Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

"Kodin Taitosanakirja", 1935 antaa muutaman reseptin metallien täyttämiseen.

RAUTAKITTI 1)
-1 osa salmiakkijauhoa
-1 osa rikkiä
-16 osaa hienoa rautaviilajauhoa

Ainekset sekoitetaan pienen vesimäärän kanssa tahnaksi. Jos täytettävä rako on suuri, lisätään 4-10 osaa karkeaa rautaviilajauhoa.
Halkeama täytetään huolellisesti ja pinta tasoitetaan.
Korjattua esinettä kuumennetaan varovasti kunnes rikki yhtyy rautaan ikäänkuin palaen.

RAUTAKITTI 2)
-8-10 osaa kuivaa savijauhetta
-4 osaa ruosteetonta rautaviilajauhoa
-2 osaa ruunikiveä
-1 osa keittosuolaa
-1 osa booraksia

Ainekset jauhetaan ja sekoitetaan veden kanssa paksuksi puuroksi. Seos käytetään heti. Halkeama täytetään huolellisesti ja pinta tasoitetaan.
Kitin annetaan ensin kuivua miedossa lämmössä ja sitten kuumennetaan vähitellen kunnes se kestää kiehuvaa vettä ja hehkuvaa kuumuutta.

MESSINKIKITTI
-40 osaa messinkilastuja tai viilajauhoa
-sinkkikloridiliuosta
-5 osaa lyijyä
-1 osa tinaa

Messinkilastut pestään sinkkikloridiliuoksessa. Tina ja lyijy sulatetaan ja messinkilastuja lisätään sekoittaen kunnes seos näyttää messingin väriseltä. Kuuma seos kaadetaan halkeamaan. Seoksen sulamispiste on noin 300 astetta.

Jos joku kokeilee näitä ohjeita niin kertokoon kokemuksiaan myös meille toisille

Rautakitti 1 näyttäisi aika simppelille aineiden puolesta, tuotahan on koitettava jahka aikaa löytyy.

Kun olet kokeilut niin raportoi ihmeessä miten on toiminut.

Salmiakkijauhoa ja pastilleja ostettiin pikkupoikina apteekista ja oltiin sitten onnellisina turpa mustana. Mistäs noita muita aineita nykyään saa? Ennen löytyi apteekista melkein mitä vain kemistin kokeisiin, mutta nykyisin taitaa olla pilleri ja salva -linjalla.

smokeball wrote:Mistäs noita muita aineita nykyään saa?

Täältä kannattaa kysyä ja kysyminen maksaa vaan puhelun hinnan...
http://www.haganol.fi/

Alkuviikosta voisi pyörähtää apteekissa, paikanpäällä noissa ei juuri mitään löydy joten tilaukseen menee varmasti.

Mahtaako peruskoulussa enää olla kemian harjoitustöitä? Ennenvanhaan kemianluokissa oli salmiakkia, rikkiä ja paljon muita aineita. Jostainhan niitä kouluihinkin hankitaan pienissä erissä

Itse tekemällähän noita aineita. Ei ainakaan meikäläisellä, laborantin, prosessiteknikon ja prosessipuolen DI:n koulutuksella ja 40 vuoden alan kokemuksella olisi mitään vaikeuksia.

Salmiakki on ammoniumkloridia jota tulee kun suolahappoa neutraloi ammoniakilla hissuksiin (lämpöä syntyy niin että seos lentää kattoon jos kaiken lisää kerralla.) niin että seos tulee neutraaliksi, väkevöi haihduttelemalla hissuksiin kuiviin.

Salpietarieita saa taas neutraloimalla typpihappoa natronlipeällä, kalilipeällä tai ammoniakilla riippuen mitä salpietareista haluaa.

Kaupoistahan noita raaka-aineita matalapitoisina kemikaaleina löytyy puhdistusainehyllyistä kun osaa lukea purkin kyljestä sisällön. Siellähän niitä "kodin putkimiehiä" ja "ändejä" yms on.

Rikkiä käytettiin ennen maalaistalojen navetoissa kärpästen yms hävittämiseksi polttamalla sitä. Aineen kansanomainen nimi oli "tulikukka". Meidänkin vintillä sitä ajelehti aikanaan kattilallinen.

Mutta helpommin tietysti saa apteekista. Ja vaarattomammin. Nuo neutralointihommat vaativat suojalasien, käsineiden ja suojaavien vaatteiden käyttämistä.

Tulikukat on kasvilaji. Erittäin monikäyttöinen, rohdoksista ryöstökalastukseen ja valaistukseen. http://www.arkeo.net/kasvisivut/tulikukat.htm

Varmaan rikkijauhe on saman näköistä kuin jauhettu tulikukka ja siten nimitys olisi varsin luonteva.

Ennen oli myynnissä Oulun salpietaria, jolla oli mullistava ponnistusvoima petroolin kanssa...

Kyllä minä olen oikeassa. Enkä kovin monesti näissä kemian asioissa ole erehtynytkään. (Yli 50 patentissa lukee nimeni siellä keksijän kohdalla.) Lainaanpa esim tuota muistelijaa ettei tarvitse koulukirjoista alkaa scannaamaan.l.

Viestin otsikko: Lähetetty: Ma Maalis 21, 2005 9:05 pm


Liittynyt: Ke Maalis 16, 2005 12:19 pm
Viestit: 10552
Paikkakunta: Helsinki Rikkikaivoksia on olemassa. Joskus tuli ohjelmakin niistä. Keltasen pölyn keskellä parveili kaivosmiehiä, joiden keuhkot sanovat melko nuorella iällä poks.

Joskus rikkiä käytettiin mm. kellareiden kuivaukseen ja kasvihuoneilla vielä 1940-luvulla torjunta-aineena. Vieläkin sitä käytetään mm. hoitovoiteissa (Rikkibemetson). Muistaakseni kauppanimi oli Tulikukka.

Tuotenimi on valittu ilmeisesti samoin perustein kuin nykyisinkin. Herättää positiivisia mielikuvia ja tuntuu perinteiseltä.
En minä toki mitenkään epäile muistiasi ja ammattitaitoasi. Olipahan vain sellainen assosiaatio tuon tulikukan vanhempaan merkitykseen.

Kyllä minulle kerran muuan vanhempi mies näytti luonnossa tuon tulikukan ja komeastihan se roihahti kun yläpuolella oli palava tulitikku ja kukan vartta näpsäytti luunapilla.

Tuo "Tulikukka" niminen rikki oli myynissä sellaisina dynamiittipötkyn paksuisina pötkylöinä, Pötköt olivat jonkinlaiseen paperiin käärittyjä kun sellaisia näin.

Jokos joku on kokeillut tuota rautakittiä?

Voisin itsekin ruveta värkkäilemään ainakin tuosta G-43:stani rokonarpia vähemmäksi. Häätyy vain ensin reistata tuota konstia johonki yleisempään raudankappaleeseen (jos toimii, niin DUV-44:kin saa uuden pinnan)

Semmoinen asia kiinnostaisi myös, että tarttuukohan korjattuun pintaan sinistysaine (esim. ebonol 34) tai kromaus?

Vähän OT

Joskus rikkiä käytettiin mm. kellareiden kuivaukseen ja kasvihuoneilla vielä 1940-luvulla torjunta-aineena

Itse alan ihmisenä voin kertoa että käytetään vielä nykyäänkin.
http://www.schetelig.com/index.php?259
Löytyy kohdasta muut aineet. Myös lannoiteosastolta löytyy kaikkea mukavaa.
http://www.schetelig.com/index.php?1085
Nykyään tosin esim kaliumnitraattia ei myydä kuin "tutuille" asiakkaille.
Hinnat ovat aivan toista kun esim. apteekissa eli edullisia