Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Minulle on aikojen saatossa kulkeutunut kaksin kappalein SVT40:iä.
Nyt olen alkanut miettiä toisen mahdollista kierrätystä, mutta en vain osaa päättää kumpi. Jospa tuohon kysymykseen saisi vähän täältä apua...

Ensimmäinen on 1942 Tulan leimalla ja kiikarin lukitusuralla. Mahtaako olla sniper versio alunperin?
Aseen piippu, laatikko ja tukki ovat saman numeroisia, mutta lukko, luisti ja laukaisukoneisto ei. Ne on kyllä kirjattu sähkökynällä saman numeroisiksi.

Toinen on 1941 Ishveskin leimalla ilman kiikarin lukitusuraa. Koko ase on numeron tarkka lipasta myöten. Se löytyi Virosta vanhan mökin hellan muurista. Siinä on jonkun verran ajan aiheuttamaa syöpymää, mutta mekaanisesti se tuntuu olevan erittäin "jämäkässä" kunnossa. Luulen, että ase on toverin ensimmäisen miehityksen ajalta 39-41 ja turakit ovat sen jälkeensä jättäneet pakon edessä operaatio Barbarossan edetessä. Mökin alkuperäinen omistajan on sitten korjannut sen talteen jostakin hylätystä tukikohdasta.

Olen hankkinut molempiin hihnat jenkeistä , pistemet ovat suomesta ja samoilta tehtailta kuin aseetkin.

Että mitä tehdä....vai tehdäkö mitään

EIPÄ ONNISTUNUT VIELÄ TUO KUVIEN LISÄYS, YRITETÄÄN MYÖHEMMIN UUDELLEEN.

Riippuu siitä, onko jäljelle jäävä ase enemmän ampuma-vai keräilykäyttöön. Jos ampuma,niin ykkönen on se jonka pidät.Keräily,niin kakkonen. Itse pitäisin kyllä molemmat.

Tuosta ainakin yksi vaihtoehto kuvien lisäykseen.

http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=922

Tästä kuvia (klikkaa isommaksi), ensin Ishevsk





Ja sitten Tula







Molemmat ovat ampumakunnoltaan riittävän tarkkoja (15x15 cm 150 metrin matkalta) jopa meikäläisen taidoilla. Sanoisin kuitenkin, että vähän ammuttu Ishevsk on näistä tarkempi.

Mahtaisiko muuten jostain löytyä muuten kiikaria jalkoineen Tulan päälle ja mikä mahtaisi olla hintataso tänä päivänä??

Näpsäkän näköiset pyssyt. Kiikareita jalkoineen liikkuu silloin tällöin, mutta hinta on täysin riippuvainen siitä mitä myyjä ilkeää pyytää. Sen verran vähän niitä löytyy ja kysyntää on. Reprojalan alkuperäisellä kiikarilla saa maailmalta muutamalla saturaisella.Ebayta ja vastaavia tarkkailemalla semmoinen löytynee kohtuuvaivalla jos repro kelpaa.

Kuvista; nyt kun vielä ruksaat ensimmäiseltä sivulta nämä optiot;

resize image? , remove size/resolution bar from thumbnail

Resize image kohtaan valitset kuvan kooksi 640x480 (for message boards) ,niin tulee heti viestiin riittävän suuri kuva jota ei tarvitse klikkailla erikseen isommaksi.

Alukuperäiskuntoinen on keräilyllisesti arvokkaampi nyt ja tulevaisuudessa kuin ensimmäinen sekasikiö

itse tuskin luopuisin alkuperäisestä (kunto huomioiden)

sekasikiö menisi maailmalle, jos pakko olisi valita (ellei alkuperäiskuntoinen ole liian "rujo")

Saisitkos otettua hieman tarkempaa kuvaa tuosta Tulalaisessa olevasta kiikarinjalan poikittaisviisteestä? Jostain on päähän jäänyt sellainen kuva, että näissä snaippereissa pitäisi ko. uran pohjassa olla jonkinlainen hyväksymisleima... Vai olenko nyt ihan väärässä?

Reprokiikareita ja -jalkoja löytynee tänä päivänä kohtuu helposti, mutta varsikin aidot jalat ovat harvassa ja hintavia. Mä löysin omani viime keväänä Ruotsin puolelta. Kiikareineen päivineen verotti tiliä suunnilleen uuden SVT:n verran.

Tekikö Ishevsk muuten olleenkaan SVT:n tarkkisversiota? En muista koskaan nähneeni jalkaa, jossa olisi ollut ko. tehtaan leimoja.

Samoja asioita olen pohtinut kuin snayperskaya. Tuo ta-versio kiinnostaa myös, onko esim perusmallista eroavia leimoja ja jos on niin millaisia? Tarkoittikohan Haupscharführer kiikarin lukitusuralla kiikarin jalan uria? Kuvasta olin näkevinäni että Ishevskiläinen oli ilman tuota uraa. Silloinhan se olisi perusversiota (=kiikarin jalan urat) huomattavasti harvinaisempi.

Se, että kannattaako luopua jommasta kummasta niin riippuu aivan keräilyn luonteesta ja ´käytettävissä olevasta tilasta. Jos haluaa vain eri asetyypeistä mallikappaleita niin silloin voisin ainakin itse harkita luopumista toisesta, mutta jos taas kerää esim neuvostoaseita eri versioineen niin silloin kannattaa luopua vain jos löytää paremman yksilön.

Lukonkehyksen molemmin puolin kulkevat urathan eivät tee aseesta mitään tarkka-ampujaversiota vaan kehyksen peräpään yläpinnalta pitää löytyä lisäksi pieni poikittainen viiste, jonka läpi kiikarinjalan lukituspinni kulkee. Siis semmoinen vähän U:n mallinen kouru.

Käsittääkseni em. viistettä lukuunottamatta ta-mallit ovat tarkalleen jv-mallien kaltaisia, eikä mitään erikoisleimoja niistä pitäisi löytyä. Tarkkuusmallin viimeistely saattanee olla hieman parempi, mutta tätä on käytännössä mahdoton todeta. Valmistusvuoden puolesta aseen pitäisi olla joko vuonna 1941 tai 42 tehty. Myös SVT-38:sta on olemassa ta-versio, joita tehtiin 1940-vuoden alussa ennen kuin siirryttiin SVT-40:n tuotantoon. En osaa sanoa, tehtiinkö vuonna 1940 SVT-40:n kiikariversiota lainkaan... Joka tapauksessa ta-mallin valmistus loppui vuonna 1942, kun neukut palasivat ensin sivujalalliseen 91/30 PEM:iin ja sitten uuteen PU-malliin.

Minusta Haupscharführerin molemmissa aseissa on kiikarinurat, niin kuin tuon aikakauden aseissa kuuluukin. Tulalaisen vasemman puolen urassa näkyy kaksi outoa reikää, onkohan joku maaseppä yrittänyt tuohon jotain viritelmää...?

Katsos JVA tuo kakkoskuva, on siinä urat.

Niinpä siinä taitaa olla... Eli kyseessä onkin sitten ihan perusversio. Ihan päättelemällä voisi veikata, että tuotannon alusta 1940 on valmistettu myös ta-mallia. Nimittäin noita 1940-leimattuja tähtäinkiikareita on suomessa kohtalaisen paljon. Yhtään m/38 kivääriä en ole nähnyt ta-versiona. Jos (ja kun) ta-kiväärien valmistus aloitettiin 1940 alussa niin miksei sitä olsi jatkettu saman tien uudella mallilla. Kuitenkin 1940 valmistuneissa m/40 aseissa on kiikarin jalan urat

Lukitusurassa ei ole mitään leimoja. Nuo reijät jalan urissa ovat tod.näk. olleet jotakin ei niin virallista kiikaria varten, joten niiltä osin aseessa on pieni kauneusvirhe.

Tässä lähikuvia, kun sain vihdoin kamerani toiminaan...




Ihmetyttää tuo neliö tähden päällä.
Mosin-Nagant.net sivuilla on selostus samanlaisesta merkki yhdistelmästä SVT38 osalta, mutta miten se voisi liittyä SVT40:en??

http://www.mosinnagant.net/USSR/Svt-Photos1.asp

Tuo laatikko saattaa olla ihan normaali varikkokunnostuksen merkki. Tosin ainakin yleensä varikkoleima on pienempi ja siinä on myös yksi tai kaksi kulmasta kulmaan menevää lävistäjää.

Ura näkyy olevan ihan samanlainen kuin mulla, joten aitoudesta on paha sanoa mitään. Mun kivääri on 1941 vuoden Ishevsk ja se tuli alunperin repro-kiikarin ja jalan kera. Epäilenkin, että viiste oli nimenomaan ko. jalalle tehty, sillä aito jalka alkoi painaa kiväärin purkusalpaan ennen kuin reikä ja viiste olivat linjassa. Tästä selvittiin ottamalla jalustan sisäpuolelta hieman ainetta pois. Kieltämättä suolaisan jalan hiominen ahdisti...

Siis hetkonen, ymmärsinkö oikein että ilman kiikarin kiinitysuria oleva kehys olisi harvinaisempi? Itselläni -41 Ishevskiläinen ja siinä niitä ei kyllä ole, mikäli muisti ei nyt satu temppuilemaan, täytyy tarkastaa illalla.

Kyllähän tuo ilman kiikarin uraa oleva SVT-40 on huomattavasti vaikeampi löytää kun uralla oleva. AVT-40 taas on asia erikseen, siinä uraa ei ole.

Koska ta-aseiden valinta perustui siihen, että osumakasaltaan parhaimmat aseet valittiin kiikarikivääreiksi, jyrsittiin jo lähtökohtaisesti kaikkiin aseisiin kiikariurat. Vain SVT-40 tuotannon alkuvaiheessa (ainakin Tulan-tehtaalla) jätettiin uria myös jyrsimättä.