Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Jaaha, haulirihla tarvitsee uudet puut, miettinyt olen tässä kuinka oikein nuo karhennusleikkaukset tehdään tukkeihin ja miten ne saisi tehtyä siististi diy rakentelija ?

- j o n i -

Tuolta työstövehkeet ja eikun veistämään:
http://www.midwaysuomi.com/apps/ebrowse ... +***+10516+***

Jep, kiitti ohjeita löytyi, kun löydettiin lontoon kieli "how to Checkering". Käsityöksi menee, mutta löytyipä työkalu tyyppi millä lähteä etsimään

- j o n i -

Jep, ja rauhallisesti hinkkaamaan vaan. Hiljaa hyvä tulee.

Tahi jos haluat vähän erikoisemman niin suojaa pinnat mihin et halua karhennusta ja kuulapuhalla loput. Tulee aika hieno jälki joka syvenee syitä myöten.

Tähän tapaukseen ei soveltuva ratkaisu, mutta täytyy kokeilla, hyvä idea, toimii varmaan ratatukissa.

- j o n i -

Siistien leikattujen karhennusten tekoon tarvitaan hyvät ja oikeanlaiset työkalut, näppärät sormet, paljon harjoittelua ja rutkastu kärsivällisyyttä. Oikotietä ei ole.

Näin uskonkin, mutta onneksi on näppärät sormet ja välillä pitkä hermo Nähtäväksi jää, mintä tällä saadaan aikaiseksi, kyselin vaan onko oikotietä onneen

- j o n i -

Ja toki kuviahan saadaan projektin edistyessä?

Joskus oli Ase ja erä-lehdessä juttua karhennuksen teosta. Vaatii vakaata kättä, ettei lipsahda. Sekin jo vaatii tarkkuutta ja hermoja, kun puhdistaa lakkauksen jämiä ja paskaa vanhasta karhennuksesta.

Jotkut käyttävät ohuesta messinkipellistä tehtyä stopparia siinä mihin uran pitää päättyä. Kannattaa muuten pysyä kohtuullisessa uratiheydessä niin on helpompi tehdä ja käytössäkin toimivampi.

Monet suosittelevat tekemään karhennukset jo aloitetun pinta(=öljy)käsittelyn päälle. Näkyy tehty ura paremmin. Pitäisi kuulemma tehdä ensialkuun vain ihan matalat urat ja sitten vasta uudella työkierroksella syventää.

Joo, tuo vähän kerrallaan oli se lehtijutunkin pointti. Kun saa alun timmisti linjaan, niin sitten hiljalleen syventää. Jos heti rouhasee isän kädellä, niin tietää mitä tapahtuu. Topparia on pakko käyttää ettei mene reunauurteet pilalle.
Mitenkähän tuo öljyäminen mahtaa pelata... kannattaa varmasti johonkin hukkapalaan ensin harjoitella ja kokeilla myös tuon kevyen öljyämisen kanssa ja ilman.

Ensimmäistä kertaa karhennusta tehdessä ehdottomasti ensin harjoitellaan hukkapalan kanssa, eikä vain hätäisesti rouhaista jotta nähdään millaista jälkeä työkalu tekee vaan tehdään valmis mallikarhennus reunoineen aivan viimeisen päälle. Aikaa siihen menee ja jollei ole lopputulokseen tyytyväinen ei kannata aseen tukkia ryhtyä pilaamaan ennenkuin on harjoitellut lisää.

Vanha sanontakin sanoo, harjoitus tekee mestarin No tuollainen terä ja varsisetti on nyt kytiksessä, joten kohta päästään harjoittelemaan !

- j o n i -

Mikäs sen TAK-85:n ja useiden tarkkuusilmakoiden karhennusmenetelmän nimi nyt olikaan? Ideana on siis naputella esim. nelipiikkisellä meistillä (matalat tylpät piikit) halutulle alueelle koloja tukkiin. Haulikossa varmaan ruton rujon näköinen, mutta laadukkaampaa jälkeä saa amatööri aikaan, kuin checkering-viilalla.