Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tässäpä linkki jotta päästään "fiiliksiin" http://www.youtube.com/watch?v=AU0DJGid ... re=related

Ja sitten pari kysymystä tokarev ja simonov kivääreistä, toisissa ko kivääreissä on kiikarinjalan ura vamiina kehyksen kyljessä ja toisissa ei. -Onko kenelläkään mitään tietoa valmistusmääristä näiden suhteesta toisiinsa ?

Eikös SVT-40.ssä yleensä ole ura kiikarille, mutta jalan lukitusura puuttuu jv-versiosta?

" Vaikka kiväärien laatikko-osan takareunoissa oli yleensä aina urat kiikaritelinettä varten, tarkka-ampujakäyttöön alunperin valmistuneen aseen erityisenä tuntomerkkinä on telineen lukitusvipua varten tehty poikittainen viiste peräkappaleen yläpinnassa."

"vuonna 1941 valmistettiin 34.782 tarkka-ampujakivääriä m/STV-40 ja vuonna 1942 vielä 14.210. Tuotanto lopetettiin kuitenkin jo 1.10.1942."

Palokangas III s.72-73.

" Huhtikuussa 1940 Tokarev m/38 -kivääriin suunniteltiin kiinnitysosat kiikaritähtäintä varten. Erikoismallinen lyhyt tähtäyskaukoputki kiinnitetään haarukkamaisella telineellä laatikon takareunoihin. Tätä varten myöhempiin tuotantoeriin kuuluvissa aseissa on jalustan kiinnitysurat."

Palokangas III s.70.

Tuo kiinnitys ura juttu(kevennys) taitaa olla kömmähdys palokankaalta,tarkoitan siis näitä pitkittäin olevia uria...,omassa ja useassa muussa(mm.sotamuseon)tokarev m-38 jotka on valmistettu-39(ja-40 valmist.)on nuo urat aina valmiina poikkeuksetta ja olen täysin varma ettei näitä ole sepitetty jälkeenpäin ja jyrsitty uria kehykseen...
Ensimmäisen urattoman kehyksen olen nähnyt m/40 joka valmistettu-42 ja toisen urattoman avs-40(-43).
Jenkkilän keräilijöiden mukaan urattomat kehykset tehtiin v-42 lähtien jolloin tarkka-ampuja mallin tuotanto keskeytettiin mutta jo-41 osaan jätettiin urat jyrsimättä.
Onpa puna-armeijan tokarev m-38 opetus taulussa piirretty myös nuo urat ...
Vaikka palokankaan teokset on asekeräilijän kiveen hakattuja teoksia on ilmeisesti kirjoittajalla mennyt aikajana jotenkin väärinpäin kirjoitusvaiheessa ja joka on jäänyt oikoluku vaiheessa huomiotta ja tieto jää virheellisenä elämään..
Vai onko vaan epäselvästi ilmaistu ja palokangas tarkoittaa kehyksen päällä olevaa uraa johon jalusta lukittuu..

Pari kommenttia edellisiin. Olen törmännyt vain muutamaan SVT 40 aseeseen, johon noita pitkittäisiä uria ei ole jyrsitty. Ainakin kaksi asetta tiedän vuodelta 1941 ja yhden vuodelta 1942. Kaikissa tapauksissa aseet on valmistanut Tulan tehdas. Tuon urattoman SVT:n voisi sanoa olevan kohtalaisen harvinaisen tapauksen. AVT 40 aseissahan noita uria ei ole ollenkaan.

Myös AVS kivääreissä on tuo kiikarille tarkoitettu ura jyrsitty valmiiksi. Osassa aseista on urassa pienet poraukset kiikarinjalassa olevia ruuveja varten, joten ilmeisesti nämä aseet oli tarkoitettu tarkka-ampuja käyttöön.

Lainasin tuolta Garand keskustelusta tämän pätkän tänne, kun käy tuo minun kysymys paremmin tähän ketjuun..

JTV wrote: Asiaan jonkin verran perehtyneenä suositan kyseiselle kiväärille toimintavarmuuden kannalta parhaana ylijäämä-patruunaa jossa kevyt Varsovan liiton luoti (9.6 - 9.7 grammainen kokovaippa) ja (kuten mainittu) rautahylsy.

Mitenkäs se muuten on, eli onko SVT-38/40 suunniteltu ampumaan tuota 9.6 g L-luotia vai 11.8 g D-luotia?

Tuosta kun on ollut debattia molempiin suuntiin niin arvelin, että täältä voisi vielä kysellä. Itsellä on ollut käsityksenä se, että tuo kevyt luoti olisi ollut suunnittelussa aiottu a-tarvike, mutta toisaalta D-luoti oli ollut enemmän tai vähemmän käytössä jo useamman vuoden, eikä se ollut pelkästään kk-käyttöön tarkoitettu. Näin ollen sekin olisi voinut olla aiottu a-tarvike. Suomalaiset taas rintamalla huomasivat, että 13 g D166 oli ilmeisesti sopimattoman raskas mikä aiheutti osan aseiden nopeasta kulumisesta ja aserikoista. Tämä taas puhuisi kevyemmän luodin puolesta.

Löytyykö JTV:ltä, JVA:lta tai muilta tarkempaa tietoa?

Käsittääkseni tuo raskaampi 11,8g D-30 luoti oli tarkoitettu lähinnä konetuliaseisiin. Kevyempi s-luotinen 9,6g tyyppi L (M1908) oli sitten tarkoitettu kivääreille. Tokarev-kivääristä painetussa oppaassa (1941) aseessa käytettäväksi patruunaksi mainitaan ainoastaan tuo M1908.

JVA wrote: Tokarev-kivääristä painetussa oppaassa (1941) aseessa käytettäväksi patruunaksi mainitaan ainoastaan tuo M1908.

Kiitos! Arvelinkin, että täältä saa vastauksen viitteineen.

Tulipa tuossa taas oma SVT-40 kaivettua kaapista, kun muistelin että on ilman kehykseen koneistettuja pitkittäis uria ja niinhän tuo olikin, Izhevskin tuotantoa vuodelta -41. Olisi kyllä mukava tietää paljonko tätä variaatiota on linjoilta ulos pukattu, mutta tuon selvittäminen voi olla melko mahdoton tehtävä, tai mikäli ei olisi, niin luvut luulisi jo jostain löytyvän...?

Jenkki foorumeilla on juttuja mutta niihin kyllä kannattaa suhtautua varauksella...luotettavinpia ovat tällä foorumilla joita löytää myös jenkki foorumeilta..saksan hyökkäys/nopea eteneminen ja tehtaitten evakuointi oli sellainen katastrofi ettei venäläiset itsekkään osaa sanoa ja heitä nyt suuresti kiinnosta "pikku asiat".Vähemmän huomattavasti muistelisin noita urattomia valmistetun,meillähän pääasissa saatiin keväällä/kesällä valmistettuja saaliiksi joissa urat on.
Jenkkilässä olevat svt on suureksi osaksi sodan jälkeisiä(paitsi meitä viedyt joita tosin osaa täälläkin"paranneltiin")ns. lkp aseita eli kootut teokset ja niissä on osia mitä on laatikosta käsiin tullu,samalla tapaa kun meidän kiväärit joita korjattiin/kasattiin kaikista sopivista osista sodan jälkeen varikoilla,itse näin varusmies aikana -39 jossa patruunapesässä ven.teksti ja harakanvarpaita...mielenkiintoista olis tietää tuo suhde/määrä.

Minun SVT 40 on otettu metsästyskiväärin luville v.1962 ja siitä oli katkaistu liekinsammutin joten laitoin siihen uuden uudelleen mustatun joka ei muuten näytä hyvältä muuten käytetyssä ja kuluneessa aseessa(ohutkaulainen tukki kuitenkin hienossa alkuperäisessä lakassa).Numerotarkka kuitenkin ja tarkka myös ampuessa.Olen onnellinen kolmas virallinen omistaja,siis toinen sen suomeen jäännin jälkeen.ase toimii hyvin enkä ole ampunut sillä kotimaista patruunaa vaan ainoastaan itäpuolen sellaista.

Mitenkäs yleinen AVT-40.n on Suomenmaassa? Armeija myi omansa ulkomaille, mutta jonkinverran noita löytynee. Olis vain tiedossa yksi josta omistaja olisi luopumassa ja mietiskelen mitä siitä kannattais maksaa.

Tarkoitat varmaan alkuperäiskuntoista ja numerotarkkaa peliä? Sellaisia tuskin on kovin montaa, eihän AVT-40:jä kovin paljon sotasaaliiksi jäänyt. En muista, mitä Palokankaan kirjassa sanottiin, mutta armeijan kirjoihinkin AVT-40:jä tuli aika vähän. Näin ollen tuskin niitä on kotiakaan kovin montaa rintamalta tuotu.

Palokankaan opuksen mukaan:
AVT-40:t havaittiin itänaapurin kalustossa Suomen rintamalla ekan kerran talvella 1943 - 1944 ja sotavankitietojen mukaan niitä alettiin jakaa kyseisen rintaman joukoille helmikuussa 1944. Vuoden 1951 inventaariossa niitä oli kirjoissa 243 kpl, joista vain 30 kpl joukoilla ja loput varikoissa. Näiden lisäksi niitä oli kuitenkin osiksi purettuina tai muuten muuksi kuin osina käytettäväksi sopimattomaksi luokiteltuina (yleensä johtuen loppuun kuluneesta piipusta) kaikkiaan 836 kpl. Käytön loputtua 50-luvun lopulla kokonaiset kiväärit myytiin ulkomaille ja osamateriaali myyty romuna.

Eli sarjanumerotarkka erittäin harvinainen ja ei-sarjanumerotarkka sekin harvinainen?

Saattaa se deko-kiväärikin joskus maksaa.....

http://www.egun.de/market/item.php?id=4425622