Olof wrote:Muistaakohan se tämä jätkä taas omiaan mutta eikö suojeluskunta hankkinut kaksi
Thompsonia joskus 20-luvulla -isompiin kauppoihin ei päädytty. Jos näin oli niin
mahtavatko olla säilyneet nämä yksilöt?
Muistat oikein. Palokangas osa III s. 192-193
TvälOs/SkY osti vuonna 1924 kaksi m/1921 Thompsonia ja ne olivat vielä 1938 inventaarissa, mutta onko ne romutettu vai myytiinkö ne 1950-luvulla Samuel Cummingsin InterArmsCo.lle?
- Tässä täytyy tietysti ottaa huomioon se, että luvallisten ja toisaalta luvattomien aseiden kohdalla pätevät täysin erilaiset lainsäädäntömuutokset ja erilaiset toimet, sanoo Holmlund.
Mitä valmistustekniikkaan tulee, niin prässäämällä valmistetut aseet ilmestyivät taistelukentille vasta toisen ison kahinan aikana. Kenut sitäpaitsi olivat(ovat monasti nykyäänkin) vanhoillisia ja käsitykset taistelutavasta muuttuivat vasta taistelukentällä.Thompson kehitettiin I.ms.n oppien pohjalta, mutta senkin menestys tuli vasta II.ms.n aikana ja pitkälti siksi, ettei jenkeillä ollut muuta vastaavaa asetta ja sen tuotantokykyä valmiina."Rasvatuupi" sitten muutti senkinasian, mutta jenkeille konepistoolilla ei ollut niinsuurta merkitystä koska heillä oli Garand ja m30karabine, joilla yksittäisen taistelijan tulivoima nousi riittävästi.
jaska wrote:Muistaakseni erään edesmenneen Turkulaisen keräilijän kokoelmissa oli toinen.
Noo tämä on nyt niin tätä, mutta "erään edesmenneen Turkkulaisen kokoelmissa" Oli yhtä sun toista, ei välttämättä niin "kuranttia" tavaraa.
Kaikkea tehdään ja jutulla loput.....
jaska wrote:Mitä valmistustekniikkaan tulee, niin prässäämällä valmistetut aseet ilmestyivät taistelukentille vasta toisen ison kahinan aikana. Kenut sitäpaitsi olivat(ovat monasti nykyäänkin) vanhoillisia ja käsitykset taistelutavasta muuttuivat vasta taistelukentällä.Thompson kehitettiin I.ms.n oppien pohjalta, mutta senkin menestys tuli vasta II.ms.n aikana ja pitkälti siksi, ettei jenkeillä ollut muuta vastaavaa asetta ja sen tuotantokykyä valmiina."Rasvatuupi" sitten muutti senkinasian, mutta jenkeille konepistoolilla ei ollut niinsuurta merkitystä koska heillä oli Garand ja m30karabine, joilla yksittäisen taistelijan tulivoima nousi riittävästi.
Näi kaise oli. Nuo automaattiaseet riirrivät tarpeeksi.
jaska wrote:Muistaakseni erään edesmenneen Turkulaisen keräilijän kokoelmissa oli toinen.
Noo tämä on nyt niin tätä, mutta "erään edesmenneen Turkkulaisen kokoelmissa" Oli yhtä sun toista, ei välttämättä niin "kuranttia" tavaraa.
Kaikkea tehdään ja jutulla loput.....
Kyllä tämän Turkkulaisen kokoelmissa oli melkein mitä vaan, osa alkuperäistä tosi harvinaista ja osa kovinkin fiksattua. Silti on tälle edesmenneelle herralle annettava kaikki kunnia, hän on osa suomalaista asekeräilijähistoriaa ja sitä omalla tavallaan muokannut ja edesauttanut.
Där stridde en skara av trofasta män, till de yttersta skären trängda
bland holmar och klippor de kämpade än med räddningens vägar stängda.
(H.Berndtson, Hyllning till Pellingekåren)
Bushmaster wrote:Se on totta, koska monet maat käyttivät vielä pulttilukkoisia aseita. Se vain ihmetyttää, että kun paljon monimutkaisempiakin teknisiä sovelluksia oltiin tehty jo kymmeniä vuosia aiemmin - ja itse asiassa ensimmäinen keskipitkää patruunaa ampuva kiväärikin kehitettiin jo ~1916 - miten ISOLLA budjetilla toimivat armeijat - edes natsi-saksan fiksut insinöörit, jotka keksivät monia keksintöjä joita hyödynnetään täyttä päätä vielä tänäkin päivänä - eivät keksineet ja laittaneet tuotantoon modernia rynnäkkökivääriä jo ennen sotaa? Natsiarmeija olisi ollut vielä paljon toteutunuttakin tehokkaampi, jos joka jäpillä olisi ollut STG45 tai kenties vielä kehittyneempi ase.
Tämä johtuu saksalaisten käsityksestä jalkaväkiryhmän taktiikasta. Se pyöri ennen sotaa ja sodan alussa täysin ryhmän konekiväärin ja sen tulivoiman ympärillä, jolloin vain ryhmänjohtajalla oli konepistooli, tai sitten ei silläkään. Eikä ryhmänjohtajankaan konepistoolilla ollut tarkoitus niinkään ampua, sitä vaan oli helpompi kuljettaa mukana. Kärjistäen voisi sanoa, että ryhmän kiväärimiesten tärkein tehtävä oli huolehtia konekiväärin ammushuollosta, ja vasta toissijainen tehtävä oli toimia hyökkäävänä elementtinä. Vasta kaupunkitaistelut Neuvostoliitossa opettivat yksittäisen taistelijan toimesta käytettävien konetuliaseitten merkityksen. Puna-armeijan oppimisprosessi käynnistyi jo talvisodassa, vaikka olikin vielä pahasti kesken Saksan hyökätessä. Joka tapauksessa esim. Stalingradissa saksalaiset olivat konepistoolien suhteen täysin onnettomassa tilanteessa puna-armeijaan verrattuna. Saksalaisilla oli työn ja tuskan takana kerätä eri yksiköistä konepistooleja iskuryhmille, ja sen vuoksi sotasaalis-PPSh-41:et olivat myös tärkeässä roolissa. Puna-armeijalle konepistoolien keskittäminen oli huomattavasti helpompaa.
Tuosta STG-44:sta vielä, että kyllähän sen suunnittelu aloitettiin niin pian (MKb42(H) ensimmäiset prototyypit valmistuivat tehtaalta syksyllä 1942) kuin vain oli mahdollista. Se vaan kohtasi vastustusta sellaisilta tahoilta, jotka eivät ymmärtäneet kunnolla yksittäisen taistelijan tulivoiman lisäämisen tarvetta.
Niin, siinä on prässättty runko ja koneistettu "yläkerta", eli jonkinmoinen hybridi. Sinänsä valmistusajankohtaan nähden ennakkoluulotonta suunnittelua, lopputulos vaan vähemmän onnistunut.
No, paremmin tietävät voivat vastata, mutta eikö saksalaisten MG-42 ollut pitkälle prässätty tuote. Kuitenkin uuden ajattelun tuote, jolla päästiin huikeisiin tulinopeuksiin, tosin materiialien kustannuksellaa, esimerkiksi vaihtopiiput eivät kestäneet kovinkaan kauan.
The "Anti-Bandit Gun": 1920s Advertisment of the Thompson M1921 for United States law enforcement forcesThe Model of 1921 was the first major production model. Fifteen thousand were produced by Colt for Auto-Ordnance. In its original design, it was finished more like a sporting weapon, with a blued, finned barrel and vertical foregrip and the Blish lock. The Model of 1921 was quite expensive to manufacture, with the original retail cost around $225, because of its high quality wood furniture and finely-machined parts. The Model of 1921 was famous throughout its career with police and criminals and in motion pictures. The weapon had a relatively high 800+ rpm[citation needed] rate of fire.
The Model of 1923 was introduced to potentially expand the Auto-Ordnance product line and was demonstrated for the U.S. Army. It fired the more powerful .45 Remington-Thompson cartridge from a 14-inch (35.5 cm) barrel, with greater range than the .45 ACP. It introduced a horizontal forearm, sling, bipod and bayonet lug. The M1923 was intended to fill the same role of the M1918 Browning Automatic Rifle (BAR) which the Army was already satisfied with, and did not give the Model of 1923 much consideration, so it was not adopted.
BSA Thompsons
In an attempt to expand interest and sales overseas, Auto-Ordnance partnered with and licensed Birmingham Small Arms Company (BSA) in England to produce a European model. These were produced in small quantities and have a different appearance than the classic style. The BSA 1926 was manufactured in 9 mm and 7.63 Mauser calibre and were tested by various governments, including France in the mid 1920s. It was never adopted by any military force, and only a small number were produced.
Model of 1927
The Model of 1927 was the open bolt semi-automatic-only version of the M1921. It was made by modifying an existing Model of 1921, including replacing certain parts. The "Thompson Submachine Gun" inscription was machined over to replace it with "Thompson Semi-Automatic Carbine", and the "Model of 1921" inscription was also machined over to replace it with "Model of 1927." Although the Model of 1927 was semi-automatic only, it was easily converted to fully automatic by utilizing a Model of 1921 receiver, and is classified as a machine gun under the National Firearms Act of 1934 by a 1982 BATF ruling making all open bolt semi automatic firearms classified as machineguns.
Model of 1928
The Model of 1928 was the first type widely used by military forces, with the U.S. Navy and U.S. Marine Corps as major buyers through the 1930s. The original Model of 1928s were Model of 1921s with weight added to the actuator, which slowed down the cyclic rate of fire, a U.S. Navy requirement. The Navy Model of 1928 has several names by collectors today they are; the 'Colt Overstamp', 'The 1921 Overstamp', '28 Navy', or just '28N'. The "overstamp" term refers to the '1' in '1921' being stamped over with an '8'. The 1928 Thompson would be the last small arm adopted by the U.S. Army that used a year designation in the official nomenclature. With the start of World War II, major contracts from several countries saved the manufacturer from bankruptcy.
M1928A1
M1928A1 variant entered mass production before the attack on Pearl Harbor, as on-hand stocks ran out. Changes included a horizontal forend, in place of the distinctive vertical foregrip ("pistol grip"), and a provision for a military sling. Despite new U.S. contracts for Lend-Lease shipments abroad to China, France, and the United Kingdom, as well as the needs of American armed forces, only two factories supplied M1928A1 Thompsons during the early years of World War II. The weapon was mostly used in the U.S. military by the Marine units in the Pacific Theater. Though it could use both the 50-round drum and the 20- or 30-round box magazines, active service showed the drums were more prone to jamming, rattled when moving, and were too heavy and bulky on long patrols. 562,511 were made. Wartime production variants had a fixed rear sight without the triangular sight guard wings and a non-ribbed barrel both like that found on the M1/M1A1.
In addition, the Soviet Union received M1928A1s, included as standard equipment with the M3 light tanks obtained through Lend-Lease. The weapons were never issued to the Red Army, however, because of a lack of .45 ACP ammunition on the Eastern Front, and were simply put in storage. As of September 2006, limited numbers of these weapons have been re-imported from Russia to the United States as disassembled "spare parts kits", the entire weapon less the receiver (as required by Federal law).
Listalta puuttuu ainakin M1 ja M1A1 sekä ruotsalaisten 1928A, joka on samaa sarjaa 1921 Overstampin kanssa..
- Tässä täytyy tietysti ottaa huomioon se, että luvallisten ja toisaalta luvattomien aseiden kohdalla pätevät täysin erilaiset lainsäädäntömuutokset ja erilaiset toimet, sanoo Holmlund.
