Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Onko tämä kuparoitu 7,5cm Pak 40sen hylsy kuvassa Suomen armeijan tekosia? Olen nimittäin nähnyt vastaavasti päälystetyn hylsyn kahden muunkin keräilijän kokoelmissa.

Minulla kävi tänään melkoinen tuuri ja onnistuin löytämään kerralla 2kpl noita Vihertäväksi lakattuja ja kylkimerkittyjä hylsyjä(monen muun aarteen lisäksi) melkolailla hienossa kunnossa.Nyt mietinkin että pitäisikö kokoelmassa säilyttää sekä kuparinen että lakattu.





Tuollainen lakattu ja kylkimerkitty olisi ehkä siis vaihtariksi jos jollakin on jotakin mielenkiintoista tarjota vaihdossa.

Kuparipinnoitteen alkuperästä en ole varma. Sakuillahan kyllä oli ainakin pienempiä hylsyjä myös kuparoituina.

Kyseistä hylsyä olen alkuperäispintaisena nähnyt sekä messingöityjä että harmaaksi fosfatoituja.

HL/A wrote:Kuparipinnoitteen alkuperästä en ole varma. Sakuillahan kyllä oli ainakin pienempiä hylsyjä myös kuparoituina.

Kyseistä hylsyä olen alkuperäispintaisena nähnyt sekä messingöityjä että harmaaksi fosfatoituja.

Minullakin oli aikanaan suoraan Saksasta minulle tulleita ilmeisesti maalöytöisiä kaksi kappaletta mutta ne olivat kylläkin ihan lakattuja rautahylsyjä.Niissä näkyi vielä hiukan siellä täällä saksalaisten kylkikirjoituksia.Hylsyjen peräpäästä oli n.10-15cm vielä täysin ruostumatonta.Harmaan värinen,mutta jonkinlainen lakkapinta hylsyissä oli ollut.Ruostekkin kupruili hienosti vielä tuon lakkapinnan alla.

Itselläni kaikki (2 kpl) alkuperäisillä saks. kylkimerkinnöillä varustetut 6340 St -hylsyt ovat fosfatoituja – mitä ilmeisemmin keväällä -44 tänne saapuneita. Ilman saks. kylkimerkintöjä olevia -44 messingöityjä hylsyjä olen pitänyt uiton uudelleenlataamina ja -pinnoittamina.

Otanta on toki kovin pieni edes ko. vuodelle, mutta miksi käyttää muuta jos ja kun nopea ja halpa (rauta)fosfatointi on riittänyt?

Sakuilla taisi messingöinti ainakin alkuvaiheessa olla yleisin rautahylsyjen pinnoitustapa jolla saadaan varsin hyvin korroosiota estävä pinta. Ei kuitenkaan ole aivan helppo ja halpa pinnoitustapa joten fosfatointi, kuparointi +/tai lakkaus tulivat kuvaan myöhemmin.

Hylsyissä joissa on sähkönalli ei voitu käyttää lakkausta eikä kai fosfatointikaan oikein hyvä pinnoite ollut.

Olen tehnyt jonkin verran galvanoteknisiä harrastushommia joten kerran aloin tutkia myös messingöintiä. Selvitettyäni prosessin kulun sekä sen että tarvitaan syanidipohjaista liuosta jätin asian siihen.

Käsittääkseni meillä hylsyt kunnostettiin vain kemiallisesti/mekaanisesti puhdistamalla ja lakkaamalla. Puhdistetun teräspinnan kuparointi kuparisulfaattiin kastamalla on helppoa mutta ei se juurikaan suojakerrosta anna.

Saksalaisten manuaali: Munition der 7,5cm Panzerjägerkanone 40 h.dv.48177 (7,5cm Pak40)

Kertoo hylsystä 6340 St seuraavaa:
Vermessingt (Messinkipäälystetty)

Epäilemättä näin on ollut vielä 1941-42. Vuonna -44 resursseja (aikaa, värimetallia, kemikaaleja) tuskin tuhlattiin ihan samalla tavoin. Tosin lienee ihan mahdollista, ellei peräti todennäköistä, että 6340 St:n fosfatointi otettiin käyttöön vain osalla linjoista.