Lahti-Salorannan toimintavarmuus.
Posted: Thu Jan 29, 2009 23:08
Jaska tuolla toisella osiolla heitti ihan asiallisen kommentin siitä, että "asepuolella on tällä foorumilla vähän turhankin hiljaista". Totta on. Kun olen itsekin kolunnut noita ase-osioitten ihan ensimmäisiä sivuja sieltä vuodelta 2006 niin tuntuu, että kaikki näihin 1891-1945 aikaisiin aseisiin liittyvät jutut on koluttu jo niin "luita myöten" paljaaksi, että ainakaan meikäläinen ei tahdo keksiä enää oikein mitään kysyttävää.
Ehkä saman asian on huomanneet jo monet muutkin? Yritän nyt vääntää tähän ainakin yhden puhtaasti ase-osion kysymyksen.
Kuten varmaan useimmat foorumin käyttäjät tietävätkin, niin Lahti-Saloranta on kyllä erittäin tarkka peli ampua, mutta vähän turhan "kranttu" vaikeille olosuhteille. Osaako kukaan heittää mitään vinkkejä siitä, että minkälaista "hienosäätöä" voisi aseelle itse tehdä, että toimintavarmuus muuttuisi paremmaksi? Vanhat sota-ajan käyttäjät kertovat, että "kyllä se sitten pelaa vähän paremmin, kun se on tarpeeksi "kulunut".
Itse olen ampunut muutaman kerran ihanteellisissa ampumarata-olosuhteissa vähän käytetyllä L-S:lla. Ja kyllähän se muuten osasi ronklata joka kerralla. En oikein tiedä, että mikä siellä jumitti, mutta häiriötä oli jatkuvasti. Onko kenties jokin määrätty patruuna aseelle paremmin sopiva, vai pitääkö ruveta lukkoa hiomaan hienolla vesihiontapaperilla vähän "väljemmäksi"?
Käyttämäni patruunat olivat silloin unkarilaisia, mutta en osaa näin jälkikäteen sanoa, että oliko se jotain ylijäämää. Patruunat oli ainakin pakattu ihan fiksun näköisiin värillisiin pahvilaatikoihin, jossa oli muistaakseni joitain kuviakin...
Rasiassa oli muistaakseni korkeintaan 20 patruunaa, mutta saattoi olla vähemmänkin. siis asiantuntijat: Mikä siellä L-S:ssa oikein ahdistaa ja mitä sille olisi tehtävissä?
Ehkä saman asian on huomanneet jo monet muutkin? Yritän nyt vääntää tähän ainakin yhden puhtaasti ase-osion kysymyksen.
Kuten varmaan useimmat foorumin käyttäjät tietävätkin, niin Lahti-Saloranta on kyllä erittäin tarkka peli ampua, mutta vähän turhan "kranttu" vaikeille olosuhteille. Osaako kukaan heittää mitään vinkkejä siitä, että minkälaista "hienosäätöä" voisi aseelle itse tehdä, että toimintavarmuus muuttuisi paremmaksi? Vanhat sota-ajan käyttäjät kertovat, että "kyllä se sitten pelaa vähän paremmin, kun se on tarpeeksi "kulunut".
Itse olen ampunut muutaman kerran ihanteellisissa ampumarata-olosuhteissa vähän käytetyllä L-S:lla. Ja kyllähän se muuten osasi ronklata joka kerralla. En oikein tiedä, että mikä siellä jumitti, mutta häiriötä oli jatkuvasti. Onko kenties jokin määrätty patruuna aseelle paremmin sopiva, vai pitääkö ruveta lukkoa hiomaan hienolla vesihiontapaperilla vähän "väljemmäksi"?
Käyttämäni patruunat olivat silloin unkarilaisia, mutta en osaa näin jälkikäteen sanoa, että oliko se jotain ylijäämää. Patruunat oli ainakin pakattu ihan fiksun näköisiin värillisiin pahvilaatikoihin, jossa oli muistaakseni joitain kuviakin...
