Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Luin Valittujen palojen kustantamaa kirjaa Scotland Yard ratkaisee ja siitä Julian Symonsin kirjoittamaa pätkää, joka kertoi vuoden 1910 anarkistien toimista. Poliisit saartoivat kaksi anarkistia taloon ja alkoivat ammuskella sekalaisella kalustolla revolvereita, haulikoita ja Morris-kivääreitä. Suomennos on paikoin taitamatonta joten tuon kiväärin olemus ei valjennut ennen nettisurffailua.
Poliisien käytössä oli kaiketi Martini-Henry kiväärit Morrisin sisäpiipuilla.
http://www.rifleman.org.uk/Miniature_ca ... sions.html

Patruuna on 297/230 Morris short tai long
http://www.cartridgecollector.net/297230-morris-short

Kirjan teksti perustui poliisin asiakirjoihin ja aikalaislähteisiin. Poliisit noituivat kiväärien tähtäimiä, kun eivät tahtoneet edes vastapäisen talon ikkunaan osua 12 metriä leveän kadun yli. Syyksi sanottiin tähtäimet, jotka oli rakennettu siten, että lyhyeltä matkalta harjoitellessa tuntuma olisi sama kuin johonkin usean sadan metrin päähän tähdätessä. Kyseisen tähtäimen rakenne olisi kyllä kiinnostavaa nähdä.

Luin linkin ja käsitin asian niin että nimitys 'aiming tube' oli sen ajan nimitys sisäpiipulle jolla ammuttiin pienikaliiperista patruunaa.
Tuossa ekan linkin jutussahan on kuva taululaitteesta jossa oli tähtäyspiste ja erikokoisia taulunkuvia eri tähtäinasetuksille eri etäisyyksien simuloimiseksi sisäpiipulla. Tästä päättelisin että erillistä tähtäinviritystä ei ollut, tai että tähtäimiä ei ollut muutettu, kun mainitaan että ase oli helposti palautettavissa alkuperäiseen asuunsa. Sidney Streetin piirityksestä on wikipediassa pitkä artikkeli ja lähdeluttelosta löytyy mainintoja näistä sisäpiippuaseista ja niiden tehottomuudesta.

Voin kuvitella että jos annetaan satunnaiselle poliisimiehelle hieman huonosti tiukatulla sisäpiipulla varustettu ase jonka tähtäin on sotilaspatruunan jäljiltä asetettu niin osunta vastapäiseen seinään voi olla hieman haastavaa.