Keskustelua asehistoriasta ja militariasta

Taisi tulla uusi maailmanennätys. Syytän tästä lähes sarjatulta ampuvaa agenttikameraa!

Asiaan. Pukki kävi varhain ja toi kolme tällaista raatoa. Edellinen omistaja oli hankkinut nämä 80-luvulla toimintansa lopettaneen kauhajokelaissepän (Viitanen?) jäämistöstä. Aihioista kaksi on mallia sivujalka-PEM ja kolmas on päälijalkainen vastaava. Sivukiskot ovat Tulan valmistetta ja niistä löytyy sarjanumeron lisäksi Tulan tähtileima. Kummastakin puuttuu toinen kiinnitysruuvi ja sen lukitusruuvi. Lukonkehykset ovat pyöreää mallia, joiden vasen reuna on jätetty keskeltä koneistamatta, kuten PU-malleissa. Kehyksien takapäihin on tehty vanhanmalliset kavennuskevennykset. 7.62x54r-sivuston mukaan ko. kehysmalli on oikea sivujalkaiselle PEMille. Toisen kehyksen päälle on iskettu "C" -leima, jollaisen olen nähnyt ennenkin muutamassa "aidossa" PEMissä.

Sen sijaan piiput aiheuttavat ihmetystä. Leimojensa puolesta kaikki ovat tavallisia jalkaväenkiväärin piippuja, eikä niistä löydy tuon ajan TA-kiväärille ominaista СП-merkintää. Piiput ovat vuosilta 1936 & 1940 ja raudat näyttäisivät olevan alkuperäisessä sinistyksessä. Piippujen patruunapesän aluset on smirglattu jostain syystä tasaiseksi. Myyjä arveli sen olleen jonkinlainen tapa, jolla PV olisi merkannut poistettavaksi määrätyt, sittemmin asesepille myytävät piiput. Oletteko kuulleet moisesta käytännöstä? JVA:n kanssa tästä olikin jo puhetta aikaisemmin...

PEM raato 1:



















PEM raato 2:





















Kolmas piippuaktioista on päälijalkainen versio, jossa -38 vuoden kehykseen on istutettu -39 vuoden piippu. Yksi istukan ruuvi puuttuu, mutta tälle on kyllä paikka kehyksessä. Aktio on varikkosinistetty ja tuo patruunapesän alusen smirglaus on tehty ennen sinistystä. Kiinnostaisi tietää, ovatko aktiot PV:n kasaamia vai onko kyse jostain aivan muusta? Itse veikkaisin, että loppuunammutut piiput on vaihdettu uusiin jossain vaiheessa.

Tutkailin istukoita lähemmin ja huomasin, että nämähän ovat erilaisia. Mistähän lie johtuu, eivät kyllä näytä hiljattain modatuilta kumpikaan. Toisen istukan kiinnitysruuvi vaikuttaisi olevan huomattavasti karkeammalla kierteellä kuin toisen, kuitenkin kehykset ovat molemmat hienolla kierteellä. Mikähän tuo olisi, M6x0,5mm? Jotenkin v-mäisen näköinen nyrkkipajatuotantoa silmällä pitäen... Harvakierteinen ruuvi oli vedetty väkisellä väärille jengoille, onneksi ruuvi oli ollut kehystä pehmeämpää. Liekö joku Suomipojan varikkoruuvi?

Oliskos Arma fennicassa kuvattuna noita erinäköisiä kiiloja useampia. Niitä on tehty kuitenkin saksassa, venäjällä ja suomessakin niin kaippa niistä tuli vähän tekijänsä näköisiä.

Juu, Arma Fennicasta löytyy kuva, mutta siinä vain yksi näyttäisi olevan venäläistä sivujalkamallia. Nämä ovat kylläkin samasta pajasta tulleita.



Tilasin reprojalan Amerikasta, ilman istukkaa. Kalliiksi tuli, 263€ rahteineen, siihen sitten vielä alvit ja tullit niskaan. Kuvien perusteella vaikutti tosi pätevältä, vallankin kun näissä uusimmissa raakasivusäädön asteikko on tehty sinistetystä teräspellistä aikaisemman messingin sijaan... Mukaan tulee vielä M6x0,75mm reproruuvit, jotka istukan saa paikoilleen, alkuperäisille jengoille.

CH wrote:

Tilasin reprojalan Amerikasta, ilman istukkaa. Kalliiksi tuli, 263€ rahteineen, siihen sitten vielä alvit ja tullit niskaan.

Tulli? Eikös se olekin "lahja" ja arvo alle 50$, siis jos erehdyksessä vihreässä kortissa olisi tuo tieto
Itsekin olen ihastunut noiden reprojen työnlaatuun ja valmistus on kuitenkin kohtuu työläs joten hinnankin ymmärtää. Nätti paketti tuosta on tulossa valmiiksi

Pari lähempää kuvaa reprojalasta. Lohenpyrstöura ei sopinut sellaisenaan Tulan pojan istukkaan vaan jalkaa piti viilata 0,5mm puoleltaan väljemmäksi. Homma onnistui parissa tunnissa ja sovituksesta tuli sopivan tiukka. Istukkaa ei luonnollisestikaan viilattu.

Hyvälle näyttää

Lähdeniemellä oli sivujalallinen viime viikolla myynissä, edellinen soittaja tuon nappasi joten en viitsinyt tarkentavia kysymyksiä enää tehdä , hintaa oli 950€.
(Ounastelin että CH oli tuo kyseinen onnellinen edellinen soittaja mutta olin ilmeisestikin väärässä?)

CH wrote:Tutkailin istukoita lähemmin ja huomasin, että nämähän ovat erilaisia. Mistähän lie johtuu, eivät kyllä näytä hiljattain modatuilta kumpikaan.

Asia selviää ASE-lehdestä 2/84: "Aivan alkuvaiheessa vuonna 1938 sivuistukka oli malliltaan tavallista ohuempi ja edellytti tukkiin uramaista viistettä."

Kiitokset JVA:lle tiedosta.

Kummallista kyllä, lohenpyrstön päältä mitattuna kummatkin istukat ovat yhtä paksuja. Tällä hetkellä en osaa sanoa, edellyttääkö jalan irrotus em. tukin viistämistä.

Onko kukaan törmännyt Tulan 1938-40 -vuoden "tavalliseen" 91/30 -kivääriin, jossa on PU -kivääreistä tuttu koneistamaton "high wall" kehyksen vasen laita? Minun mielestäni ko. variaatio tuli jv.kiväärien kohdalla käyttöön vasta 1941 ja tällä ajettiin takaa tuotannon nopeutusta. Käsittääkseni 1938-1940 -vuosien kivääreissä reuna jätettiin koneistamatta ainoastaan sivujalka-PEMien kohdalla. Kiväärejä valmistettiin tuolloin ainoastaan Tulassa, Ishevsk valmisti sivujalkamallia SVT:n flopattua vuonna 1942 (mahdollisesti myös 1941 lopulla?) ennen siirtymistä PU-malliin.

Kysyn lähinnä siksi, kun saamani reprosetin mukana tulleet M6x0,75mm (sama kierre kuin PU:issa) ruuvit eivät sopineet kumpaankaan PEM-kehykseen. Ruuvien sanotaan olevan uskollisia alkuperäisille ja Jenkkipojat ovat asennelleet näitä "avattuihin" ex-snipereihinsä mennen tullen. (Ex-sniperissä on siis kyse kiikarikivääristä, joka on varikkokunnostuksissa muutettu tavalliseksi vaihtamalla tukki ja lukkotappi sekä tulppaamalla kehyksestä istukan ruuvinreiät tukkoon ruuveilla, kiilatapeilla ja hitsillä. Kiväärin entisen elämän osoittaa TA-leimat piipun päällä, muilta ominaisuuksiltaan ase on tavallinen 91/30.) Kumpikin saamistani sivukiilakehyksistä on tarkoitettu huomattavasti hienokierteisemmille ruuveille, mahdollisesti M6x0,5mm tai vielä hienompi. Kehykset on kyllä porattu ihan samalla tekniikalla ja modaukset vaikuttavat vanhoilta. Lisäksi takempien kiilatappien reikiä ei ole porattu kehyksen läpi, kuten tulalaisissa kuuluukin olla. Ishevskiläisissä reikä porattiin läpi poikkeuksetta.

Kyllä tuo koneistus on ollut kaikissa näkemissäni 1938-1940 tehdyissä 91-30 jv-kivääreissä. Tuo koneistuksen pois jättäminen on tapahtunut viimeistään 1942 (jostain syystä yhtään 1941 leimattua 91-30 jv-kivääriä ei ole minulle tullut vastaan...). Noihin ruuviasioihin en ota kantaa, sillä en ole purkanut/koonnut yhtään sivujalallista ta-kivääriä...

Täällä norjassa joku hemmo kauppaa "Finsk snaiper rifle" (suomalainen tarkka-ampuja kivääri)
jossa PEM kiikari. Hintaan 6000nok eli jotain 700 euroo. Lähetin kysymyksen mikä on aseen valmistaja ym niin vastaus oli SA 42

No niin, päälijalkainen PEM on nyt sitten purettu ja tinallahan istukka oli kiinni. Alkuliuotus hoidettiin CRC:llä, minkä jälkeen neljä ruuvia irtosi nätisti viilapenkissä passeliksi hiotun meisselin avulla. Viides ei meinannut irrota vielä lämmityksen jälkeenkään. Lipsahdusten välttämiseksi meisseli vedettiin ruuvipuristimella kantaan kiinni, minkä jälkeen meisselin pyöräytys jakarilla ja kas, hyvinpä irtosi.

Näyttäisi siltä, että tämänkin kamppeen vuoden 1938 kehys on ihan ehtaa tavaraa. Piippu on vaan vaihdettu. Kehyksen päällä komeilee aron pojan C-leima, joka on tuttu tuon ajan TA-kivääreistä. Onkos kenelläkään tietoa, tinattiinko kotomaan varikoilla istukoita uudestaan vai onko tämä Tulan tehtaalla tehty? Koko aktio on varikkosinistetty ja kuvittelisin tinan ottavan prosessissa osumaa melkoisesti.

Kannattaisikohan tuosta nyt sitten kasata kokonainen kiikari-91/30? Kaikki puuttuvat osat tukkia lukuun ottamatta löytyisivät. Aktion tarkkuusleima jää kyllä ikävästi istukan alle ja aitoutta on ikävä todistella kun piipusta ei leimoja löydy. Tosin piippu on epäilemättä Tornin vaihtama ja mitä Torni tekee, se on aitoa, eiks je?

Miksipä ei kannattaisi koota,alkuperäiseen on vaihdettu piippu mutta on aito.Siihen on hyvä kasata loppu ympärille ja ellei nyt keräilijän unelma mutta hieno(on tietenkin jokaisen päätettävissä) siitä silti tulee.Raato on hieman huono nimi aseelle vaikka kunto onkin "hartaasti käytetyn" luokkaa.Vanhahko tukki ja helat kruunaavat työn joten odotellaankin millainen siitä tulisi jos sitten kuvalla laitat lopputuloksen näkyville.

Kiitokset rekalle.

Pakko kysyä pieni lainopillinen kysymys osien mallaamisesta. Rakentamiseen vaaditaan luonnollisesti rakennuslupa, mutta missä vaiheessa? Silloin kun sulku on täydellinen? Tukkia ja muita paineettomia osia saa kaiketi sovittaa? Näin tarkkuusvehkeen ollessa kyseessä olisi mukavaa jos piippu olisi tarkkakäyntinen ja muutenkin luotettava. Tuntuu vaan vähän hakuammunnalta käydä ensin läpi rakennusluparuljanssi vain huomatakseen ensimmäisellä ratareissulla, että aktio onkin täysi susi. Miten kannattaisi menetellä?