Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tiedossa olisi eräs kohtuu hyvä yksilö. Ase on Ishevskin vuonna 1940 valmistama, jonka luisti, liipaisinkaari ja tukki täsmäävät sarjanumeron puolesta lukonkehykseen. Numerot ovat stanssatut ja alkuperäiset. Lipas on Tulan tekemä. Lukosta en mene ihan takuuseen, sillä lipaskuilun kautta katsottuna numeroa ei näy lainkaan vaan lukon pohjassa on ainoastaan tehtaan tarkastusleimoja. Onko kenelläkään tietoa, lyötiinkö varhaisissa yksilöissä numero jonnekin muualle kuin lukon pohjaan? Luistin sarjanumero löytyy viritintapin alapinnalta. Jostain kumman syystä lukonkehyksen alkuperäinen sarjanumero on ylilyöty ja sen yläpuolelle on kirjoitettu uusi numero. Tätä ei ole kuitenkaan stanssattu mihinkään muuhun osaan.

Tukki on pinnoitteeltaan selvästi alkuperäinen ja Ishevskin leimat & sarjanumero ovat selvästi näkyvillä. Rautojen sinistys on mielestäni vähän turhan hyvä ollakseen alkuperäinen, mutta raudat eivät vaikuta muuten tuunatuilta. Puhdistuspuikosta on joku mennyt hiomaan lukitusolakkeen lähes tasalle, joten puikko pysyy vain vaivoin paikoillaan. Piippu kunnoltaan varsin hyvä, ei suurta kulumaa.

Mitä raati arvelee hinnaksi? Paljonko mahdollinen uudelleensinistys laskee arvoa? Puutteistaan huolimatta ase hakkaa varikkokunnostetut sekasikiöt mielestäni 10-0.

Luultavasti aseesi on sotamuistokivääri, jonka joku aseseppä on sitten myöhemmin luvittanut, ja tällöin lyönyt uuden sarjanumeron aseeseen. Tämä selittää sen, miksi lukonkehykseen on lyöty eri numero.

Tarkastin omat SVT-40 kiväärini, ja ainakin 40-leimatuissa Kovrovissa ja Tulassa oli sarjanumero lukon alapuolella, samoinkuin 41-leimatussa Ishevskissä. Eli en voi ainakaan varmuudella sanoa pitäisikö sarjanumero olla lukon alapuolella.

Hinta on neuvottelukysymys. Itselleni olen ostanut alkuperäiskuntoisia numerotarkkoja aseita 500-800€ haarukassa.

Hyvä pointti, juuri tuo aseen historian on pakko olla.

Myös minun lipasta vaille numerotarkassa 1941 Ishevskissä numero on lyöty lukon pohjaan. Merkillistä kyllä, nyt kaupattavan aseen lukon pohjassa ei näkynyt minkäänlaisia hiomajälkiä ja tehtaan tarkastusleimoja oli isketty pitkin ko. paikkaa. Aivan kuin numeroa ei olisi koskaan ollutkaan. Minulla ei ollut tilaisuutta purkaa asetta, joten numeron olemassaolo jäi epäselväksi.



Myyjä pyytää aseesta 690€. Täytynee koittaa tinkiä, vaikka tuohan on jo normaalin varikkoraiskatun hinta. Eri asia sitten, miten uudelleensinistys ja kehyksen numerointi vaikuttavat hintaan. Uudelleensinistettyjä ne varikkokunnostetutkin on.

Mites JVA, onko nuo SVT-38:ien lukot numeroitu samalla tavalla?

Amerikoista tuli tieto, että muutamissa yksilöissä sarjanumero on lyöty lukon sivuun. Tämän näkee vain, jos aseen purkaa.

Pikatsekkaus: SVT-38:n lukon pohjassa ei sarjanumeroa (Tula 1939). En ehtinyt purkamaan asetta ja katsomaan löytyisikö numero esim sivusta.

sekasikiö Saksassa n 300 euroa ja ylöspäin. Suomessa min 500 € ja reilusti ylöspäin siitä kunnosta riippuen

Ei nyt suoranaisesti liity aiheeseen mutta kiinnostaisi tietää olivatko kaikki WWII aikaiset SVT-40:n lukot (tai luisti, en tiedä virallista nimeä, jokatapauksessa se osa jossa on aseen "viritysvipu") kaikki tuollaisia kirkkaan hopeanvärisiä, kun nykyisin ainakin näkyy myynnissä kuparinvärisillä lukoilla varustettuja?

http://www.buymilsurp.com/zencart/image ... ARRIER.JPG

Alkuperäiskuntoiset lukot ja luistit ovat SVT-kivääreissä aina kirkkaita. Punertavat lukot ovat oikeasti sinistettyjä, mutta nikkelipitoinen teräs aiheuttaa sinin punaisuuden. Sinistys on taasen seurausta NL:n sodanjälkeisistä varikkokunnostuksista, joissa Tokarevit lyötiin päreiksi, tukit hiottiin & lakattiin, raudoista hiottiin numerot pois & sinistettiin ja lopuksi sekasikiöiset osat lyötiin kasaan ja numeroitiin (etupäässä sähkökynällä) vastaamaan lukonkehyksen sarjanumeroa. Alkuperäiskuntoisissa numerot ovat stanssatut ja samoilla meisteillä löydyt (pl. tukki ja lipas). Tuossapa pieni vertailukuva:

Kiitos, selvensi paljon
Kuinka harvinaisia tuollaiset sinistämättömällä lukolla varustetut ovat kotimaan markkinoilla? Ovatko ne sitten yleensä nro tarkkoja? Pitäisin kyseistä asetta yhtenä mahdollisena hankintana kun ensi syksynä tulee mahdollisesti ajankohtaiseksi uuden tussarin hankinta, vaikkei kyseessä olekkaan mikään tarkkuuspeli, mutta kiehtova ase silti.

Edit: Niin ja jos joku tahtoisi vielä vähän kertoa kyseisen aseen käyttöominaisuuksista sekä, plussista että miinuksista, olisi kiitollinen, itse kun en ole ikinä nähnyt sillä ammuttavan, enkä sellaisen omistajiakaan tunne.

Jaa aa, riippuu siitä mikä on käyttötarkoitus. Radalla ihan hyvä pyssy, kiikarin ja oikean paukun kanssa pääsee hyvin tuloksiin. Tosi hommissa olisi ehkä hiukan epävarma, riippuu kyllä taas paljon paukusta ja kaasureiän asennosta + muusta väljyydestä. Pitää kuitenkin muistaa, että nämä vehkeet ovat ansaitulla eläkkeellä...Herättää mielenkiintoa radalla.

Onhan se kai selvä näiden aseiden pelanneen parhaiten ryssän omilla paukuilla,suomessakin kun käytettiin pyöreästi "2 tai 3 grammaa" painavampia.

Itse en koskaan enää ammu tällaisella aseella,yksi kokemus riitti.