Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Työkaverin appiukon jäämistöstä oli putkahtanut esiin kuvissa oleva Winchester Model 52 pienoiskivääri. Sarjanumeron ja tämän linkin mukaan ase on valmistettu vuonna 1927. Etujyvä on hävinnyt maailman melskeeseen ja mielestäni myös diopteri on vaihtunut matkan varrella. Lukko toimii ok, mutta piipun kunnosta ei ole mitään havaintoa. Kuvissa on vielä aseen mukana kulkenut panosrasia.

Google kaivaa aseesta kyllä tietoja uudelta mantereelta, mutta kiinnostaisi tietää asetyypin Suomi-historia. Onko se ollut kuinka yleinen ja kannattaisiko yrittää selvittää aseyksilön omaa historiaa tarkemmin?

Osaisiko joku kertoa aseesta enemmän ja mitähän sille olisi fiksuinta tehdä? Säilöä vai kunnostaa satunnaiseksi fiilistelyaseeksi?

PJ

No etujyvän sä kaipaat siihen. Mä veikkaan historiaa tohon sky:hyn js siinä ollut treeni ase. Ase ei näytä pahalta ja ei muutakun piippu puhtaaksi ja kokeilemaan.

Aseesi on ns. "First model, slow lock", eli pitkäiskuisella lukolla varustettu perusmalli tuotannon alkuajoilta. Joku on tosiaan asentanut diopterin aika "karkeilla otteilla" tukin kylkeä runnellen, joten keräilyarvo on sitä myöten selvä. Eipä silti, vaikka tukki olisi ehjäkin, ei aseen arvo tuossa kunnossa ole jenkkimarkkinoilla kuin 200 taalan tietämillä, Suomessa tuskin kukaan maksaisi edes samaa määrää euroja. Nämä "hidaslukkoiset" eivät jostain syystä ole jenkkien suosiossa, ns. "speed lock"-versio on paljon halutumpi. Suomessa olen nähnyt enemmän juuri näitä hidaslukkoisia, usein vielä paksupiippuisina tarkkuusmalleina, eli todennäköisesti niitä on tuotu jonkin verran 1920-luvun lopulla/1930-luvun alussa ihan kilpakäyttöön.
Ehdotukseni on, ettet ala ainakaan mitään isompia "entisöintitöitä" tekemään, putsaile ase, hanki jostain sopiva jyvä ja jos piippu on ok, niin paukuttele sydämesi kyllyydestä - tämä on sentään piekkari ajalta, jolloin aseet tehtiin ihan oikeasti teräksestä ja pähkinäpuusta, eikä mistään muoviseoksista ynnä muusta kelvottomasta p-skasta...

Kiitoksia tiedoista. Putsailin kivääriä hieman (teipeistä jäänet liimat yms. pois) ja se näyttää nyt edes vähän fiksummalta. Piipustakin sai puikon läpi, mutta aika jynssäyksen se kyllä vaatii, jos sillä ampumaan meinaa ruveta.

Tuosta piipun etupäästä ei tullut laitettua kuvia, mutta sitä jyväjalkaa on myös 'sepitetty' aika krouvilla kädellä. Jyvän asentaminen fiksusti voi vaatia hieman enemmän hommia.

Ase ei tosiaan ole minun vaan perikunnan ja he tässä miettivät mitä sille pitäisi tehdä. Arvo on nyt ainakin on tullut selväksi eli kiitos siitä. Wittmannin veikkaus SKY:stä on oikea, koska omistajasta löytyi kuva-aineistoa, missä S-hihamerkki näkyi. Osassa kuvia saattoi ko. asekin vilahtaa. Ilmeisesti edesmennyt omistaja vaikutti jossain Jyväskylän tienoilla aluksi ja myöhemmin pääkaupunkiseudulla.

Jos joku haluaa itselleen tuon kuvissa olevan vanhan panosaskin, niin laittakoon viestiä. Minulla ei sille ole mitään käyttöä ja käypä korvauskin on jo tietojen muodossa saatu.