Tigr -02 7,62x54R Premier Legion ensilaukakset ammuttu

[CH]

SVDS:n piippu on Dragunov.netin mukaan 565 mm ollen siten 45 mm Tigriä pitempi. SVDS:n piipun seinämävahvuus on myös muistaakseni 0,5 mm puoleltaan Tigriä tai SVD:tä paksumpi. Sisämitoissa ei pitäisi olla eroa.

Jaa-a, minäkin ihmettelen ennen kaikkea tuota pystysuuntaista hajontaa. Henk. koht. olen tottunut ampumaan etupäässä hihnatuelta, tiedä sitten, onko bipodia käytettäessä huomioitava joitain erityisiä seikkoja. Tigrin tähtäinkuva on ainakin omalle silmälle erittäin hyvä, mukavan väljä U-hahlo ja suora tolppajyvä. Mielestäni tähtääminen on varmempaa kuin m/28-30:llä, mutta kasat ovat merkittävästi huonompia. Erityisesti Kiinan A-tarvikkeella syntyvät 15 cm läjät ovat jotain käsittämätöntä.

Parhaat (MOA:n luokkaa) tulokset tällä aseella olen joskus ampunut 8 g RK-luodilla, mutta ne olivat etupäässä kolmen laukauksen kasoja, joissa tuurin osuus on huomattava. 10-15 laukausta kertoisi todellisesta tarkkuudesta jo enemmän, ellei moinen määrä ole liikaa ohuelle ei-vapaasti värähtävälle piipulle.

Ei ole tsekkipatruunaa näkynyt ainakaan pariin vuoteen, mikä on kyllä sääli. Kyseessä on kuitenkin ehkä tasalaatuisin tämän kaliiperin ylijäämäpatruuna. Olisikohan kellään kotimaisella maahantuojalla kiinnostusta hankkia novosibirskiläistä LVE:n kilpapatruunaa? Nämä erikois- ja parannetut erikoispatruunathan mainitaan jo Jurjevin kirjassa Urheiluammunta. Kasojen pitäisi mahtua kivääritaulun kymppirenkaaseen 300 matkalta. Sama tehdas (188) muuten valmistaa nimenomaan SVD:hen tarkoitetut 7N1- ja 7N14-patruunat.

http://www.lveplant.ru/pages_en.php?id=12

[Sapööri]

Olisikohan kellään kotimaisella maahantuojalla kiinnostusta hankkia novosibirskiläistä LVE:n kilpapatruunaa? Nämä erikois- ja parannetut erikoispatruunathan mainitaan jo Jurjevin kirjassa Urheiluammunta. Kasojen pitäisi mahtua kivääritaulun kymppirenkaaseen 300 matkalta. Sama tehdas (188) muuten valmistaa nimenomaan SVD:hen tarkoitetut 7N1- ja 7N14-patruunat.

Hyvät valikoimat tuolla tehtaalla, toivottavasti nähtäisiin tulevaisuudessa meidänkin markkinoilla-pakotteista huolimatta. Myös 188-ylijäämäpaukkuja näkee kehuttavan. Sama tehdashan tekee myös ne sotilaspatruunat, joita Yhdysvallat toimittaa esim. Afghanistanin hallitukselle ja "ystävällismielisille" joukoille. Noita LVE-leimattuja 147gr patruunoita on Amerikassa myös siviilimyynnissä, ovat vielä ruostuttamattomalla nallilla varustettuja. Olisi hyvää tavaraa SVT:lle ja Tigrille...ei tarvitsisi ampua kura-Wolfia tai likaisia kiinalaisia.

[CH]

Totta, teräshylsyinen 9,7 g S-luotinen Wolf on eittämättä melkoista kuraa, omien kokemusten mukaan nallit syttyvät viivellä. Minulla on noita vielä useampi laatikko, pitäisiköhän purkaa vaikka kymmenkunta ja käyttää luodit omalatauksessa?

Asetalolla on perinteisesti ollut kauppasuhteita tuonne itään, pitäisikö tiedustella LVE:n saatavuutta? Ase-lehden vanhassa Dragunov-jutussa testasivat juuri tuota 13-grammaista TKIV-85:llä ja 30 laukauksen kasan sanotaan olleen 74 mm. Noin pitkässä sarjassa myös ampujan on oltava huippuluokkaa, ettei herpaannu kesken sarjan.

[igorrock]

Kas kun ette hanki progressiivista prässiä ja itse lataa panoksianne. Saisitte osumaprosenttiakin rutkasti paremmaksi. Vai kuuluuko sotilasaseella ampua vain ylijäämäpatruunaa....

[CH]

No minähän lataan, mutta Tigrin kohdalla siitä ei ole sanottavaa hyötyä. Ainoa etu ei-kaliumkloraattinallisista on se, ettei tarvitse joka session jälkeen kuurata piippua ja lataus- & sulkukoneistoa soodaliuoksella. Sitäpaitsi puolimoottori murjoo hylsyt siihen kuntoon, että ne ovat nopeasti entisiä. Vai onko progressiivinen prässi jokin autuaaksitekijä tarkkuuden kohdalla, minulla on kun vain yksiasemainen.

[igorrock]

Vai onko progressiivinen prässi jokin autuaaksitekijä tarkkuuden kohdalla, minulla on kun vain yksiasemainen.

Ei, mutta latausnopeuden suhteen kyllä. Eikö aseeseen saa konstruoitua minkäänlaita bufferia joka auttaisi hylsyjen kunnon suhteen ?

[CH]

Patruunapesään on koneistettu erityinen makkara KGB-poikain työn helpottamiseksi eli ei. Jo pelkästään senkin takia piipunvaihto houkuttaisi. Kromaus tietysti parantaa aseen kenttäkelpoisuutta, mutta tarkkuus on ainakin minulle se kaikkein tärkein tekijä, toki toimintavarmuus huomioituna. Millaisia vaatimuksia itselataavuus asettaa pesän tiukkuudelle? Onko pakko olla CIP-speksien horokkeimmasta päästä?

[CH]

Ketjun aloittaja kyseli tuosta soodaliuoksesta, joten laitanpa tähän reseptin. Oman liuoksen valmistin labralaatuisesta kemikaalista tislattuun veteen, koska hanavesiliuoksilla tahtoo olla taipumus saostua pitkässä juoksussa. Liuoksen tehokkuutta on toki vaikea mitata käytännössä, mutta kun vedin 3-4 soodaliuokseen kastettua tukkoa sekä pari kuivaa tukkoa piipun läpi, kromatusta pinnasta ei irronnut näitä seuranneella öljytyllä tukolla enää mitään. Vasta pronssiharjan käytön jälkeen tukkoihin tarttui jälleen palokarstaa. Uskallan siis suositella.

[igorrock]

Sen perusteella mitä tuttavieni kanssa olen keskustellut heidän jälleenlataushommistaan itselataaviin metsästysaseisiin, on mieleeni jäänyt käsitys että ihan normaali keskiverto-C.I.P -mitoitus on täysin riittävä. Ns. tiukka pesä näyttää joskus aiheuttavan ongelmia jopa pulttilukkoisenkin kanssa joten sellainen ei varmaan ole suositeltava itselataavaan.....

Onko tuo lähdeteos muuten Jurjevin Urheiluammunta vai mikä teos on kyseessä ?

[CH]

Vähän arvelinkin, että tiukka match grade -pesä aiheuttanee luotettavuusongelmia.

Jurjevin kirjahan tämä. Wanhaa hywän ajan tietoa.

[CH]

Olen joskus miettinyt, että valmistaisi SVD:n ohjeessa mainittua РЧС-liuosta, johon tulee 100 mL vettä, 20 g ammoniumkarbonaattia sekä 0,3-0,5 g kaliumdikromaattia. Lähinnä vain arveluttaa liuoksen käyttö, liukoisessa muodossa oleva kromi kun ei tee ihmistä ruostumattomaksi.

[CH]

Pari vuotta sitten Jenkkilään toimitettiin läjä naapurin tarkkuuspatruunaa. Tänne tuskin riitti ensimmäistäkään askia.

[CH]

Mielenkiintoinen testi tehtaan 188 tekemillä 13-grammaisilla Экстра-patruunoilla, aseina Tigrit 620 mm ja 530 mm piipuilla. Piipunpituuksilla on yllättävän suuri vaikutus lähtönopeuksiin, samoin kaasuportin asennoilla. Tarkkuus 100 metriin samaa luokkaa kuin omissa testeissä 60-70-lukujen LPS-patruunoilla, joskin kummankin kasan kärpänen poistettuna oltaisiin 1,5-2,0 MOA luokassa.

http://www.ada.ru/guns/ballistic/762x54 ... /index.htm

[CeeCee]

Patruunapesään on koneistettu erityinen makkara KGB-poikain työn helpottamiseksi eli ei. Jo pelkästään senkin takia piipunvaihto houkuttaisi. Kromaus tietysti parantaa aseen kenttäkelpoisuutta, mutta tarkkuus on ainakin minulle se kaikkein tärkein tekijä, toki toimintavarmuus huomioituna. Millaisia vaatimuksia itselataavuus asettaa pesän tiukkuudelle? Onko pakko olla CIP-speksien horokkeimmasta päästä?

Näköjään tuolta rakkaalta rajanaapuriltamme tulee tavaraa milloin mitäkin. Oma pitkäpiippuinen (620mm) tigrini ei tuollaista makkaraa hylsyihin jätä.

[CH]

Tuo makkara tuli ohjekirjan mukaan käyttöön 1995 ja omassa kehyksessä on leima 06. Tehdasspeksi lupaa maksimihajonnaksi avotähtäintä käytettäessä neljällä laukauksessa 60 mm / 100 m ja optisella tähtäimellä vastaavasti 50 mm. Brosyyrin loppuosassa aseella sanotaan ammutun kolme neljän laukauksen kasaa avotähtäimin ja niistä suurimman sanotaan olleen 42 mm. Patruunaa ei kerrota, mutta koska solttuversiot tulevat luultavasti samalta linjalta, voisi tyhmempi kuvitella patruunan olleen vaikkapa 7N1 tai 7N14.

Tuossa pari läjää itseladatuilla 150 metriin. Vasemmalla 12 g Scenu, jonka takana 3,10 g N140:sta ja oikealla D-166 vauhditettuna 2,98 grammalla samaista ruutia. Ulosheitto pelaa nippanappa, mutta luisti ei yllä jäämään taakse sarjan loputtua. Piippu lienee melkoinen horoke, kun tuolla Scenu-latauksella hylsyt nokeentuvat, vaikka ollaan jo lähellä maksimia. D-166 vaikuttaa tässä suhteessa asiallisemmalta.

Millaistakohan juntturia mahtaisi tulla, jos supistaisi aseella ammutut hylsyt vain kaulasupparilla tuohon makkaran yläreunaan asti?