Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Kysymyksessä on nyt siis legendaarisen AK 47:n kovakromipiippu. Sitä yritettiin tehdä Suomessakin oikein tosissaan, mutta eipä vaan onnistunut niin hyvin, että olisi otettu RK 62:n tuotantoon. Kuulemieni kertomusten mukaan suomalaisten ongelmana oli se kohta piipussa, missä on kaasureiän poraus kaasusylinteriin. Suomalaisessa versiossa kromaus alkoi hilseilemään kaasureiän ympäriltä, leviten sitten pikku hiljaa piipussa laajemmalle aluelle.

Toinen ongelma oli suomalaisissa niitatulla "levystä prässätyllä laatikolla" olevien aseiden niittausten väljistyminen paljon ammutuissa aseissa. Ase rupesi jotenkin "nitkumaan" niittauksistaan ja siitä tuli rungoltaan vetelä. Alkuperäisessä AK:ssa ei kuulemma tällaistakaan ilmiötä esiintynyt, vaikka aseella olisi ammuttu paljonkin. Olisikohan alkuperäisessä AK:ssa tehty niittaustyö "tulikuumilla" niiteillä, mitkä sitten vielä entisestäänkin kiristyivät, kun niitti jäähtyi kylmäksi?

Jos taas suomalaiset kasasivat "laatikon" kylmillä niiteillä, niin tällaisesta niittauksesta ei voi tulla mitenkään niin tiukkaa, mitä kuumilla niiteillä saadaan aikaan. Mielipiteitä herrat...

Eikös tuo niitti kuitenkin supistu jäähtyessään?? Lämpö tuppaa meinaan laajentamaan ja kylmä kutistamaan metallia.

Kyllä, kyllä. Niitattu kuuma niitti supistuu jäähtyessään "laihemmaksi", mutta myöskin samalla lyhyemmäksi = kireämmäksi. Tätä kikkaa on käytetty läpi historian jo pitkään silloinkin, kun laivat valmistettiin vielä niittaamalla metallilevyt toisiinsa, eikä hitsaustekniikkaa tunnettu.

Samoin ennen hitsaustekniikkaa teollisuuslaitoksiin kun valmistettiin suuria säiliöitä, niin levyjen niittaukset tehtiin isoilla kuumilla pallokantaniiteillä kylmiin metallilevyihin. Tällä tavoin niitti jäähtyessään "kiristi" saumaa vielä entistäkin tiukemmalle. Hoh, hoijaa... onpas tää helppoo, kun ei ole insinööri...

Käsittääkseni piippujen kromauksen kestäminen käyttöä olisi edellyttänyt piiiitkää ja loivaa ylimenoa joka taas tuhosi tarkkuuden eikä ase sellaisena kelvannut pv:lle. Saattoi kaasureiänkin alueella olla ongelmia jos/kun reikä tehtiin kromaamisen jälkeen.

Minä luulen, että kysymys ei ole niittauksesta vain suomen metalli väsy liian nopeasti.
Ammuskelun jälkeen AK-74-llä oli kaikkien ilkein kaasumännän puhdistus, rätillä oli tämä pian mahdoton.
Kiellosta huolimatta oli kaikkien tehokkaampi hiekalla hiomaaminen.
Peltistä kaasusilinterittä vielä puhdistettiin, mutta nyt jälkikäteen mietin, että kaasukanavatta ei puhdistettu ollenkaan jos olisi puhdistus mahdollinen. Miten tämä on mahdollinen, että kaikkien likaisempi paikka ei lähde ruutin noesta ruostuman ?

Jospa?? alkuperäisen AK:n piippu onkin kovakromattu siten, että siihen on kaasukanavan reikä porattu valmiiksi jo ennen kovakromausta. Näinollen kovakromauksessa kromipinnoite tulee myöskin kaasureikään ja kromauksen hilseily ei pääse alkamaan tästäkään kohdasta?

Ei suomalaisten kromauksessa/kiinnipysyvyydessä ollut suurempia ongelmia. Valmet suoritti sen itse omalla osastollaan, Sako osti kromauksen ulkopuoliselta tekijältä (tämä ei ollut Valmet ).

Muistan jonkun joskus maininneen ,että aseen hinta olisi noussut kovakromatulla piipulla useampikertaiseksi eli liian kalliiksi.

jaska wrote:Muistan jonkun joskus maininneen ,että aseen hinta olisi noussut kovakromatulla piipulla useampikertaiseksi eli liian kalliiksi.

Näinhän siinä kävi että suomalainen rynkynvalmistus loppui kun saimme ostaa halvalla Itä-Saksalaisia ja Kiinalaisia versioita. Ei siinä Valmet eikä Sako pärjännyt jos tuontipyssyn ostohinta oli alle omakustannushinnan. Tätä teollisuuden haaraa ei kauaa tuettu valtion toimesta. Ei se pelkästään piipun pinnoitukseen kaatunut.... Toivoisin vaan että jonkunmoinen omavaraisuus, koskien alueloukkauksien puolustamista, säilyisi täällä oman teollisuuden parissa, omien rajojen sisällä.