Itseltä löytyy norjalaista 50-luvulla tehtyä murkulaa ja itseladattua paukkua, kaupasta ostaessa näyttäisi olevan n. 50 senttiä kipale.
Kyllä kaatotehon pitäisi riittää mainiosti peppereille ja poppereille, koska ampuuhan monet kisoja esim. 9mm arskoilla, joten kaatuvat täytyy säätää niin jotta kaatuu pienempi tehoisillakin kuin 223. ja 7.62x39:lla.
Vajaaseen sataan metriin makuulta ammuttuna tikkaa semmoista nyrkin kokoista kasaa, kunnon tuelta ammuttuna saisi varmaankin vielä pikkaisen pienemmäksi kasan.
En kyllä yhtään ihmettele, että jenkit tykästyivät tähän kivääriin. Rekyyli on aivan olematon, ase ei paina kuin reilun kaksi kiloa ja patruunoita pystyy kuljettamaan lippaissa enemmän kuin esim garand:ssa.
Tässä eräältä toiselta palstalta kopioitua tietoa valmistajista ja sarjanumeroista:
Note: The author states that no completed IP carbines were accepted by the government. He goes on to say that 3,542 completed carbines were at the factory when taken over by Saginaw, Grand Rapids on Jan. 11, 1944 (observed serial numbers for these carbines are below 1,750,000). All other carbines, approximately 50,000 in number, were produced by Saginaw with IP receivers.
Itsellä oli aikoinaan tuommoinen Underwoodin lokakuussa -43 valmistama räiskytin...Ihan kiva laite ampua kaikin puolin, rekyyliä ei käytännössä ollenkaan ja toimintavarma kuin mikä. Parhaat hiekkapussikasat sataan metriin olivat luokkaa 7-8 cm, joten ei sinne taulupenkalle olisi seisomaan mennä uskaltanut (itseladatuilla paukuilla tosin, filippiiniläiset ylijäämäpatruunat kävivät noin 15 cm läjään samalta matkalta). Hyvänä puolena hupiammuntakäytössä oli sekin, että .30 carbineen oli helppo ladata melkein piekkaritehoisia lällypaukkuja N 300-sarjan ruudilla ja kiväärinpoikanen sylki nekin kiltisti ulos uumenistaan - hylsyt vain vierähtivät ulos ja jäivät läjään jalkojen juureen. Mukava peli tosiaan, mutta ns. järkevää käyttöä en mokomalle keksinyt, joten myin pois...