Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Tämäkin luovutettu hymyssäsuin suomen sorretulle sotilaalle.Tullut sitä tietä sitten uuteen kapitalistiseen valkobandiittien maahan.Luovutus tavasta ei kyllä ole mitään tietoa.On myös saattanut entinen haltija heittää sielunsa taivaisiin.Sieltä jostain kuitenkin.Kotelo naruineen ja nyöreineen kuuluu tähän aseeseen.Kunto,sanoisinko käytetty.

Ihan hieno paketti. Tuo kantoremmi ja hukkausremmi lienevät harvinaisinta tuossa paketissa.Onko lipas samalla numerolla kuin ase? Olisi mukava tietää mikä tuonkin Tokarevin tarina on, mutta harvalla se on tallessa

Lippaasta en löytänyt mitään merkintää,joku veikkasi aseen voineen kuulua tankkimiehelle tuon remmin takia,olisi kuulemma ollut parempi pitää kaulassa roikkumassa kuin sivulla jos vaikka T28 sisällä on oleillut.

Kotelostakaan en löydä leimauksia,on kulunut ja likainen.Jousi on jäykkä ja ase on aivan ammuttavassa kunnossa.Valmistusvuosi 1939,joten on saattanut ehtiä jo Talvikekkereihin Raatteeseen tai johonkin muuhun kuumaan paikkaan.Otanpa aamulla auki ja kuvan,siinä on jotain mielestäni erikoista,samaa numerosarjaa silti.

Remmisysteemit olivat kyllä Neuvostoarmeijassa yleisiä, Suomalaiset näkyvät vain heittäneen nuo useimmiten pois. Tankistit eivät pitäneet TT pistooleista, niillä oli hankala ampua tankkien pienistä ampuma-aukoista jos tuli tarvis. Tämä on kirjallisuuden mukaan yksi syy, miksi Nagaanin valmistusta jatkettiin pienen tauon jälkeen 1935? Tokarevin rinnalla.

Tässä kuva puretusta.Käytin salamaa kun oli juuri silloin taivas pilvinen,nyt taas aurinko mollottaa.

Olisiko tuo piippu? 1939 aseessa...

1937 ja 1938 piiput



Tuo 1938 on totisesti käyttöä nähnyt piippu on jo alkanut muuttaa muotoaan...

Tuo minun aseen vuosi on jakanut mielipiteitä.Toisen mielestä se on 38,toisen taas 39 .Laitoin sen 39 tänne,kun kerran piiput on vuoteen 38 asti olleet tällaisia niin tämä täytyy olla sitten siltä vuodelta.Ajattelin jo omaavani jotain erikoista.

Tuossa vuosi tai jotain sitten tällainen samanlainen TT oli myytävänä jossain jenkkipalstalla ja hinta oli muistaakseni 720 jenkki taalaa.Huvittavinta oli se sarjanumero joka oli todella lähellä tätä minun aseeni numeroa.Hinta kuitenkin käsittämätön.Ja kunto vielä huonompi kuin tässä minun sotaromussani.

Jenkit on hulluja ja niillä on paljon löysää rahaa. Tämän päivän hinta alkuperäisestä Toksusta on vielä kovempi kuin tuo.Saa olla vähän kulunutkin puhumattakaan siitä jos sattuu SA leima löytymään . Miksei aseesi voisi olla 1939 tehty, siihen on vain eksynyt valmistusvaiheessa aikaisemmin valmistettu piippuaihio? Aseesi ei kuvissa ainakaan HIRVEÄN kuluneelta näytä, normaali Laatokan kiertänyt ase. Minttikuntoiset on harvassa.... ja internetin aikakaudella ihmiset tietävät tavaran arvon.

Osaako Tokarev-asiantuntijat heittää mitään mielipidettä siitä, että kuinka harvinaisia on TT-30 ja TT-33 pistoolit, missä on luistissa noita isompia karhennusuria vaan 6 puolellaan? Yleensähän kaikissa on tuo 7 uraa, mutta olen kuullut myöskin 6 uralla olevia luisteja olevan joissakin Tokareveissa.

Toisen Maailmansodan jälkeen valmistetuissa Tokarevissa ja sen monissa klooneissa on sitten luistin karhennusuria paljon ja tiheässä. Taitaa olla sellaista 24 uraa puolellaan.

[quote="Haudankaivaja"]Osaako Tokarev-asiantuntijat heittää mitään mielipidettä siitä, että kuinka harvinaisia on TT-30 ja TT-33 pistoolit, missä on luistissa noita isompia karhennusuria vaan 6 puolellaan? Yleensähän kaikissa on tuo 7 uraa, mutta olen kuullut myöskin 6 uralla olevia luisteja olevan joissakin Tokareveissa.

En ole nähnyt 6 uraista ja jos löytyisi ns. hinnaltaan normaaliostoksena, en siitä otetta irrottaisi.

Eipä ole tietoa kuusiuraisesta,mutta eihän se sitä merkkaa,ettei iivana olisi joskus votkapäissään sellaisiakin tehnyt hienompi karhennus tuli tuotantoon 1947.

Tokarevista jatkaen.Moniko käyttää sitä "pykälävarmistusta" edes jossain vaiheessa vai pitävätkö palstan herrat/tai työläiset aseen aina patruunapesä tyhjänä?Vaikea muotoilla kysymystä oikein mutta pointtina on TT33 varmistajan käyttäminen tai käyttämättömyys.