Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Morjens!
Tässä jonkunaikaa foorumia seuranneen, olen huomannut täällä melkoista asiantuntemusta.No,itseltä sitä puuttuu,eli josko joku
viisaammista neuvoo.
Onkos kókemuksia StG58:n kiikaroinnista?Mikä olisi hinta/laatusuhteeltaan
hyvä?Koneen käynti avoilla on ollut sen verran hyvää,että kiinnostaisi
kokeilla kiikarin kanssa.

Hommasin 8x42 POSP.n ja olen tyytyväinen.
On asiallisen näkönen aseen päällä ja sopuhintainen.
ARMS.n kannen päällä. StG58 on tarkka ja mukava ampua.

Tämmöselle se näyttää...

Luulisinpa, että StG:n kiikaroinnissa pätee samat periaatteet kuin muissakin pitkää paukkua ampuvissa kivääreissä. On tuskin mitään juuri sille erityisesti sopivaa kiikaria.

Todellisen hardcore-miehen valinta:

Joo.
Riippuu mitä taulua ja miltä etäisyydeltä haluat ampua !

Tämä FTR.n ip valaisin versio lienee sieltä ääripäästä tietyltä aikakaudelta...

Lienee G3 sukua ?

Mutta kun h/l suhdetta kysyttiin,niin joku hyvä max 10x suurennos varmaan riittää.

On muuten StG eri planeetalta ampumamukavuudeltaan G3.n verrattuna !

(ja pakko lisätä kun täällä kirjoittelevat lukuisat laukaustakaan ampuneet nimimerkit,jotta kokemuksia on ja aika paljon,n. 20v aikana) Etenkin tämän tyyppisillä aseilla.
Mettästys kivääreistä en tiedä mitään ja sen julki tuonkin.

300/150m ne matkat varmaankin tulis olemaan.Tosiaankin mukava
peli on ampua,mut on vaan jäänyt vähille ampuminen,kun enempi
pistoolivehkeillä tullu lusailtua.Minkäslaisilla latauksilla ja luodilla olette
saaneet pienimpiä kasoja?

Lapuan 6,5 g reikäpää. Tuntuu olevan tarkin luoti (jossa hinta ei ole aivan älytön) kaikissa aseissa, mihin 30-kaliiperinen passaa.

En muuten suosittele POSP.a enää !
Kesti alle 100lk ... äsken radalla murtui kiinnitysjalan reuna,ilmeisesti murhaavasta .308.n rekyylistä ?

Ei paljon korjailla.

Se siitä kokeilusta...hyvää halvalla !

(ehkä pienoiskiväärissä kestäisi?)

Kattelin tuossa jenkkien keskustelupalstaa ja samoja kiinnitysjalan reunan lohkeamisia oli niilläkin käynyt ja nimenomaan Stg58:n päällä.
Siis halpa ja hyvä on edelleen kaksi eri tavaraa.No, kiitoksia tiedosta.

En malta olla hämmentämättä velliä, kun toistakymmentä vuotta olen moiseen värkkiin tuttavuutta tehnyt.
Tässä siis joitain mietteitä matkan varrelta.

Tottahan asia niin on että kasa- ja latauskokeiluja kiikari helpottaa kummasti, vaikka muuten pitäytyisikin alkuperäisissä tähtäimissä.

Näin kävi ainakin itselleni ja (mukamas) halpa hinta houkutteli B-Squaren kiikarikannen hankintaan.
Niin, eipä ollut paremmasta tuolloin juuri tietoakaan.
Kiikariksi hommasin muuan kohtuulaatuisen jenkkimerkin kiinteän 8x40 putken. Oli 1- osaisella runkoputkella eli piti oleman vahvaa tekoakin.

Ensimmäiset kokeilut ja kohdistukset tein Lapuan 6,5 leikkurilla.
Tyytyväisyys olikin suuri kun kiikarin säädöt olivat täsmälliset ja kohdistus parilla siirrolla valmis.
Tämän jälkeen nakutettiin muutama 5 ls läjä rynkkytaulun napakymppiin / 150 m.
Tämä kaikki lipastuelta koska ase ohuen piippunsa vuoksi "notkuu" etujaloilla ammuttaessa otteen mukaan.

Tyytyväinen mielentila häiriintyi kuitenkin pahasti kun kevään ensimmäiset nurkkakunnan kisat koittivat.
Ensimmäisesä 10 ls kisasarjassa 8 napakymppiä ja 2 huonoa ysiä eri suunnissa. Tästä eteenpäin sai olla tyytyväinen jos edes ysin ringissä pysyi.

Siinä sitten tutkittiin asetta ja ennenkaikkea kiikariasennusta vaikka kuinka moneen kertaan seuraavan puolen vuoden aikana aina välillä koeampuen, suotta.
Melkoisen hylsykasan suoltamisen jälkeen vika osoittautuikin olevan kiikarissa. No kiikarissa oli vielä takuuta 29 vuotta jäljellä joten ei sen puoleen mitään hätää. Siirsin sen kuitenkin takuuremontin jälkeen "rauhallisempiin tehtäviin".
Opetus: tehkää ihmeessä bufferi ennen kiikarileikkejä!

Edellämainitusta episodista hattuuntuneena en ole käyttänyt kiikaria (aito Belarus) kuin joskus latauskokeilujen yhteydessä.
Ja tuo B-Squaren kansikin on luettava kastiin "suuri leluparaati".
Kiinnityskiskojen puristusvoima ei tahdo riittää kannen paikallaanpitämiseen (riippuu tietysti tähtäimen painosta).
Kun kansi törmää liikkuessaan kaasumännän yläpuolelle, alkaa se tyssääntymään ja taipumaan. Siitä seuraa suuri, jopa liki puolen metrin osumapisteen vaeltaminen / 150 m.

Ja sitten muuan ammunnantaitajanakin tunnettu vesseli teki jo kauan sitten itse jostain löytämästään peltikannesta kiikarikannen.
Merkittävin ero B-Squareen on siinä että tämä vesselin maa- / kyläsepältä perityin menetelmin tekemä laite toimii vaikkei se lasten tai sivistyneistön katseltava olekaan.
200p / 20 ls / 150 m rynkkytauluun (aivan hiljattain) kertonee jotain.
Patentin tekijä ottakoon tämän kunnianosoituksena, koska kuitenkin tätä foorumia seurailee.
Opetus: Välttäkää köykämiinivirityksiä!
(eikä ne oikeesti kovin halpojakaan ole)

Nykyään taitaakin kunnon kiikarijalustaan palaa rahaa melkein yhtä paljon kuin koko lelun hankintaan toistakymmentä vuotta sitten.
Se rahanpoltto vain voi olla välttämättömyys jos kyseisen värkin kaiken tarkkuuspotentiaalin haluaa hyödyntää.

Ja vielä muutakin asiaa.
Ainakin jotkut Stg:t ovat aseen luonteen huomioiden yllättävän tiukkapiippuisia. Piipun läpi survaistu lyijytappi paremminkin 7,81 kuin 7,82 mm.
Tämän vuoksi lihavat 7,85 luodit kuten mm. Lapuan 6,5 leikkurikin, kehittävät painetta (taulukoiden mukaan) jo melko miedoilla latauksilla.

Unelmaluoti OLI Lapuan hoikahko 6,8 HP, ei vain ole tehty enää aikoihin.
Se on pari kertaa nurkkaturnajaisissa antanut 100p / 10 ls / 150m rynkkytauluun alkuperäisillä reikätähtäimillä.
Kaikki hyvä loppuu ajastaan, niinpä uuden luottopaukun kehittely on pakostakin jo aloitettu.

Vuosien varrella on toki kokeiltu muitakin. Kotimaiset 8 grammaiset ovat ihan osuvia vaikkei ehkä ihan tuon 6,8:n veroisia.
Pidemmille matkoille sitten n. 9,5 - 10 grammaiset peliin, juuri sellaisillehan koko laite on suunniteltukin.

Eiköhän se vielä tästä...

Kiitoksia taas kokemusten jakamisesta.Mulla on joutilas B-Squeren kansi
ja sovittelinkin sitä paikoilleen ja kunnollisen kiristyksen jälkeen etureunasta käsin nostamalla kansi taipuu....voi per....Kansi on käytetty
ja siinä näkyy juuri mainittua tyssääntymistä.Etureunan kaareva muotohan on erittäin kriittinen sen suhteen jos kansi pääsee liikkumaan,elikkä sitä taipumista varmasti tapahtuu.Leluparaati kuvaukseen voi yhtyä sataprosenttisesti.
Saman huomion olen tehnyt etujaloilta ammuttaessa kuten Oksakyttäkin.
Elikkä "niska kyyryssä kohti uusia vastoinkäymisiä"

Tuli hommattua puolisen vuotta sitten itävaltalainen StG 58. Ase on Suomessa ollessaan kuulemma ostettu aluksi Erkki Lähdeniemeltä ulos joskus 1980-1990-luvulla, josta se kulketui "laadukkaan" "Mies Hervannasta"-elokuvan kautta (ase näkyy muuten youtubessa elokuvan trailerissa) tämän hauturin haltuun.

Oman aseeni numero on 275xx ja siinä on hylsyn ulosheittoaukon alapuolelle kaiverrettu tehtaalta lähdön jälkeen jossain vaiheessa tunnus CH 132. Nyt näkyy Ase-Amilla olevan samanlainen ampumaton ase myynnissä hintaan 680 eur. Kun tuota Ase-Amin myyntikuvaa suurentaa, niin siinäkin näkyy olevan kaiverrettuna sama CH 132-tunnus samaan paikkaan.

Osaako kukaan heittää vinkkiä aseeni valmistusnumeron mukaan siitä, koska ase olisi mahdollisesti valmistettu. Itse epäilisin pienehkön numeron perusteella valmistusajankohdaksi 1960-luvun alkua. Lisäksi minua kiinnostaa tuo mystinen CH 132-kaiverrus? Kaikki tieto aseen valmistusajankohdasta ja erikoisesta kaiverruksesta otetaan kiitollisuudella vastaan.

Sainkin jo itse selvitettyä puolet kysymyksestäni. Tuolla numerolla valmistettu StG 58 on valmistettu vuonna 1959.

Haudankaivaja wrote:Sainkin jo itse selvitettyä puolet kysymyksestäni. Tuolla numerolla valmistettu StG 58 on valmistettu vuonna 1959.

Minun on numero 356xx, tehty 60, siinä ei ole tuota CH132 -numeroa. Ostettu aikanaan JFYltä