Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Missä hinnoissa pyörii ok kuntoiset noin suunnilleen? myyjä ilmoittaa :kiinnityskisko alkuperäinen.. ? Mielestäni ei ole kallis.

Tarkoitatko tämän kuvan asetta?



Puhetta siitä oli jo aikaisemmin tuolla:

http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=3846

Kuvan ase on ihan normi SVT-40, kiskot eivät tee siitä vieltä TA-mallia. Tarvitaan vielä kehyksen peräpäähän poikittainen viiste, johon jalka voidaan lukita. Itse asiassa valtaosassa on nuo kiinnityskiskot vakiona. Mullakin on oikea TA-malli hakusessa, kiikaria ja jalkaa en tartte, ne on jo. Voisin kuvitella maksavani öbaut 200 enemmän aseesta, jossa tuo naurettava orkonen on orkkiksena...

Enemmän turinaa TA-malleista täällä:

http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=2441

http://www.pkymasehist.fi/phpBB2/viewtopic.php?t=2389

Tuli tossa mietittyä että onkos näillä varikkokorjatuilla SVT-40:sillä joissa on kiikarin kisko mitään tekemistä paremman tarkkuuden kanssa? Vai onko ne vain sattumanvaraisesti lätkitty joihinkin aseisiin kun niitä on varikolla osista alettu väsätä?

Ko aseet oli valittu nimenomaan tarkkuutensa perusteella. Niitä ei siis otettu suoraan linjalta sattumanvaraisesti.

Toki tänä päivänä voi olettaa, että aidossa Ta mallissa piippu on loppuun kulunut, sikäli kovassa käytössä ovat olleet -> ei voi vertailla normaalin SVT:n kanssa oikein enää ellei satu olemaan "suoraan" haltunotettua, vähänammuttua TA mallia.

Omat SVT:t kykenee ylijäämäpaukuilla (11 g 300 m tähtäinasetus) 150 matkalta noin 15 cm kasaan tuelta, ilman optiikkaa (suomalaisella 8 g paukulla 150 m matkalta pysyy samassa nipussa, jos hallitsee aseen).
Tekee kaasuportin pienillä asetuksilla häiriötä D166 luodilla, eli portti aukkoon 1,5 ylijäämillä 1,3 riittää

greendevil wrote:Ko aseet oli valittu nimenomaan tarkkuutensa perusteella. Niitä ei siis otettu suoraan linjalta sattumanvaraisesti.

Niin ajattelin vain näitä nykyään itä-blokista tulevia varikkokorjattuja SVT kivääreitä joita on viime aikoina tullut myyntiin moneen aseliikkeseen. Että ovatkohan kuinka alkuperäisiä, vai onko osia vain lätkitty yhteen ylijääneistä kivääreistä, ja näinollen keskinkertaisen käynnin omaava ase olisi saanut itselleen tuon tarkempi käyntisen aseen tunnuksena toimivan kiskon.

Teoreettisesti on tietenkin mahdollista, että "tavalliseen" piippuun olisi varikkokunnostuksissa kiinnitetty entisen TA-kiväärin lukonkehys. Yhtälailla vanha TA-piippu on saatettu asentaa normi lukonkehykseen. SVT-kivääreissä tarkka-ampujamallia kun ei voi erottaa muusta kuin lukonkehyksestä. Kiskot siinä on pakko olla, mutta sen lisäksi kehyksen peräpäästä pitää löytyä em. viiste kiikarinjalan lukituspinnille.

91/30 -kivääreistä on ainakin tullut huomattua se, ettei tarkka-ampujaversio käy välttämättä sen paremmin kuin normaali JV-kiväärikään. Piipun kunto ja petaus siinä vaikuttaa eniten. Niin ja ampuja tietysti. Joissain lähteissä sanotaan, että TA-mallien piiput olisi hoonattu sisäpinnaltaan paremmin kuin tavalliset, mutta minusta koneistuksen taso on aivan sama. Ei ulkoisessa viimeistelyssäkään sanottavia eroja ole. Kenties leimat on lyöty hieman nätimmin.

Ja mitä noihin itäpuolen varikkokunnostettuihin tulee, niin ne ovat osiltaan ihan hatusta vedettyjä. Välillä löytyy AVT-mallin suujarrua, tukkia yms. osia. Tämä johtuu siitä, että kunnostuksissa Tokarevit lyötiin päreiksi, tukit hiottiin & lakattiin uudelleen ja rautaosat kunnostettiin samaten. Vanhat numerot poistettiin tukista, lukosta, luistista, liipasinkaaresta ja lippaasta. Sitten vaan osat läjään ja numerot vastaamaan piipun (tai oikeastaan lukonkehyksen) sarjanumeroa. NL:n varikkovempulat eivät nähtävästi tajunneet, että näistä tulisi joku päivä hienoja keräilykappaleita. En tosin tajua, miksi ihmeessä kaikki (?) varastoihin päätyneet kiväärit on pitänyt kunnostaa niin perusteellisesti. Eikö olisi riittänyt, jos vain rikkinäiset osat olisi vaihdettu uusiin?

Tuo alkuperäisessä kuosissa oleva tokarev kiinnostaisi, en vaan tiedä onko sellaisen hankkiminen vähän uhkapeliä, kun itse olen ainakin saanut sellaisen käsityksen että nuo varikkokunnostetut olisivat käynniltään aika tasa-laatuisia, ei mitään tarkkuusaseita mutta ei nyt mitään sohlojakaan.
Alkuperäisissä sotasaalisaseissa pelottaa vähän että miten osuu, kun tarkoitus olisi aseella ampua, ei pelkästään pitää näyttelyesineenä.

Kuinka lähellä noiden varikkokunnostettujen pelien tukin käsittely on alkuperäistä? Kun kuvissa ainakin näkyy yleensä selvä ero alkuperäisten ja kunnostettujen välillä...
--> http://www.egun.de/market/item.php?id=1903404#img
-->http://www.metsastajanerikoisliike.fi/c ... f43923.jpg

Kunnostettu tosiaan näyttäisi punertavammalta ja melko kirkkaaksi lakatulta, en sitten tiedä käytettiinkö molempia tapoja sota-aikana vai onko tuo punertavampi vain ja ainoastaan kunnostettujen aseiden juttu.

Sitten taas sellainen juttu joka ei suoranaisesti tänne kuulu mutta kysytään nyt kuitenkin Onko luisti lupaa vaativa osa? Ajattelin että jos tuommoinen varikkokunnostettu SVT meille joskus siunaantuu niin antaisin kovin mieluusti sille punertavaksi "sinistetylle" luistille kyytiä ja hankkisin tilalle alkuperäisissä väreissä olevan

tukista lähtee lakka pois maalinpoistoaineella ja lukon pinnastakin saa kyllä sinet pois.. jos haluaa "alkuperäistää"

greendevil wrote:tukista lähtee lakka pois maalinpoistoaineella ja lukon pinnastakin saa kyllä sinet pois.. jos haluaa "alkuperäistää"

Millä niitä sinistyksiä kannattaisi lähteä hienovaraisesti poistamaan tuosta lukosta? Noin niinkuin kotikonstein jos mahdollista.

Millä niitä sinistyksiä kannattaisi lähteä hienovaraisesti poistamaan tuosta lukosta? Noin niinkuin kotikonstein jos mahdollista.

Laita etikkakylpyyn, sillä se lähtee.

RSHA wrote:

Millä niitä sinistyksiä kannattaisi lähteä hienovaraisesti poistamaan tuosta lukosta? Noin niinkuin kotikonstein jos mahdollista.

Laita etikkakylpyyn, sillä se lähtee.

Kiitos!
Eli upotan ihan tavalliseen ruokakaupasta ostettavaan etikkaan niin pitkäksi aikaa kunnes sinistys on kadonnut? Vai onko siinä joku aikaraja? Minkälaista jälkeä olette saaneet?

Etikalla tulee harmahtava mattapinta, niin kuin hapoilla yleensäkin. Metalli syöpyy jonkin verran.

Itse en lähtisi asetta tuunaamaan. Varikkokunnostetusta ei tule alkuperäiskuntoista millään konstilla, vaikka kuinka räntäsateessa pitäisi. Kunnostukset ovat kuitenkin NL:n varikoiden aikaansaannosta, siis osa näiden historiaa. Asetalon myymät ovat asia erikseen, niitä on sivilisoitu raa'alla kädellä.

Tuossa kuva omasta. Oli pakko hapottaa kun ei ollut enää muuta tehtävissä ruosteen poistamiseksi. Lähtökohtaan nähden lopputulos oli yllättävän hyvä.

Sinistyksen poistosta etikalla en tiedä,mutta kromaus lähtee messingistä irtoamaan noin 3:ssa vuorokaudessa.
Etikka syövyttää sitten myös terästä joten...

Ainakun tehdään pyssylle jotain väkivaltaa, niin se pitää öljytä ja hyvin päätteeksi.

Öljy katkaisee prosessin ja happo lakkaa vaikuttamasta.