Ahlberg pistooli
Ahlberg pistooli
Haluaisinpa minäkin näin uutena foorumilaisena avata uuden keskustelu-osion, kun en ole tästä itsenäisen Suomen puolustusvoimien ensimmäisestä suomalaisesta aseesta nähnyt juurikaan paljon juttuja kirjoiteltavan. (jonkinlainen hintaväittely näkyi olleen tällä foorumilla vuoden 2007 lopulla ko. aseesta ).
Asettahan valmistettiin vuosina 1919-1920 Suomen Turussa insinööri Hugo Ahlbergin tuotantolaitoksilla tietojeni mukaan korkeintaan n.1400 kpl. Tässä luvussa pitäisi olla mukana jo kaikki ns. "susikappaleetkin", mitä ei välttämättä edes numeroitu. Suurin näkemäni Ahlberg-pistoolin numero on 1256. Onko joku foorumilaisista nähnyt, tai tietääkö olevan vielä suurempaa numeroa?
Aseessahan ei ollut tietääkseni mitään muita leimoja kuin iso A-kirjain ja aseen numero sen alapuolella. Onko kukaan nähnyt koskaan esim. Sky tai SA leimattua Ahlbergia? Itse en ole vielä koskaan tällaisiin törmännyt. Muistan jostain lukeneeni, että joku puolustusvoimain tavaraa sulatukseen lähettänyt henkilö olisi 1970-luvun alussa kertonut lähettäneensä sulatukseen 11,9 kg Ahlberg-pistooleita. Tämähän on aseen painon mukaan noin 20 pistoolia.
Kerran onnistuin löytämään Suomi 24 keskustelusta sellaisen kommentin, että jonkun kirjoittajan naapurilla olisi ollut peräti 170 Ahlberg-pistoolia!!? Kirjoittajan mukaan pistoolien omistajan suurin ylpeyden aihe kokoelmastaan oli se, että siinä oli 16 perättäistä sarjanumeroa Ahlbereita.
Tässä olivat nyt suunnilleen minun tietoni Ahlberg-pistoolista. Kertokaahan te muutkin foorumilaiset aseesta lisää, niin saadaan tästäkin aseesta mahdollisimman paljon tietoa kokoon, mikä on sitten yhdestä paikkaa kaikkien luettavissa.
Asettahan valmistettiin vuosina 1919-1920 Suomen Turussa insinööri Hugo Ahlbergin tuotantolaitoksilla tietojeni mukaan korkeintaan n.1400 kpl. Tässä luvussa pitäisi olla mukana jo kaikki ns. "susikappaleetkin", mitä ei välttämättä edes numeroitu. Suurin näkemäni Ahlberg-pistoolin numero on 1256. Onko joku foorumilaisista nähnyt, tai tietääkö olevan vielä suurempaa numeroa?
Aseessahan ei ollut tietääkseni mitään muita leimoja kuin iso A-kirjain ja aseen numero sen alapuolella. Onko kukaan nähnyt koskaan esim. Sky tai SA leimattua Ahlbergia? Itse en ole vielä koskaan tällaisiin törmännyt. Muistan jostain lukeneeni, että joku puolustusvoimain tavaraa sulatukseen lähettänyt henkilö olisi 1970-luvun alussa kertonut lähettäneensä sulatukseen 11,9 kg Ahlberg-pistooleita. Tämähän on aseen painon mukaan noin 20 pistoolia.
Kerran onnistuin löytämään Suomi 24 keskustelusta sellaisen kommentin, että jonkun kirjoittajan naapurilla olisi ollut peräti 170 Ahlberg-pistoolia!!? Kirjoittajan mukaan pistoolien omistajan suurin ylpeyden aihe kokoelmastaan oli se, että siinä oli 16 perättäistä sarjanumeroa Ahlbereita.
Tässä olivat nyt suunnilleen minun tietoni Ahlberg-pistoolista. Kertokaahan te muutkin foorumilaiset aseesta lisää, niin saadaan tästäkin aseesta mahdollisimman paljon tietoa kokoon, mikä on sitten yhdestä paikkaa kaikkien luettavissa.
Kyllä ainakin osassa Ahlberg-pistooleita näkyy oikein todella vahva käsityön leima. Piipunsuun holkin muttereita on ainakin erilaisia, luistin takapää on muotoiltu toisissa pyöreämmäksi ja etenkin loppupään numeroissa jätetty taas vähän kulmikkaammaksi. Osa alkupään aseista on jopa jätetty kokonaan sinistämättä. Sitten ne, mitkä on sinistetty, on sinistys kyllä aivan p...stä. Jos asetta on pidetty vähän muuallakin, kuin kuivan kaapin hyllyllä sisätiloissa, on sinistys yleensä aika totaalisesti häipynyt pois. Ilmeisesti lippaatkin on tehty Suomessa, koska niin vahva "kyläsepän" leima niissäkin mielestäni on.
Itselläni on kaksi yksilöä numeroiltaan siinä 400-500 väliltä ja niissä näyttäisi olevan vielä alkuperäiset puiset kahvalevytkin. Puu on mielestäni sellaista tumman ruskeaa ja veikkaisin sen olevan pähkinäpuuta.
Ase on mielestäni lähes täydellinen FN 10:n kopio sillä erotuksella, että Ahlbergissa on pitempi piippu ja luisti. Olen kuullut, että jollakulla olisi jopa niklattu Ahlberg. Uudelleen mustattuja on liikkeellä sekä sellaisia, mihin on tehty jälkeenpäin uudet kahvalevyt. Puu on näyttänyt mielestäni koivulta.
Tuntuu olevan vaikeaa löytää oikein ketään Ahlberg-asiantuntijaa. Yksi tietää sitä ja toinen tätä, mutta oikein raudanlujaa tietopankkia tälle aseelle en ole vielä tavannut. Ehkäpä sellainenkin vielä jostain ilmaantuu?
Aseesta ollaan montaa mieltä ja itsekin sanon omana mielipiteenäni, että se on laadullisesti ja kestävyydeltäänkin surkeahko verrattuna FN 10:iin. Kuitenkin se on itsenäisen Suomen puolustusvoimien ensimmäinen suomalainen ase ja toivottavasti ne muutamat sadat yksilöt, mitä asetta on vielä olemassa, säilyisivät tuleville sukupolville kotimaassa.
Itselläni on kaksi yksilöä numeroiltaan siinä 400-500 väliltä ja niissä näyttäisi olevan vielä alkuperäiset puiset kahvalevytkin. Puu on mielestäni sellaista tumman ruskeaa ja veikkaisin sen olevan pähkinäpuuta.
Ase on mielestäni lähes täydellinen FN 10:n kopio sillä erotuksella, että Ahlbergissa on pitempi piippu ja luisti. Olen kuullut, että jollakulla olisi jopa niklattu Ahlberg. Uudelleen mustattuja on liikkeellä sekä sellaisia, mihin on tehty jälkeenpäin uudet kahvalevyt. Puu on näyttänyt mielestäni koivulta.
Tuntuu olevan vaikeaa löytää oikein ketään Ahlberg-asiantuntijaa. Yksi tietää sitä ja toinen tätä, mutta oikein raudanlujaa tietopankkia tälle aseelle en ole vielä tavannut. Ehkäpä sellainenkin vielä jostain ilmaantuu?
Aseesta ollaan montaa mieltä ja itsekin sanon omana mielipiteenäni, että se on laadullisesti ja kestävyydeltäänkin surkeahko verrattuna FN 10:iin. Kuitenkin se on itsenäisen Suomen puolustusvoimien ensimmäinen suomalainen ase ja toivottavasti ne muutamat sadat yksilöt, mitä asetta on vielä olemassa, säilyisivät tuleville sukupolville kotimaassa.
Tuo 2 Ahlbergin omistaminen tekee minun mielestäni sinusta jo jonkilaisen asiantuntijan, koska voit niitä käpäillä ja selkeästi vertailla toisiinsa. Me muut (köyhät) joilla niitä ei ole, olemme lähes pimennossa asiassa.Tässä olivat nyt suunnilleen minun tietoni Ahlberg-pistoolista. Kertokaahan te muutkin foorumilaiset aseesta lisää, niin saadaan tästäkin aseesta mahdollisimman paljon tietoa kokoon, mikä on sitten yhdestä paikkaa kaikkien luettavissa

Si vis pacem, parabellum...


Tulipahan laitettua nuo ihanan "kyläseppämäiset" Ahlberg-pistoolit oikein suurennuslasin alle ja suoritin sisaruksille pienen vertailun. Toisen numerohan on vähän alle 450:n ja toisen vähän yli 450:n. Ei näytä todellakaan olevan mitään siamilaisia kaksosia, ei. En edes purkanut aseita, mutta ulospäin ihan paljaaalla silmillä nähtäviä eroja oli seuraavan laisia:
-Piipunsuun holkkimutteri on erilainen pienempi numeroisessa kuin toisessa.
-Luistin takapään 14 karhennusuraa on pienempi numeroisessa enemmän luistin takapäässä kuin toisessa.
-Luistin takapään pyöristys on pienempi numeroisessa loivempi, kuin toisessa.
-Kahvavarmistimen yläpään pyöristys on pienempi numeroisessa kulmikkaampi kuin toisessa.
-Takatähtäimen ura on viilattu (v-hahlo) pienempi numeroisessa vähän luistin toiseen reunaan, kun se toisessa on keskellä.
-Kahvavarmistimen alapään ja lippaan pitimen välinen rako on pienempi numeroisessa 1mm. ja toisessa 3mm.
-Kahvalevyjen ruuvin kierteisiin tuleva "mutteriosa" on pienempi numeroisessa vasemman ja toisessa oikean puoleisessa kahvalevyssä.
-Ulosvetäjän kynnen pään pyöristys on hiottu pienempi numeroisessa vain vähän pyöristetyksi, kun taas toisessa viistoksi aseen perää kohti.
Noin useista yksityiskohdista näkee, että Ahlberilla on todellakin valmistettu jokainen ase yksityisenä käsityönä ja jokaiseen aseeseen on jäänyt tekijänsä oman mieltymyksen mukainen kädenjälki. Kaikenlaisten kulmien hiontapyöristykset, välykset rakosissa, tähtäinten viilaus vähän "sinne päin" yms. paljastavat tekijänsä "muotoilusilmän".
Näistä aseista tuskin löytyy kahta samanlaista, mutta jos saa vertailuun useampia aseita kerralla, niin voisi kenties päätellä joidenkin kahden yksilön olevan kenties saman henkilön tekemiä. Tässä mielessä Ahlbergit ovat ainutkertaisella tavalla samanlaisia ja omintakeisia, kuin PV:n käytössä aikoinaan olleet m/19. espanjalaiset pistoolit.
-Piipunsuun holkkimutteri on erilainen pienempi numeroisessa kuin toisessa.
-Luistin takapään 14 karhennusuraa on pienempi numeroisessa enemmän luistin takapäässä kuin toisessa.
-Luistin takapään pyöristys on pienempi numeroisessa loivempi, kuin toisessa.
-Kahvavarmistimen yläpään pyöristys on pienempi numeroisessa kulmikkaampi kuin toisessa.
-Takatähtäimen ura on viilattu (v-hahlo) pienempi numeroisessa vähän luistin toiseen reunaan, kun se toisessa on keskellä.
-Kahvavarmistimen alapään ja lippaan pitimen välinen rako on pienempi numeroisessa 1mm. ja toisessa 3mm.
-Kahvalevyjen ruuvin kierteisiin tuleva "mutteriosa" on pienempi numeroisessa vasemman ja toisessa oikean puoleisessa kahvalevyssä.
-Ulosvetäjän kynnen pään pyöristys on hiottu pienempi numeroisessa vain vähän pyöristetyksi, kun taas toisessa viistoksi aseen perää kohti.
Noin useista yksityiskohdista näkee, että Ahlberilla on todellakin valmistettu jokainen ase yksityisenä käsityönä ja jokaiseen aseeseen on jäänyt tekijänsä oman mieltymyksen mukainen kädenjälki. Kaikenlaisten kulmien hiontapyöristykset, välykset rakosissa, tähtäinten viilaus vähän "sinne päin" yms. paljastavat tekijänsä "muotoilusilmän".
Näistä aseista tuskin löytyy kahta samanlaista, mutta jos saa vertailuun useampia aseita kerralla, niin voisi kenties päätellä joidenkin kahden yksilön olevan kenties saman henkilön tekemiä. Tässä mielessä Ahlbergit ovat ainutkertaisella tavalla samanlaisia ja omintakeisia, kuin PV:n käytössä aikoinaan olleet m/19. espanjalaiset pistoolit.
No nyt voisin pitää itseäni "ihan pikkuisen" Ahlberg-asiantuntijana. Laitoin molemmat aseet palasiksi ja tutkin ne myös sisäpuolelta hyvin tarkkaan. Kumpainenkin ase oli sisäpuolelta koneistuksiltaan täysin samanlaisia, joten ainoat erot aseiden välillä näyttääkin ainakin näissä minun aseissani olevan aseen ulkopuolisissa luistin karhennusurien koneistuksissa ja sitten valtaosaltaan kaikenlaisten kulmien ja muiden osien hiontapyöristyksissä.
Piipunsuun holkkimutterin erilaisuutta tästä 90-vuotta vanhasta aseesta en osaa kertoa, että onko mutterin malli vaihtunut tuossa numeron 450 paikkeilla, vai onko jommassa kummassa aseessa erilainen mutteri jostain muusta syystä. Toisaalta, kun ottaa huomioon, että aseitten numeroissa on vain 31 numeroa eroa, on niiden ulkopuolisia eroavaisuuksia yllättävän paljon, kuten olen tuossa 3 päivää aikaisemmin olleessa viestissäni maininnut.
Nyt pitäisi vaan päästä näkemään mahdollisimman monta muiden omistamaa Ahlbergia, niin voisi jopa saada aikaan vähän jonkinlaista kartoitusta siitä, että kuinka monta erilaisen muotoilusilmän omaavaa henkilöä siellä tehtaalla on ollut aikoinaan tekemässä viimeisiä pintasilauksia näille aseille.
Uskoisin, että jos pääsisi näkemään 10-20 asetta, niin pakosta täytyisi niissä jo joissain yksilöissä ruvetä näkymään joitain yhdenmukaisia ominaispiirteitä, joista voisi päätellä joidenkin yksilöiden olevan saman henkilön tekemiä.
Yksityiskohdat on nyt syöpyneet meikäläisen pääkopan "emolevylle" joten huomaan kyllä välittömästi eroavaisuudet, kunhan vaan pääsisi jossain näkemään lisää Ahlbereita. "Siitä se alakaa, sano suutari näläkää".
Piipunsuun holkkimutterin erilaisuutta tästä 90-vuotta vanhasta aseesta en osaa kertoa, että onko mutterin malli vaihtunut tuossa numeron 450 paikkeilla, vai onko jommassa kummassa aseessa erilainen mutteri jostain muusta syystä. Toisaalta, kun ottaa huomioon, että aseitten numeroissa on vain 31 numeroa eroa, on niiden ulkopuolisia eroavaisuuksia yllättävän paljon, kuten olen tuossa 3 päivää aikaisemmin olleessa viestissäni maininnut.
Nyt pitäisi vaan päästä näkemään mahdollisimman monta muiden omistamaa Ahlbergia, niin voisi jopa saada aikaan vähän jonkinlaista kartoitusta siitä, että kuinka monta erilaisen muotoilusilmän omaavaa henkilöä siellä tehtaalla on ollut aikoinaan tekemässä viimeisiä pintasilauksia näille aseille.
Uskoisin, että jos pääsisi näkemään 10-20 asetta, niin pakosta täytyisi niissä jo joissain yksilöissä ruvetä näkymään joitain yhdenmukaisia ominaispiirteitä, joista voisi päätellä joidenkin yksilöiden olevan saman henkilön tekemiä.
Yksityiskohdat on nyt syöpyneet meikäläisen pääkopan "emolevylle" joten huomaan kyllä välittömästi eroavaisuudet, kunhan vaan pääsisi jossain näkemään lisää Ahlbereita. "Siitä se alakaa, sano suutari näläkää".
Yllättävän hyväkuntoisena säilynyt Ahlberg on Sakollakin..
Nyt olen jo saanut sen verran kartoitettua aseita numeroiden perusteella, että kaikissa tähän asti näkemissäni Ahlbereissa, missä on numero alle 450, on tuossa luistin vasemmalla sivulla olevia karhennusuria 2 kpl. ehjänä tuon purkusalvan loven takapuolella. Yli 450 numerolla näkemissäni on vain yksi ura ehjänä. Eli siis pienissä numeroissa karhennukset on konaisuudessaan "pykälän" taaempana, kuin isommissa numeroissa.
Näyttää edelleen siltä, että Ahlbereitten suurimmat ulospäin näkyvät erot tämän lisäksi ovat kahvavarmistimen yläpään muotoilussa, sekä sen alapäässä olevan raon suuruudessa. Kahvalevytkin näyttävät minun mielestäni täysin alkuperäisiltä tuossa "Sakon" aseessa. Sitä toisen mallista piipunsuun holkkimutteria en ole vielä onnistunut näkemään..
Itselläni olevassa toisessa aseessa on kait koko mutteri joskus lentänyt mäkeen, kun siinä on sellainen "kyläsepän vääntämä pelti" täyttämässä holkkimutterin paikkaa.. 

Näyttää edelleen siltä, että Ahlbereitten suurimmat ulospäin näkyvät erot tämän lisäksi ovat kahvavarmistimen yläpään muotoilussa, sekä sen alapäässä olevan raon suuruudessa. Kahvalevytkin näyttävät minun mielestäni täysin alkuperäisiltä tuossa "Sakon" aseessa. Sitä toisen mallista piipunsuun holkkimutteria en ole vielä onnistunut näkemään..


Jos sinulla on tosiaan Ahlberg-pistooleita, missä ei ole numeron yläpuolella tuota isoa A-kirjainta, niin sinullahan vasta harvinaisia Ahlbereita on..
Ainakin kaikissa minun näkemissäni Ahlbereissa on tuo iso A. Jopa niissä, joiden sarjanumero on yli 1000. Olen kyllä kuullut mainintoja, että yli 1000 numeroilla olevissa ei olisi enää kirjainta, mutta minä en kuitenkaan ole onnistunut sellaista vielä näkemään.
