Nyt on sitten käyty oikein viimmesen päälle syynäämässä Joroisten Maanpuolustusmuseo. Valitettavasti täytyy tuottaa Tulenjohtomiehelle pettymys kuvien puuttumisesta, mutta ihan hyvät peruskuvat museosta näkee jo tuosta LV:n antamasta linkistä.
http://www.kuopionreservilaiset.fi/imag...2006-1.pdf
Meitä oli sellainen n. 20 hengen aktiivisesti asehistoriaa harrastava Hämäläis-Keski-Suomalainen joukkio liikkeellä, kun painuttiin Joroisiin. Bussimatkalla keskusteltiin kyllä ihan toisenlaisista asioista...
mutta kun museo sulki tämän retkueen sisäänsä, niin oltiin taas juttujenkin puolesta ihan tässä "omassa harrastuksessa".
Museon omistaja ei poikansa kanssa tällä kertaa kierrättänyt meitä m.36 kesäpuserossa (talvi kun on) mutta informaatio ja opastus olivat kyllä täyden kympin arvoisia.
Mosin-Nagant tarkka-ampujan kiväärit olivat kyllä hyvin kattavasti esillä, eikä kyllä äkistään tullut mieleen, että mikä versio niistä olisi puuttunut. Olipa mm. kivääri KRNKA / 1869 kal. 6 linjaa, sekä patruunavisiirissä patruunakin kyseiseen aseeseen. Patruunoita oli ollut aikaisemmin useampikin, mutta koska isä ja poika myös tarpeen tullen myyvät/vaihtavat tavaroita, niin muutama patruuna oli myyty. Patruunan hinta oli asettunut siihen 500 euron tietämille. Mallinuken päällä oli täydellinen m.36 kenttäpukuversio Jatkosodan ajoilta ja kaulassa roikkui AITO yhden viimeisistä elossa olevan Mannerhein-Ristin ritarin rintamakäytössä ollut Suomi Kp m.31/1. Ritarin toivomuksesta hänen nimeään ei tässä yhteydessä saa mainita kysyjille hänen elinaikanaan.
Muista mainittavimmista aseista voisin mainita VKT-pistoolin numerolla 0021, sekä m.27 ratsuväen kiväärin. Mosin-Nagant kivääreistä otin lähempään tarkasteluun syöttökoteloiden pohjat ja löysinkin kahdesta kivääristä ihan 1800-luvun viimeisinä vuosina muutaman kuukauden ajan valmistetun mallin, missä on koneellisesti tehty karhennus siinä kohtaa, mistä kantta vedetään auki. Toisen kannen reunoissa oli tiheä karhennus ja toisessa harvemmalla urituksella tehty karhennus.
Erilaisia kypäriä oli kattava valikoima, jopa sellaisiakin missä oli luoti pyyhkäissyt läpi kypärän. Jos potta oli ollut silloin jonkun päässä, niin eipä kyllä kantaja ole siitä hengissä selvinnyt. Suksia oli monen mittaisia, mutta yksi pari oli niin pitkä, että sanoisin suksien mitan olleen siinä 2,5 metrin paikkeilla. Erilaisia uniformuja ja sotilasvaatetusta löytyi sitten kyllä joka lähtöön. Oli suojeluskuntapukuja, punakaartilaisten tyypillistä vaatetusta, Lottapukuja ihan pienistä aikuisten kokoihin asti.
Toisissa vitriineissä oli valtavat määrät sota-aikana rintamalta otettuja valokuvia. Olipa sellainenkin kuva Jatkosodan alkuvaiheesta, missä kaksi neuvostoliittolaisten kuorma-autoa oli vetäytymässä rintamalta takalinjoille päin, kun olivat ajaneet suomalaisten väijytykseen. Autojen lavalla oli istunut kovasti porukkaa kun tuli oli avattu. Moni vainaja oli kuollut täsmälleen siihen asentoon, missä oli sattunut istumaan sillä hetkellä, kun luoti tavoitti. Autojen vieressä oli tiellä lavan reunojen alla useita lätäköitä, joita luulin vesilätäköiksi mustavalkoisen kuvan perusteella. Museon omistaja kertoi niiden lätäköiden olevan kuitenkin verta, joka oli tippunut tielle lavan reunojen rakosista.
Yhteen vitriiniin oli kerätty sitten vanhoja sota-ajan tupakka-askeja. Siinä oli Kerho, Sini-Kerho, Klubi 77, Työmies, Oiva, Saimaa, Fennia, Fennia 2, Malta, sekä VALIO-merkkisiä hehkumattomia tulitikkuja. Sitten oli erilaisia sota-ajan puhdetöitä, sekä tietysti puhdetyöpuukkoja, missä tuppi oli tehty lentokonealumiinista, joissain puukoissa jopa kahvakin. Kaikista erikoisin nähtävyys oli minulla kuitenkin sota-aikana valmistettu sian karvoista tehty köysi. Enpä ole eläissäni nähnyt niin karvaista köyttä. Karvoja sojotti koko köyden mitalla kaikkiin mahdollisiin suuntiin...
Sanonta "yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa". Oliskohan tuossa nyt ollut juttua yhden kuvan verran?