tehnyt, mutta alan uskomaan tarinan piipun takomisesta olevan faktaa. Ainoa on mitä epäilen se, että vaunulla ei saa piippua soikeaksi. Mutkalle saa piipun helpomminkuin soikeaksi. Kaikista kovin työ oli toi piipun murjominen. siinä tuli hiki.

Valitettavasti minulla ei ole kameraa, millä olisin pystynyt ottemaan kuvia teidän iloksi.