Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Trondenes, Norja. Paikka on Harstadin kaupungin pohjoispuolella muutaman kilometrin päässä.



40,6cm SK C/34


Kuvassa opas joka kertoo paikasta ensin norjaksi ja sitten englanniksi.


Trondenesissä on näitä Adolf kanuunoita neljä, joista yksi on kunnostettu museoksi. Kanuuna on sotilasalueella, joten siihen ei voi tutustua omatoimisesti. Sotilasalueen ulkopuolella lähtöpisteenä toimii parkkipaikka. Aitaan on kiinnitetty kyltti, josta ilmenee opastettujen kierrosten alkuajat. Paikalle(museoon) päästäkseen tarvii myös oman kulkuneuvon. Parkkipaikalle tulee opas omalla ajoneuvolla ja perii maksun 60NOK/aikuinen. Oppaan perässä ajetaan portille, josta sotilasajoneuvo saattaa letkan museolle. Kierros kestää noin tunnin. Jos menet paikalle, ota kuvia sitä mukaan kun paikkaa kierretään. Kierros alkaa alakerran tiloista, jonne ei enää palata uudestaan. Ulkona on hieman aikaa kuvata vapaasti. Ainoastaan museolla saa kuvata, muualla kuvauskielto.

Tuolla lisätietoa: http://eng.adolfkanonen.com/The-Adolf-Guns

Tuolla Batterie Dietl:ssä ei ole kanuunoita ollenkaan, pelkästään perustukset. Theon kanuunoita mainostavat euroopan ainoiksi jäljellä oleviksi.

Putken paino.

Tuonne ois voinu ryömiä..mutta ku on nämä leveät hartiat

Siinä on jo murkula sellainen sopivan kokoinen.Sopisi minullekkin kokoelmiin 1kpl.

Siinä on lähtenyt putkesta tavaraa murkulan mukana jokunen kilo joka laukauksella.Ainakin Kristiansandin patterin 38cm SK C/34 tykeillä kului putkesta metallia joka laukauksella jokusen kilon.Ja niissä ei kranaatti sentään painanut kuin 800kiloa.

montakohan laatia tuollainen putki kestää?

Opas kertoi, että ammuttaessa 56 kilometriin, morkulan lentoradan lakikorkeus oli 21 kilometriä!
Ja että nitsit toi rakentamista varten kaiken muun paitsi hiekan. Rakennustöihin käytetyn norskihiekan täytyi sitten olla yli 60 metrin korkeudesta meren pinnasta. Oppaan mukaan nitsit tiesi, että maa nousi Norjassa jääkauden jälkeen sen verran, että yli 60 metriä nyky merenpinnasta hiekka oli suolatonta. Tiä sitte...legendaako vaiko totta.

Onkos kukaan käynyt tuolla Batteri Dietl:ssä? Missähän kunnossa perustukset on ja pääseekö sinne sisään.

https://maps.google.fi/maps?hl=fi&ll=67 ... 1&t=h&z=15

Komea kanuuna! Nämä 40,6 cm SK C/34 -tykit kehitettiin alkujaan H-luokan taistelulaivoja, jotka sitten jäivät rakentamatta.



Kuvassa H39-versio, myöhemmät versiot olivat aina vain isompia (ja mahdottomampia..)
Uppoama: H39: 56,444 t, H41: 68,800 t, H42: 90,000 t, H43: 111,000 t, H44: 131,000 t
Pituus: H39: 277.8 m, H41: 282 m, H42: 305 m, H43: 330 m, H44: 345 m
Verrokit: Bismarck 41.700 t / 241,6 m; Yamato: 72.800 t / 263 m; Iowa 45.000 t / 270 m
Uppoaman vetailtavuutta heikentää, kun ei tiedä, onko kyseessä tyhjä, normaali tai suurin mahdollinen..

40,6 cm SK C/34 (SK= Schiffkanone, laivatykki) oli suurin Saksan merivoimia varten valmistettu tykki, vaikka suunnitelmia oli porata siit 42 cm ase - tiettävästi tällaista muunnosta ei tehty.

Putkipaino tuolla jo oli esillä, putken pituus oli 52 pituuskaliiperia eli 21,13 m. Laivaan tarkoitettua versiota tehtiin vain muutama, isommalla 460 litran panoskammiolla varustettua rannikkotykkiä ilmeisesti vajaat kymmene kappaletta. Kun laivoja ei saatu valmiiksi, laivatykeille tehtiin rautatielavetit.

Lähtönopeudet olivat tämän kokoluokan aseelle kovia - uudella putkella n. 1.050 m/s. Laivakäyttöön tarkoitetut ammukset painoivat 1.030 kg, rt:tä varten oli myös kevyempiä 610 ja 600 kg:n miinakranaatteja. Suurin lähtönopeus saavutettiin juuri näillä kevyillä rt-ammuksilla. Panoksia oli viisi-kuusi erilaista, painot 130..205 kg. Näissä kuten useissa muissakin saksalaisissa järeissä tykiessä käytettiin kartusihylsyä tiivistämään panoskammion peräpäätä, hylsy ei ollut koko panoksen pituinen, ensimmäinen puolipanos oli kangaspussissa, toinen kartussihylsyssä, lataus tapahtui kuitenkin niin, että molemmat panos-osat hylsyinen työnnettiin putkeen samalla kertaa.

Tulinopeudeksi ilmoitetaan 2ls/min. Tuo 56 km maksimikantama saavutettiin vain kevyimmällä "Adolf"-ammuksella 52 asteen korolla.

Putken ikä järeillä tykeillä jää yleensä lyhyeksi, kova lähtönopeus viittaa myös lyhyeen ikään.. Näillä putkilla se olisi ollut n. 180..210 ls.

Lähteen mukaan noilla Norjan tykeillä ammuttiin viimeisen kerran 1957 ja käytöstä ne poistuivat 1961. Toisen patterin tkyit myytiin pian sen jälkeen romuksi, jäljellä oleviakin tarjottiin myyntiin, muttei ilmeisesti käynyt kaupaksi (onneksi).

200lks...no ei sillä aivan hirveetä asemasotaa vielä käydä....ja vaihtokin on kohtuullinen urakka jos olisi varastossakin valmiina varapiippu.

Oppaan mukaan kranun iskemästä 50 metrin säteellä kaikki muuttui tomuksi(vaporized). Varmaankin tarkoitti tuota yli 1000 kilon sirpalekranua. Ja kuinka laajaltihan maamaaliin ammuttaessa paine lakasi aluetta matalaksi?

Yleensä näiden suurten meritykkien tuli oli ajateltu läpäisemään vahvasti panssaroituja maaleja ja teho ilmoitetaan siksi läpäisynä eri iskukulmilla. Tästä erityisestä aseesta en löytyänyt tarkkoja lukuja, mutta jenkkien laskukaavalla on tultu siihen tulokseen, että n. 9 km päässä läpäisy kylkipanssariin olisi ollut n. 640 mm - kanteen kuitenkin vain 36 mm (ammus lentää aika laakaa rataa..), 18 km päässä kylkipanssaria n. 460 mm ja kantta n. 80 mm, vasta tosi pitkillä etäisyyksillä - esim. 36 km, läpäisykyky alkaa lähestyä samaa - 260mm kylki / 215 mm kansi - tässä oli siis tiedot tuolla reilu tonniselle panssarikranulle.

Miinakranaatin paineiskun tappavaksi alueeksi tällä kaliiperilla eräs lähde arvio n. 150 metriä. Asevaikutus "pehmeään maaliin" riippuu tietysti maalla maaperästä. Jos ammutaan aikautettuna, niin räjähdyskorekudella on merkitystä.

Putken vaihto ei voi olla vaikeaa - sehän tapahtuu helposti komennolla "putki vaihda!"
Olikohan tuolla linnakkeilla varaputkia? Esim. Örön linnakkeella on ollut 305 mm varaputket (1/tykki) ilmeisesti jo alusta lähtien.