Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Nyt on sitten "Cadillac" pihassa. Pythonia on tullut kuolattua jo 12-vuotiaasta asti ja nyt, lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, sellaisen pystyi hankkimaan. Ase on tuotantosarjan loppupuolelta (PN-sarjaa) ja Hjorthin CIP-leimat ovat vuodelta 1995. Vaikka Coltin ko. aikakauden tuotantoa kuulee luonnehditaan viimeistelemättömäksi, ei tämän aseen hoonauksessa ole moitteen sijaa. Kuvien otto olikin melkoista tuskaa peilailun vuoksi. Ja nuo ärsyttävät öljyläikät siihen vielä.

Aseen historiasta ei ole mitään tietoa, mutta isompia merkkejä käytöstä ei ole. Liekö vain korkeapainelaukaukset ammuttu. Laatikko ja muut rojut ovat kyllä hukkuneet matkalla. Itse olen ehtinyt laskea läpi seitsemän rullaa minimiin ladattua .38 Specialia ja arvonnan alla on, missä määrin instrumentilla hennoo ampua. Käyttö on kyllä kokemus sinänsä uskomattoman jämptisti toimivan koneiston ansiosta. Iskurin iskiessä rullassa ei tunnu välystä sen enempää pyörimissuunnassa kuin pitkittäinkään. Näinhän terveessä Pythonissa tulee ollakin. Myös kahva käy muodostaan huolimatta omaan kännyyn yllättävän hyvin, vaikka Smitti-miehet ovat sitä kovasti kritisoineet. Tähtäinlinja sallii ranteen hienoisen taivuttamisen, mikä on omiaan vähentämään värinöitä yhdellä kädellä.

Muuta kritisoitavaa en oikeastaan keksi kuin, että loppupään aseissa rullan avaussalvan alle on asetettu nyloninen insertti estämään salvan kanitusta rullaa avattaessa. Foorumeita kahlatessa selvisi, että varhaisemmissa aseissa salvan lohenpyrstösovitus oli tiukempi, eikä lisäpalaa tarvittu.

Löytyisikö suomalaista näkökulmaa Python-keräilyyn/käyttöön?

Onneksi olkoon, olet löytänyt valmistusajankohtaansa nähden varsin siistin Pythonin (etenkin ruostumattomissa tuon ajan Colteissa on näkynyt suorastaan karmeaa työn laatua). Koneiston sivulevyn asennustarkkuus ei nähtävästi ole ihan parasta Pythonia (verrattuna 60-luvun lopun/1970-luvun alun tuotteisiin) mutta eipä tuo käyttöä haittaa.
Keräilyllisesti jenkkirevolverien arvostus on kovasti laskenut viime vuosikymmenen aikana, pitäisi olla new-in-the-box ennen kuin hinta nousee käyttöasetason yläpuolelle...käyttövehkeenä tuo on kyllä mitä mainioin. Pythonin rakenne ei kylläkään ole niitä vahvimpia ajatellen "raskasta" käyttöä (=tuhansia täystehoisia magnumpaukkuja), mutta olettaisin, ettet aio rääkätä kärmettäsi moisella tulituksella. Tarkkuus on yleensä hyvä noissa 80/90-luvun reukuissakin, piiput ovat yleensä tiukkoja tai erittäin tiukkoja (mitattu .355"). Ei muuta kuin paukkuja rullaan ja reikiä tauluun!

Hieno peli. Yleensä näitä on kuitenkin käytetty ja kiikutettu radalle josta aina jää jälkiä. Minun mielestä tuon kuntoinen on ihan kelvollinen keräilyaseeksikin, vaikkei alkuperäistä laatikkoa enää ole mukana.

[quote="CH"]Nyt on sitten "Cadillac" pihassa. Pythonia on tullut kuolattua jo 12-vuotiaasta asti ja nyt, lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, sellaisen pystyi hankkimaan. Ase on tuotantosarjan loppupuolelta (PN-sarjaa) ja Hjorthin CIP-leimat ovat vuodelta 1995. Vaikka Coltin ko. aikakauden tuotantoa kuulee luonnehditaan viimeistelemättömäksi, ei tämän aseen hoonauksessa ole moitteen sijaa. Kuvien otto olikin melkoista tuskaa peilailun vuoksi. Ja nuo ärsyttävät öljyläikät siihen vielä.

Minulla kanssa ollut Colt Python haaveena nuoresta pojanklopista saakka, kuolasin kuvia/tietoja Shooter's Bibleistä. Kadun yhä etten tehnyt aikanaan 70 -luvulla kauppoja tyrkyllä olleesta uudesta 22 -Diamondbackistä, silloin oli rahat tiukemmassa ja aseen arvo kohdallaan, toisin kuin tänäpäivänä (aseiden arvosta kun on kyseessä). No korjasin tilanteen ja ostin muutama vuosi sitten Colt Pythonin, 4" piipulla, tehty 1969. Ase oli pakkatuore. Edellinen omistaja oli ostanut sen uutena aseliikkeestä Helsingistä. Minä olen varmaan ampunut enemmän sillä kun edellinen omistaja 40 -vuoteen. Kellontarkka peli, ne sovitukset on ihan omaa luokkaa, käy kun sveitsiläinen kello.

Kiitosta vain. Ilman vertailukohtaa sivulevyn sovitusta on vaikea arvostella muuten kuin, että levy lähtee irti vain kahvaruotaa naputtamalla. Tällöin ensimmäisenä nousee levyn etureuna. Kenties levyn yläreuna on ollut vanhoissa Pythoneissa vähän tiukempi, vaikkei tässäkään varsinaista rakoa ole.

Piipun sisustaa ihmettelen hieman. Pinnan kolvaus on jenkkirevolveriksi yllättävän huoliteltu, mutta rihlapohjassa on peilaamalla havaittavissa piippureijän ympäri kiertäviä rajapintoja, eräänlaisia portaita. Olisiko sitten niin, että piippu tiukkenee suuhunpäin kuljettaessa asteittain. Jostain syystä piipun rihlaus on vasenkätinen.

Hieno peli tuo Polarfuchsin vanha Python. Tuohon aikaan Coltilla lienee ollut vielä parhaat ammattimiehet tekemässä sovituksia. Pythonin varhaisin malli täyskarhennetuilla kahvoilla olisi myös mielenkiintoinen hypisteltävä, mutta onkohan näitä kulkeutunut Suomeen 1950-60-luvun taitteessa vielä kovin montaa?

Tuossa kirjatietoutta vanhojen ja uusien rullanlukitussalpojen sovituksista.

Hieno ase. Revolveriharrastusta, niin keräilyn kuin käytön suhteen pitäisi saada jotenkin lisättyä. Asetyyppinä monipuolinen, kiinnostava, erikoisiakin teknisiä innovaatioita lajityyppinsä sisällä pitävä, patruunavalikoimaltaan monipuolinen, jne jne...

[quote="Polarfuchs"][quote="CH"]Nyt on sitten "Cadillac" pihassa. Pythonia on tullut kuolattua jo 12-vuotiaasta asti ja nyt, lähes kaksi vuosikymmentä myöhemmin, sellaisen pystyi hankkimaan. Ase on tuotantosarjan loppupuolelta (PN-sarjaa) ja Hjorthin CIP-leimat ovat vuodelta 1995. Vaikka Coltin ko. aikakauden tuotantoa kuulee luonnehditaan viimeistelemättömäksi, ei tämän aseen hoonauksessa ole moitteen sijaa. Kuvien otto olikin melkoista tuskaa peilailun vuoksi. Ja nuo ärsyttävät öljyläikät siihen vielä.

Coltin sarjaan liittyen, aikanaan halusin myös Colt Ace -pistoolia. Onnistuin sellaisen ostamaan 70 -luvun lopulla, on 70 -luvulla tehtyä sarjatuotantoa, sarjanumero SM199xx. Valitettavasti alkuperäisen pahvi/styrox -laatikon olen hävittänyt aikanaan. Ohjekirja on tallessa. Aaasinsiltana miten liittyy tähän ketjuun ; aseessa sama takatähtäin kuin Pythonissa.

Komea on pyssy. Sen verran pitää nostaa pirua seinälle että niistä kahdesta Pythonista joita olen eläissäni päässyt hipelöimään, oli molemmista rullan ajoitus pielessä. Tosin molemmat yksilöt olivat ilmeisen paljon ammuttuja.

Itselläni on vain pahainen King Cobra, mutta on siinäkin Coltin taikaa sen verran että siluettiradalla omat ampumatadot aina tuntuvat nousevan pykälää todellista korkeammalle. Myös King Cobrassa on vasenkätinen rihlaus, kuten vissiin kaikissa kaksitoimisissa Colteissa. Pitäähän sitä arkkivihollisesta jotenkin erottua: Smiteissä rulla pyörii vastapäivään ja rihlaus myötäpäivään, Colteissa päinvastoin...

Colt Defense kiikkuu paraikaa vararikon partaalla. Jenkkipalstoilla spekuloidaan että jos firma kaatuu lopullisesti, kaikkien vähänkin keräilyllisten Coltien hinnat lähtevät lujaan nousuun.

ojh wrote:Colt Defense kiikkuu paraikaa vararikon partaalla. Jenkkipalstoilla spekuloidaan että jos firma kaatuu lopullisesti, kaikkien vähänkin keräilyllisten Coltien hinnat lähtevät lujaan nousuun.

Colthan on tehnyt tuota tasaisin väliajoin, eikä sitä päästetä kaatumaan tälläkään kertaa:
http://www.thefirearmblog.com/blog/2015 ... ntil-2020/

Terve vaan tänne forumille. Olen aika hiljattain alkanut tutustumisen revolverien maailmaan, ja eilen ostin toiseksi revolverikseni Colt Pythonin. Ase on aika vähän ammutun oloinen, piipun päästä on hieman mustaus kulunut, mutta se onkin aseen ainoa kauneuspilkku. Sarjanumeron perusteella valmistajan nettisivu kertoo valmistusvuodeksi 1967. Sen kummemmin en aseen historiaa tunne, mutta tuskin tuota on hurjasti radalle raahattu. Kuva täytyy ladata kunhan pääsee tietokoneen ääreen.

Tervetuloa kerhoon.

Minullakin on erä .38 Specialia pitkästä aikaa valmistumassa. Täytyy jatkaa testejä. Sierran 158-graininen FP käy varsin hyvin, mutta Gunhillin vastaavanpainoinen SWC-GC tuotti ensitestissä peräti soikeita reikiä. Arvelen syyksi puutteellista hylsynsuun avarrusta, sillä olin huomaavinani lyijylastuja asetusvaiheessa. Olisi mielenkiintoista testata vaikkapa ihan tavallisen wadcutterin käyntiä.

Tuossa ohje Pythonin ajoituksen tarkasteluun.

http://imgur.com/a/9SvcB

John Moses wrote:Tarkkuus on yleensä hyvä noissa 80/90-luvun reukuissakin, piiput ovat yleensä tiukkoja tai erittäin tiukkoja (mitattu .355"). Ei muuta kuin paukkuja rullaan ja reikiä tauluun!

Olisikohan 8 gramman pistoolinluodilla, esim. Lapua R381, edellytyksiä toimia .38 Specialissa, jos piippu on tiukka? Jostain syystä en saa Gunhillin 161 gr SWC:tä käymään Pythonissa millään, vaikka nyt luoditin äärimmäisen huolellisesti. CZ 75B pystyy kolmannekseen tuosta hajonnasta. Valun halkaisijaksi ilmoitetaan .358".

Olisko kalibrointiholkista apuja?

Vähän hupia. Kolmen metrin päästä tulitettuna 4" Python läpäisi pitkittäistä mäntypölliä oman pituutensa verran. Luotina S&B 158 gr FMJ ja takana kovin mieto 0,54g N350-ruutia. Kiinnosti nähdä, missä määrin piippuaikana syntyy rauta-rautakontaktia, mutta tompakkisilausta on ilmeisesti sen verran, ettei kovin isoja laikkuja näy. Ikuisuuskysymys lienee, missä määrin näitä kannattaa ampua.

John Moses wrote:Pythonin rakenne ei kylläkään ole niitä vahvimpia ajatellen "raskasta" käyttöä (=tuhansia täystehoisia magnumpaukkuja)...

Pythonin heikkous on mielenkiintoinen myytti ja se kaiketi liittyy lähinnä rullan käden ja lukitussalvan (bolt) toimintaan. Kun ase on kunnossa, rullassa ei ole laukaisuhetkellä havaittavissa pyörimissuuntaista välystä. Tämä on helposti todettavissa. Kun aseelle annetaan runtua, ammutaan täyspäiväisesti DAO:na ja läimäytellään rullaa kiinni, nämä suhteellisen pienikokoiset osat kuluvat ja välystä syntyy. Tämäkin on helposti todettavissa. Vastaava on hankalampaa S&W:n ja Rugerin kohdalla, kun välystä on jo uutena. Onko asia sitten niin, Pythonissa lonkkaliikkeen ylenkatsominen aiheuttaa nopeammin pysyvää vauriota rakenteille kuin em. merkkien kohdalla?

Jos runkojen kokoja vertaillaan, S&W:n L-runko ja Coltin I-runko ovat suunnilleen samankokoiset. Molempien rungot on tehty taotusta aihiosta ja kummassakin on sivulevyt rakennetta heikentämässä. Rugerissa levyä ei ole ja ainevahvuudet ovat luokkaa suuremmat, mutta runko on tehty tarkkuusvaluna. Tosin eivätkös taotutkin aloita elämänsä valuista?

S&W:n L-runkoisen rulla on halkaisijaltaan noin 38,6 mm kun taas Pythonissa halkaisija on 39,3 mm. S&W:n kuudestilaukeavassa rullan lukituskolot ovat patruunapesien kohdalla, Pythonissa ja Rugerissa hieman sivussa. S&W:n rulla lukittuu takaa ja alta, ejektoritangon etupään lukituksella ei taida olla juuri merkitystä. Coltissa lukitus on vain rullan takana ja alla. Rugerissa lukitus on sekä takana, alla, että rullan aisan edessä.