Kuulinpa tuossa että tämmönenki ollut suvulla jossain vaiheessa, tosi eräs ominut sen
Luultavasti(?) Grafton laivasta. Eli tuliko useampaa mallia siitä laivasta, vai voiko vahvasti olettaa mallia ja kaliberia? Ja mikä on yleisesti ollut webley-aseiden laatu ja käytettävyys? Entäpä stopping power, jos ollut .455, kun aika hidashan tuo patruuna on (n. 200m/s)?
Näin äkkiseltään kirjaa:Aselaiva John Graton ja Aselehdet:2/85 ja 4/85 ,näistä löytyy tietoa.Näin ollen Webleytä tuli vissii kolmea mallia:Mark IV ja Webley Green "linnunpää" kahvalla ja suoralla kahvalla varustettuja Army-malleja.Kerran hypistelin kyseistä Webley Greeniä ja ihmetytti kaliperi merkintä: 455/476.Omistaja ei tiennyt sen merkitystä.Sanoi ampuneensa sillä itse valmistettuja patruunoita joskus kauan sitten.Oli sorvannut kiväärinhylsyistä ja luodit valanut."Täytee mustaaruutia vaa" kertoi entisajan asemiäs.
"Myyntipäiväkirjasta on heinäkuun 27.päivällä 1905 löytynyt merkintä sopimuksesta,joka koskee 2000 kappaletta Mark IV-revolveria,500 kappaletta WG-revolveria ja 260 000 kappaletta .455-revolverin panoksia" "Mark IV-revolvereista tiedetään ,että käytännössä on Suomesta löytynyt kuvauksen mukaisia aseita erityisesti numerosarjasta 118000-122000. "WG-revolverien osalta on ilmeistä ,että revolverien pitäisi olla numerosarjan 18082-20345 sisällä,sillä tämä haarukka kattaa tuotannon syyskuusta 1901 heinäkuuhun 1905."
Lisätäänpäs keskustelun myllyyn vettä kopiomalla PT Kekkosen tekstejä tänne:
"WEBLEY VI:n patruunaongelmat
Tervehdys mestari! Minulle on joutunut käsiini pari kappaletta WEBLEY VI -revolveria. Patruunakysymys on hieman ongelmallinen. Ostin paketin "Sellerin" patruunoita mutta mielestäni ne olivat liian lyhyitä, eli rullaan jäi luodin eteen liikaa tyhjätilaa. Ammunnan tulos oli täysin ala-arvoinen, reikä siellä - toinen täällä. En tiedä, mikä on ollut osumatarkkuus ko. aseella oikeilla patruunoilla. Ase istuu ainakin minun käteeni suht' hyvin, ja haluaisin saada sen toimimaan siedettävästi. Kysymykset ovat seuraavat.
Saako jostain hylsyjä tai onko mahdollista muokata kaupan olevista hylsyistä sopivia. Miten lataus olisi paras tehdä, teenkö hylsyn patruunapesän pituiseksi ja upotan luodin hylsyn sisään kuten Nagantissa? Mikä olisi sopiva lataus? Mikä ruuti ja minkä painoinen luoti. Olisin kiitollinen myös arviostasi : Onko minulla edessä "Mission Impossible", vai onko tuloksia mahdollista saada?
PRo
Asianmukaisilla luodeilla varustetuilla patruunoilla ammuttiin Webley-revolvereilla lähes 110 vuotta sitten kilpaa jopa 200 yardin (= n. 183 metrin) etäisyydelle vapaalta kädeltä, enkä usko vuonna 1915 käyttöön omaksutun Mark VI:nkaan olevan käynniltään edeltäjiään huonomman. Mallin muutoksethan kohdistuivat lähinnä kahvan muotoiluun. Mk VI:n piippukin pidennettiin 6-tuumaiseksi ja tähtäinväli piteni pari tuumaa. Etutähtäin muutettiin tarkkuustähtäimeksi, tosin ilman sivusäädön mahdollisuutta, mutta koroa voitiin säätää jyvälevyjä vaihtamalla, tarvitsematta enää viilailla jyvää matalammaksi lisää korotusta haluttaessa. Kevyillä tarkkuusluodeillahan revolveri ampuu alemmaksi kuin raskailla, eikä lähtönopeuden lisäys paranna tilannetta. Köykäisien "tarkkuus-wadcutterien" suosio tässä kaliberiluokassa jäikin lyhytaikaiseksi.
Alkuperäisimmissä .455 Webley-patruunoissa oli 17.2 grammaa painava suippokärkinen luoti, jonka peräpäässä oli syvä ontelo. Käytössä oli vielä .476-kaliberisia (12.09 mm) Enfield-revolvereja, ja patruunoiden piti olla käyttökelpoisia kummassakin asemallissa. Siispä .455:n luoti suunniteltiin laajenevaksi peräpäästään laukaisuvaiheessa .476:n liereän patruunapesän ja piipunputken täyttäväksi. Myöskin .476:n luoti oli ontto melkein kärkeen saakka, joten se supistui suht'helposti mahtuvaksi .455:n pesiin, kun ase taitettiin kiinni. Vaikka .476 Enfield-patruuna julistettiin vanhentuneeksi jo 26. syyskuuta 1892, mitoitettiin Webley-revolverien patruunapesän pituus sen pituuden (37 mm) mukaiseksi aseiden tuotannon loppuun saakka v. 1928. (Siviilimyyntiin ja vientiin voitiin Webley Mk. VI:ia valmistaa vielä senkin jälkeen, kun Englannin asevoimien tilaukset päättyivät .38/200- kaliberisten aseiden virallisen omaksumisen jälkeen).
Savuttomalla kordiittiruudilla ladattujen patruunoiden hylsyä lyhennettiin 19.3 mm:n pituuteen, mutta suippoluotisen patruunan (.455 Webley Cordite Mk.I) kokopituus oli entiset 37 mm. Kordiittipatruuna Mk.I omaksuttiin virallisesti sotilaskäyttöön 14. syyskuuta 1894. "Wanhentuneena hylätyksi" se julistettiin vasta 19. maaliskuuta 1946! Lyijyluodin paino oli 17.2 grammaa. Patruunan Mk. II luoti istutettiin hylsyyn syvemmälle, jolloin kokopituus lyheni n. 33 mm:iin, koska hylsyäkin oli lyhennetty. Se omaksuttiin 5. helmikuuta 1898 ja julistettiin vanhentuneeksi 18. syyskuuta 1939. Ulottuvilla oleva kirjallisuus ei tee tykö hylkäämisen syytä; lieneekö ollut ylikorkea paine vaiko vajavainen osumatarkkuus?! Siviilimyyntiin Mk. II:n mallisia patruunoita ladattiin toki edelleenkin. Ladataan yhä?!
"Sellerin" .455 Webley-patruunaa en ole päässyt tutkimaan, mutta otaksun, että sen mitoituksen esikuva on ollut Mark II, (jos luoti on lyijyä) tai ulkomitoiltaan samanlainen, mutta vaippaluodillinen Mark 6; senkin ammuspaino 17.2 grammaa, joka on eräänlainen vakiopaino. Muutamien erikoislatausten (Mk III - V) ammuspaino oli 14.12 - 14.25 grammaa. Niiden luodit olivat joko "disipliiniin" tarkoitettuja liereitä wadcuttereita, tai eräässä tapauksessa "Manstopper"-lyijyluoti, jonka kummassakin päässä oli samanlainen kartiomainen syvennys: Mitä hirrrmuisin reikäpää-ERVA siis! Se voitiin asettaa patruunaan kummin päin tahansa. Laajeni osuessaan 12-kaliiperisen haulikon täyteisluodin alku-läpimittaan (noin 18 mm:iin) elävässä maalissa, eikä mennyt yleensä kokonaan läpi elävästä maalista.
Kaikki wadcutter-malliset luodit poistuivat tuotannosta 1. maailmansodan sytyttyä, mutta eräs malli jo vuonna 1902 ja toinen (Mark 5) pikaisen tuotantopyrähdyksen jälkeen sodan alettua. Patruuna oli omaksuttu armeijan harjoituskäyttöön 9. huhtikuuta 1914, joten sitä ladattiin ehkä vain neljän kuukauden ajan. Sota-aikaan oli pakko keskittyä vakiopatruunoiden tuotantoon, eikä monien erikoiskaliberien tai -latausten valmistusta jatkettu, kun "status quo ante bellum" alkoi monivuotisen rettelön jälkeen. Lyhyin patruunan kokopituus oli n. 26 mm juuri mainitussa wadcutter-luodillisessa disipliinipatruunassa (malli ilmeisesti Mk. 5? Pituus mitattuna asteikollisesta valokuvasta, josta tosin puuttuu yksi patruuna kuvateksteihin verrattuna. Mahdollisista asiavirheistä syytettäköön Edward C. Ezelliä, joka tosin lienee jo edesmennyt).
.455 Webleyn luodin peräpäähän kuuluu siis "pakollisesti" varsin syvä, kartiomainen ontelo. Luoti voi olla wadcutter-mallinen. Taistelupatruunan luodin vapaahyppy oli alkuperäisissä latingeissa pidempi kuin wadcutter- ja "Manstopper"- patruunoissa. Hylsynsuusta eteenpäin oli tst-patruunan luoti pelkkää kärkeä. "Manstopperiksi" otaksumani lieriöluodin ohjausosuus ulottuu hylsynsuusta 7 mm:n verran ja lyhyimmänkin patruunan luodin rihloihin pureutuva, näkyvä osuus on 5 mm:n pituinen. Ynnättäköön näihin valokuvasta mitattuihin likiarvoihin se osuus luodin pituudesta, joka jää hylsyn sisäpuolelle, jos joku sen sattuu tietämään. Suositeltava luotimateriaali on lähes puhdas lyijy.
Peräpään onttoudesta voidaan päätellä, että luodin keskittyminen patruunapesän "kuulansijaan", piipunperän ylimenokartioon ja lopulta piipunputkeenkin perustuu luodinperän laajenemiseen, kuten englantilaisessa SNIDER-kiväärissä ja meille tutummassa BERDAN:issa. (Tästä johtuen voitiin .455-kaliberisia luoteja ampua .476-kaliberisilla Enfield-revolvereilla, joiden piipun porausmitta saattoi olla sama kuin .455 Webley-revolvereissa, minimi 11.30 mm, mutta rihlankuurnat syvemmät. .455:ssä minimi "isokaliberi" on 11.55 mm). Tasaperäisillä valuluodeilla ammuttaessa ei siis ole odotettavissa kovinkaan hyvää osumatarkkuutta, ja jos mainitsemissasi "Sellerin" luodeissa on pinnallaan VAIPPA, niin enpä lainkaan epäile kuvaustasi: "Reikä siellä - toinen täällä". Lyijyisten ekspansio-luotien ammuntaan tarkoitetut aseet eivät kerta-kaikkiaan suostu antamaan edes välttävää käyntitarkkuutta vaippaluodeilla tai kovalyijyisillä, alamittaisilla valuluodeillakaan.
Hylsyjä voi sorvailla 7.62 x 53R:n hylsyistä. Suositeltava pituus on 21.8 mm, mutta jos "ahistaa", niin hylsyt pitää lyhentää pituuteen 19.3 mm. Ulkoläpimitta max. 12.14 mm (sorvataan liereäksi). Kantalaipan läpimitta max. 13.46 mm. Laipan paksuudesta ei ole tietoa: Mitattava tehtaanpatruunoiden hylsyistä. Luodin max.-läpimitta on sama kuin .45 Long Coltin luodeille: 11.58 mm, mutta LC:n kaupallisten valuluotien läpimitta tuppaa yleensä olemaan huomattavastikin sallittua pienempi. Ruudin annostusohjeet ovat kuin .45 Long Coltin "länkkärilatinkeihin", mutta se mikä on VihtaVuoren ohjeissa minimi, on .455 Webleylle lähestulkoon maksimi, ainakin lyhyemmälle Mk II- hylsylle (pituus 19.3 mm).
Muutamista piipunputkeen jäävistä ruutijyvistä ei kannata välittää! (Eivätkö VihtaVuoren "ingenjöörit" tai fil. maisterit ole ampuneet MILLOINKAAN pienoiskiväärillä ja vilkaisseet sen piipunreikään puolenkymmenenkin laukauksen jälkeen...?!). 13-grammaiselle lyijyluodille on max.-lataus siis 0.45 grammaa ruutia N320 tai puoli grammaa konepistooli-ruutia N330. Luodin paino "imperiaali-mitoilla" on vaivaiset 200 grainia. Ase ampuu todennäköisesti liian alas, mutta kasa voi olla pieni.
16.2 grammaa (250 grainia) alkaa olla jo lähempänä Webleylle ominaista ammuspainoa. Ruutiannos 0.35 grammaa N320:tä tai 0.40 grammaa N330:tä. Länkkärilatinkien todelliselle ihanneruudille ei TIETENKÄÄN löydy annostusohjeita VihtaVuoren vihkosesta N:o 2/99, mutta 200-grainisen luodin takana on 0.40 gramman annos ruutia N310 ilmeisesti sopiva, ja 250 grainin painoisen luodin saatteeksi piisaa 0.30 grammaa N310:tä. Jos sorvaat tai sorvautat hylsysi 7.62 mm Mosin-Nagantin hylsyistä, käytä aihioina Boxer-nallipesällisiä hylsyjä ja nalleina Large Pistol-nalleja, jotka menevät pesään hieman ylisyvyyteen, mutta siitä ei koidu haittaa, kun sen tietää.
Latausvalmiiden .455 Webley-hylsyjen saatavuutta voit tiedustaa osoitteesta: ASEKAUPPA ERKKI LÄHDENIEMI, kätevimmin puhelimitse numerosta (03) 25 57 126. Päivystys: Maanantai - perjantai klo 9 - 17. Ainakin australialaiset BERTRAM-hylsyt ovat lähestulkoon iki-kestäviä, jos latinkien painetaso on kohtuullinen, kuten se oli alkuperäisissä tehdaslatauksissakin; enintään 1000 ilmakehää. Latausvälineitä ja luotimuotteja löytynee samasta yrityksestä kaliberille .455 Webley.
1708 MMI; PT"
Olipa miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan,
jonka kuu kärestä paistoi, päivä paistoi lappeasta,
tähet västistä välötti, hevonen terällä hirnui,
kasi naukui naulan päässä, penu putkessa puhusi.
Harvemmin meillä vastaan tuleva Webley, tällä olisi kiva jo perinneaseammuntoihinkin treenailla, eikä maksaisi ampuminenkaan tällä IV:n .22 lr versiolla maltaita. Ja ihan siis pelkästään keräilyllisesti kiinnostava ase: http://www.pyssypuoti.fi/kauppa/product ... .php?p=298
Olipa miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan,
jonka kuu kärestä paistoi, päivä paistoi lappeasta,
tähet västistä välötti, hevonen terällä hirnui,
kasi naukui naulan päässä, penu putkessa puhusi.
Nostetaans tämä esille. Kaverini kyseli näitten latailusta ja täältähän se PTK:n juttu löytyi ja muutakin asiaa tämän hienon asetehtaan hienoista revolvereista.
Olipa miekka miestä myöten, kalpa kantajan mukahan,
jonka kuu kärestä paistoi, päivä paistoi lappeasta,
tähet västistä välötti, hevonen terällä hirnui,
kasi naukui naulan päässä, penu putkessa puhusi.
Näistä kannattaa pitää hyvää hyvää huolta , sano kaveri ! Niin että jos muista keräily-suunnitelmistä luopuu .Niin Webleyt talteen ,pahan päivän varalle ,Ei tulivoimaisuudellaan vaan rahallisesti ,ehkä ?
