Tässä muistokiven kohdalla Utin punakaartilaiset ampuivat kaksi viereisessä mökissä piilotellutta talollista. Sutela oli lähtenyt hakemaan unohtunutta takkia mökistä ja todennut etteivät tutut miehet ampuisi. Nooh, ampuivat kuitenkin. Viikon päästä vappuna Myllykoskelle saapui valkoisten etujoukot ja ilmiantaja hirtettiin asemalla koivuun, jossa sai roikkua viikon kansan nähtävänä.
Ei oikeaan, ei vasempaan, vaan eteen eestä Suomenmaan.
Kovaa ja raakaa on ollut touhu tuohon aikaan, huh. Alku kesästä tuli ajeltua ohi tuosta Länkipohjasta jossa käytiin taisteluja, kamera kun oli matkassa niin pari kuvaakin tarttui mukaan.
Tuossa Matti Laurilan kaatumapaikalla oli vielä 10-vuotta sitten todella vanha ja sankka metsä. Ei tuosta Laurilan kaatumapaikasta tainnut täällä Pirkanmaalla päin tietää oikein kukaan juuri mitään muuta kuin sen, että "jossain tuolla alueella" se oli. Kaatumapaikka lähti kuulemani mukaan paljastumaan sillä, että noissa Laurilan joukoissa mukana ollut veteraani oli vuosikymmeniä taistelujen jälkeen käynyt taistelupaikalla ja silloin merkannut tarkan kaatumapaikan ilmeisisti siten, että laittoi siihen kiven merkiksi. Mukana oli ollut silloin myöskin jo nuoremman polven väkeä.
Asia pysyi edelleenkin tästä eteenkin päin vuosikymmeniä vain tämän merkinnän ja muutamien henkilöiden tiedossa. Kun tuossa ihan 2000-luvun alussa Orivesi - Jämsä tielinja kunnostettiin oikein viimeisen päälle, niin metsäkin kaadettiin taistelupaikalta, tieltä tehtiin liittymä muistomerkille ja siihen tuli oikein tienviitta opasteeksi muistomerkille. Samaan aikaan hommattiin tuo kuvan pronssinen (kait sitä?) muistolaatta paikoilleen.
Tuo toinen muistomerkki on sitten puolisen kilometriä Laurilan kaatumapaikasta Länkipohjan keskustaan päin menevän kapean hiekkatien varrella. En tiedä miksi tuo iso monumentti on tuossa kohtaa kuin on, mutta ilmeisesti tuolta kohtaa punaiset sitten iltapäivällä lopulta vetäytyivät Länkipohjan keskustaan ja pakenivat sitten Längelmäveden jäätä pitkin kohti Orivettä. Ne, ketkä erehtyivät antautumaan teloitettiin "vanhan kansan puheiden mukaan" viimeiseen mieheen "kostoksi" Lauriloiden kaatumisista. Tällä asialla ei ainakaan ns."valkoisen" kirjallisuuden puolelta juuri paljon "hehkutella", mutta näyttää muodusteneen sellainen käsitys, että teloitettuja olisi ollut n.70 henkeä. Längelmäen hautausmaalla on ns. "punaisten muistomerkki", jonka alle on haudattu 129 taisteluissa ja teloituksissa kaatunutta punaista.
Tuossa on muuten noin kymmenen metriä ennen tuota laattaa maassa valtavan kokoinen kuusen kanto. Laskeskelin kerran siitä vuosirenkaitakin ja minusta (ei ollut suurennuslasia ja osa renkaista oli tosi kapeita) niitä oli ylitse sata. Tuo puu oli siis jo silloin kasvanut tuossa samalla paikkaa vinhassa luotisateessa, kun Ukko-Laurila kohtasi matkansa pään. Kun katsoo paikka oikein paikanpäältä, voi hyvin kuvitella, kuinka Laurila on ollut tuolla laatan takana olevassa notkelmassa suojassa ja kun on noussut sieltä ylös lähteäkseen hyökkäykseen, on konekiväärisuihku kaatanut Laurilaan.
Samaa kantoa katselin minäkin, ja samoin miettein. Alkuperäinen tiehän on noin 200-300 m itään nykyisestä , mutta muistelisin että jonkinlainen kehno opaste paikalle olisi ollut jo aiemminkin. Mutta tuossa linkki asiaan.
Tuuloksen Syrjäntaan taistelussa 12 kaatuneen Saksalaisen sotilaan hautamuistomerkki.
Sijainti noin 3 kilometriä valtateiden 10 ja 12 risteyksestä Hämeenlinnaan päin,aivan tien vieressä.
Tuo edellä oleva muistomerkki tunnetaan paikkakunnalla paremminkin nimellä "Lylyn monttu", koska siinä oli jo valmiina luonnon muovaama kuoppa ja kaatuneita punaisia kun oli melkoiset määrät, niin pääsi talvisaikaan kaikkein vähimmällä kun perusti tuohon kohtaan joukkohaudan.
hautakivi lahden mustankallion hautuumaalta.kuinkahan monta naista tähän on haudattukaan.seurakunnan työntekijöiden esimies kertoi minulle,että kyseessä on joukkohauta.