Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Onko kenellekkään tuttu tapaus tämmöinen Lee-Enfield No.4 (mk2)? Kyseinen laite olisi tulossa itselleni ja yllättävän vähän löytyy kotimaisilta foorumeilta tietoa kys. aseesta. Mielelläni kuulisin hyviä/huonoja puolia, ominaisuuksia ja kaikkea muutakin mitä tuosta olisi hyvä tietää. Perinnekivääri ammuntaan tuo olisi tulossa m/39:n kaveriksi.

Omaa kokemusta ei ole, mutta luemma kohtuu tarkka ja aktion pitäisi olla K31:n ohella "maailman nopein". Kohtelee kuulemma hylsyjä kaltoin, joten jälleenlataamisessa hylsyn käyttöikä jää lyhyeksi.

Tähtäinkuva on ainakin omaan mieleen ihan hanurista: "ghost ring" ei ole tarkkuusammuntaan toimiva.

Lukkolaite on nopean sutjakka käyttää ja käsitellä, mutta tästä ei varsinaista "hyötyä" ole kuin korkeintaan sovelletussa perinneammunnassa.

Se taistelutähtäin on kyllä aika väljä, mutta lieneekin tarkoitettu nopeisiin tilanteisiin. Tähtäimen pystyyn nostaessa esiin tuleva pienempi diopteri oli taas omalle silmälleni varsin sopivan kokoinen, tähtäinkuva oli aavistuksen tiukempi kuin esim RK-62:ssa.

Takatähtäimiä taitaa olla No.4:ssa ainakin neljää mallia, en ole nähnyt kuin tämän yhden. Tätä mallia oli ko. aseen tähtäin:

Ampumakokemus jäänyt valitettavan vähäiseksi juuri ongelmallisen patruunahuollon vuoksi, "pigstickerin" hankittuani voin sentään edes tökkiä . Muuten vaikka Mosineihin verraten kuin toiselta planeetalta, ilmeisestikin pulttilukkoisen sotilaskiväärin kehityksen huipentuma.



Oma kappaleeni

Purkuohjeet:
http://www.surplusrifle.com/no4/rifledi ... /index.asp
Lukon purkuohjeet:
http://www.surplusrifle.com/no4/boltdis ... /index.asp

Luulisi että sellainen henkilö jota meillä hieman harvinaisemmat aseet kiinnostavat ja joka haluaa niillä myös ampua, hankkisi itselleen latausvehkeet. Ao. hankinnan jälkeen .303 british ei ole yhtään sen hankalampi kaliiberi kuin vaikkapa .308.
Eikä tavalliseen hupiammuntaan lataaminen todellakaan ole mitenkään kallista taikka edes mitään ns. rakettitiedettä....

Muuten vaikka Mosineihin verraten kuin toiselta planeetalta, ilmeisestikin pulttilukkoisen sotilaskiväärin kehityksen huipentuma.

Kannattaisi tutustua myös po. asemallin "serkkuihin" eli Enfield P14/M17 sekä tietty jenkkien Springfield M1903:een. Näitä yleensä (m98 Mauserin lisäksi) pidetään parhaina perinteisinä sotilaskivääreinä.

Kiitos M/62 linkeistä!

Tuossa jokunen tähtäinmalli:
http://thegunner.net/khxc/index1.php?ap ... =LE_spares

Omassa Long Branchin 1943 tekemässä No4 Mk I:ssä http://www.google.fi/imgres?hl=en&sa=X& ... ,s:0,i:145

igorrock wrote:Luulisi että sellainen henkilö jota meillä hieman harvinaisemmat aseet kiinnostavat ja joka haluaa niillä myös ampua, hankkisi itselleen latausvehkeet.
Eikä tavalliseen hupiammuntaan lataaminen todellakaan ole mitenkään kallista taikka edes mitään ns. rakettitiedettä....

Liikaa harrastuksia, liian vähän aikaa... Kun noita "helpompiakin" kaliipereita on läjä, niin pauke on hoitunut niillä.

Kannattaisi tutustua myös po. asemallin "serkkuihin" eli Enfield P14/M17 sekä tietty jenkkien Springfield M1903:een. Näitä yleensä (m98 Mauserin lisäksi) pidetään parhaina perinteisinä sotilaskivääreinä.

Kaikki mainitut vaan ovat niitä joita ei ole koskaan sattunut eteen yhtaikaa ostoluvan ja riittävän tilisaldon kanssa.

igorrock wrote:Luulisi että sellainen henkilö jota meillä hieman harvinaisemmat aseet kiinnostavat ja joka haluaa niillä myös ampua, hankkisi itselleen latausvehkeet. Ao. hankinnan jälkeen .303 british ei ole yhtään sen hankalampi kaliiberi kuin vaikkapa .308.

Mites igorrock, kun olen useammasta nettilähteestä kuullut, että Enfield venyttää hylsyä vähän joka suuntaan ja se tekee jälleenlataamisesta tylsää hommaa. Hylsy ei kerkiä kiertää hirveän montaa rundia ennen romutuskuntoa. Mosinilla vetelee miedoilla latauksilla parikymmentä kierrosta/ kannu. Ihan mielenkiinnosta kysyn, notta onko sulla tosta L-E:sta tai .303 Britishin jälleenlatauksesta kokemusta? Montako kertaa hylsyn pystyy turvallisesti käyttämään uudestaan jos vaikka ei käytä tappilatauksia?

En itse ole po. aseeseen patruunaa lataillut mutta olen kyllä netin keskustelupalstoilta lukenut samasta ilmiöstä josta puhut. Po. asetta on vuosikymmenien mittaan rakennettu aika montaa eri versiota ja lukemani perusteella venymä vaihtelee senkin perusteella että minkä ikäisestä aseesta on kyse. Käsittääkseni sotien aikana kiireessä valmistetut ovat niitä pesältään väljimpiä. Ja tietty aseyksilölliset "käyttötunnit" vaikuttavat myös.

Odotus päättyi viimeinkin, no.4 mk2 Fazakerleyn tehtaalta vuodelta 1955

Kokemuksia ja kasoja peliin sitten vaan. Hienon näköinen laite, eikä taida olla käytöllä pilattu.

1955 No.4 Mk2 Enfield Rifle (Still Wrapped) (Mfg by Fazakerley):

http://www.milsurps.com/content.php?r=1 ... Wrapped%29

"It appears you've exceeded the maximum number of posts and/or Knowledge Library articles you can view as an unregistered guest on our forums" Ei pääse enää tuonne tutkailemaan kun rekisteröitymisen kanssa oli jotain hämminkiä (ei pääse kirjautumaan), eikä ole tullut yritettyä uudelleen. Oli varsin paljon nähtävää tuolla.

kalju wrote:Kokemuksia ja kasoja peliin sitten vaan. Hienon näköinen laite, eikä taida olla käytöllä pilattu.

Varsin vähällä käytöllä ilmeisesti on ollut. Metalliosien pinnassa oli ohut tahmea vaseliini eikä muutenkaan käytönjälkiä näy missään. Täytyy pyrkiä viikonloppuna tyyppäämään...ellei työvuorot sotke taas suunnitelmia.